Six of Crows

Takakansi:

Ketterdam: a bustling hub of international trade where anything can be had for the right price - and no one knows that better than criminal prodigy Kaz Brekker. Kaz is offered a chance at a deadly heist that could make him rich beyond his wildest dreams. But he can't pull it off alone...

A convict with a thirst for revenge

A sharpshooter who can't walk away from a wager

A runaway with a privileged past

A spy known as the Wraith

A Heartrender using her magic to survive the slums

A thief with a gift for unlikely escapes

Kaz's crew are the only ones who might stand between the world and destruction - if they don't kill each other first.

--

Jos Leigh Bardugolta ensin lukemani teos, Shadow and Bone, vaikutti hieman lässähtäneeltä, ylitti tämä odotukset roimasti. Ja niistä odotuksista, niitä oli ja ei ollut. Six of Crows on noussut aika suureen suosioon, ja ylistystä on ropissut. Aikoinani, luettuani takakannen Goodreadsista, päätin antaa tämän odottaa. Toisaalta, on sitä ennenkin ihastuttu kirjoihin, joissa on huono takakansi, joten Six of Crows sai mahdollisuuden. Onneksi.

Shadow and Bonen ontuvuus on tipotiessään. Lieneekö Bardugo yksinkertaisesti vain kehittyneen kirjoittaessaan, mutta Six of Crowsin pariin sujahti oikein mielellään. Varsinkin ensimmäisen, prologimaisen, luvun jälkeen, kun asiat lähtivät rullaamaan kuin luonnostaan, kirja oli täyttä nautintoa. Tekstin yksityiskohtaisuus oli herkullista, juuri tällaisesta pidän. Hahmojen mukaan päästiin luontevasti, alussa heränneisiin kysymyksiin vastattiin kirjan myötä.

Six of Crows on jälleen kirja, jossa monet näkökulmat toimivat. Vaikka Kaz Brekkeria voisi luonnehtia kirjan päähenkilöksi, tarina hänen kauttaan tuntui mielestäni hieman värittömämmältä. Kirjan kuudesta keskeisestä henkilöstä viisi päästetään ääneen - aluksi minua harmitti Wylanin jättäminen ulkopuolelle, mutta lopussa tajusin kyseessä olleen juonelliset syyt. Wylanista ehkä lisää jatko-osassa?

Nautin aina hyvin rakennetuista hahmoista ja maailmosta, ja tällä kertaa sain molempia. Vaikka Bardugon luoma maailma, jossa vierailtiin jo Shadow and Bonessa, pohjaa vahvasti omaan maailmaamme, on eri kulttuureissa silti jotain uniikkia. Myös se, millaiset suhteet eri valtakunnilla on toi kirjaan hienon tunnelman. Eikä saa unohtaa ripausta taikuutta! Hahmot kirjassa taasen olivat sellaisia, jotka jäivät helposti mieleen pyörimään. Eikä suosikkihahmoa noussutkaan helposti, mutta lopulta sellaiseksi nousi Nina Zenik. Hahmojen väliset suhteet oli hyvin luotu. Pidin myös siitä, kuinka Bardugo oli sisällyttänyt flashbackeja ja taustatarinaa lukuihin. Hahmoista sai tällöin paljon ehjemmän kuvan. 

Jännitys pysyi mukana koko lukukokemuksen ajan. Tämä kirja ei antanut mahdollisuutta rentoutua. Tarina oli kudottu todella taitavasti, ja lopun juonenkäänteet pääsivät todella yllättämään. Kirja, jonka hahmot sekä juoni kulkevat käsi kädessä samalla tasolla, ansaitsee aplodit. En menisi väittämään Six of Crowsia täydelliseksi, sillä esimerkiksi joistakin hahmoista olisin halunnut tietää lisää, ja alku tuntui hieman nihkeältä, mutta läheltä liippaa... Jatko-osa Crooked Kingdom on jo tilattu. Törmäsin jo yhteen ikävään spoileriin... :(

Ja ai niin - olen jälleen jumissa kirjojeni kanssa... What is happening...

--

Jesper knocked his head against the hull and cast his eyes heavenward. "Fine. But if Pekka Rollins kills us all, I'm going to get Wylan's ghost to teach my ghost how to play the flute just so that I can annoy the hell out of your ghost."

Brekker's lips quirked. "I'll just hire Matthias' ghost to kick your ghost's ass."

"My ghost won't associate with your ghost," Matthias said primly, and then wondered if the sea air was rotting his brain.

s. 181

--

Kirjan nimi: Six of Crows

Kirjoittaja: Leigh Bardugo

Julkaisuvuosi: 2015

Kustantaja: Henry Holt

Sivumäärä: 462

Luettu loppuun: 22.10.2016

Mistä kirja: Adlibris

Arvosana: ✩✩✩✩½

The Hammer of Thor

Takakansi:

"Magnus Chase, you nearly started Ragnarok. What are you going to do next?"

It's been six weeks since Magnus and his friends returned from defeating Fenris Wolf and the fire giants. Magnus has adjusted to life at the Hotel Valhalla -  as much as a once-homeless and previously alive kid can. As a son of Frey, the god of summer, fertility, and health, Magnus doesn't exactly fit in with the rest of Odin's chosen warriors, but he has a few good peeps among his hallmates of floor nineteen, and he's been dutifully training for Ragnarok along with everyone else. His days have settled into a new kind of normal.

But Magnus should have known there's no such thing as normal in the Nine Worlds. His friends Hearthstone and Blitzen have disappeared. A new hallmate is creating chaos. According to a very nervous goat, a certain object belonging to Thor is still missing, and the thunder god's enemies will stop at nothing to gain control of it.

Time to summon Jack, the Sword of Summer, and take action. Too bad the only action Jack seems to be interested in is dates with other magical weapons...

--

Voin tässä heti ihan suoraan sanoa tämän kirjan palauttaneen lukuintoni jostain syvältä mieleni perukoista. Lähdin itseasiassa lukemaan tätä takakanteen vilkaisematta, vain muutama netistä silmiin osunut ensikäsitys kirjasta. Edelliseen osaan ihastuneena, ja tätä osaa kuin kuuta nousevaa odottaneena, sain taattua laatua. Kaiken kaikkiaan erinomainen lukukokemus.

Magnus Chasen hahmokaarti on Rick Riordanin parhaita. Vaikka olen kyllä lähes poikkeuksesta pitänyt Riordanin muiden sarjojen (Percy Jackson, Kanen aikakirjat, Olympoksen sankarit, Trials of Apollo...) hahmoista, kokonaisuutena Magnus Chase -sarja tarjoaa kiehtovimman porukan. Jo itse Magnus Chase on ihastuttava hahmo, jonka puolelle kaikki sympatiat valuvat automaattisesti. Lisätään siihen vielä kirvestä heiluttava valkyria Samirah, muotitietoinen kääpiö Blitzen sekä kuuro haltia Hearthstone, saadaan ikoninen joukko kasaan. Eikä saa unohtaa uutta tuttavuutta, Alexia, joka varastaa varmasti kaikkien sydämet. (Hän on myös genderfluid. Iso hatunnosto tästä Riordanille.)

Kirja on vauhdikas. Vauhdikkaampi kuin edellinen, sillä jatkuvasti kiidetään tilanteesta toiseen. Välillä porukka jakautuu, mutta päätyy aina lopulta takaisin yhteen. Norjalaista mytologiaa on hyödynnetty huumorin kosketuksella. Heimdall-jumala ottaa selfietä, Thorin vuohi käy terapiassa ja Sif on kirjaimellisesti "trophy wife". Itse en norjalaisesta mytologiasta ole niin perillä kuin kreikkalaisesta, joten Magnus Chase on oiva oppitunti tämän sivistyksen puuttuvan aukon täyttämiseen. Ja monelta osin on norjalainen mytologia mitä kiehtovinta, sekä tietenkin askelen lähempänä Suomea.

Mielestäni tässä osassa jäi kuitenkin ehkä kaikki potentiaali käyttämättä. Montaa asiaa pääsi "maistamaan", mutta ei täysin nauttimaan. Olisin toivonut lisää aikaa Valhallassa, sekä tietysti Magnusin serkulle, Annabethille, jotain suurempaa roolia. Ehkä ensi kirjassa? Niin ainakin loppu lupaili, mutta sitä jäänemme odottelemaan... Pidän siitä, että kaikki Riordanin kirjat sijoittuvat samaan "verseen". Tässä kirjassa Magnus hieman selittikin, että miten, mikä kuulosti yllättävän järkevältä :D

The Hammer of Thor on oikeastaan jälleen yksi tyypillinen sarjan "keskiosa", mutta pisteet tietysti nousevat hahmojen, huumorin, mytologian ja lempikirjailijan johdosta. Nauruja irtosi tästäkin kirjasta! Keilaamista jättiläisten kanssa, huikeaa. Populaarikulttuuriviittaukset olivat myös kivoja, vaikken niistä yleensä välitäkään. (Riordan mainitsi Star Warsin Kylo Renin, ja yhden lempibändeistäni, The Whon.) Seuraavan osan nimi on The Ship of the Dead. Se tulee olemaan sarjan viimeinen. Harmi, että Riordan kirjoittaa vain kreikkalais/roomalaiskirjoistaa viisiosaisia... Olisin viihtynyt Magnusin seurassa vaikka kuinka pitkään...

--

"Actually," Sam said, "we're looking for Thor's hammer."

All the excitement went out of Heimdall's alabaster eyes. "Oh, not that again. I told Thor I couldn't see anything. Every day he calls me, texts me, sends me unsolicited pictures of his goats. 'Look harder! Look harder!' I'm telling you, it's nowhere. See for yourself."

He flipped through more shots. "No hammer. No hammer. There's me with Beyoncé, but no hammer. Hmm, I should probably make that my profile picture."

"You know what?" Alex stretched. "I'm just going to lie down over here and not kill anybody annoying, okay?" He lay on his back on the Bifrost, stuck out his arms, and leisurely waved them through the light, making rainbow angels.

s. 254-255

--

Kirjan nimi: The Hammer of Thor

Kirjoittaja: Rick Riordan

Julkaisuvuosi: 2016

Kustantaja: Disney Hyperion

Sivumäärä: 459

Luettu loppuun: 15.10.2016

Mistä kirja: Adlibris

Arvosana: ✩✩✩✩½

Clockwork Princess

Takakansi:

A net of shadows begins to tighten around the Shadowhunters of the London Institute. Mortmain plans to use his Infernal Devices, an army of pitiless automatons, to destroy the Shadowhunters. He needs only one last item to complete his plan: Tessa Gray.

Charlotte Branwell, head of the London Institute, is desperate to find Mortmain before he strikes. But when Mortmain abducts Tessa, the boys who lay equal claim to her heart, Jem and Will, will do anything to save her. For though Tessa and Jem are now engaged, Will is as much in love with her as ever.

As those who love Tessa rally to rescue her from Mortmain's clutches, Tessa realizes that the only person who can save her is herself. But can a single girl, even one who can command the power of angels, face down an entire army?

--

Minä oikeasti unohdin kirjoittaa tästä kirjasta tänne. Havahduin vasta äsken, että kirja tuli luettua jo jokin aika sitten, mutta blogitekstiä en ollut vielä ajatellutkaan. Lisäksi minulla on ollut ongelmia viime aikoina sekä lukemisen, että kirjoittamisen kanssa. Yleensä nämä ongelmat lähtevät taukoilulla, mutta pidempi lukutauko ei tosiaankaan houkuttele… Jos sellainen kuitenkin on edessä, yritän silti pitää tämän blogin hengissä. Blogitekstit ovat viime aikoina olleet harmillisen lyhyitä, mutta en oikeastaan viitsi venyttää tekstejä turhaan, jos varsinaista asiaa ei ole…

Sitten itse teoksen pariin. Jälleen on yksi sarja purkissa, ja ihan viihdyttävä sarja se olikin. Rakastan koko sielustani Varjonmetsästäjien maailmaa, ja onneksi Cassandra Clare näyttää puuhastelevan sen parissa vielä pitkään. Siksi taas jälleen yhden hahmokaartin hyvästeleminen ei tuntunut pahalla, sillä tiedän kohtaavani heidät tulevissa sarjoissa (osan The Last Hours -sarjassa, osan The Dark Artifices -sarjassa).

The Infernal Devices on minun kohdallani ollut hyvin hahmopainotteinen sarja, tarkoittaen sitä, että olen lähinnä keskittynyt hahmojen ihasteluun ja heidän kasvunsa seuraamiseen, kuin itse juoneen. Juoneltaan sarja on kovin keskiverto, ja pahis umpitylsä, kun taas hahmot ovat suorastaan herkullisia. Tämän kirjan positiivinen yllätys oli se, että samankaltaisuudet Willin ja The Mortal Instrumentsin Jacen välillä eivät olleet enää niin ilmiselviä, ja tykästyin Williin kunnolla. Jemin hahmo taas tuntui heikommalta. Hmm.

Tässä kirjassa itse asiassa toimi monesti toitottamani näkökulmien jako. Koska keskeisiä hahmoja oli paljon, ja he kaikki kiinnostivat minua, en valitellut ”näkökulmapompuista”, vaikka harmillisen lyhyen pätkän kukin hahmo sai kerrallaan, lukuun ottamatta Tessaa ja Willia, mutta he olivatkin pääosissa. Romantiikan ystäville kirjassa oli vaikka mitä, oma suosikkiparini on Gideon ja Sophie, ja olisinkin halunnut lukea heistä enemmän, mutta oh well, aina ei voi saada kaikkea. Willin, Tessan ja Jemin kolmiodraama oli kolmiodraamaksi hyvin kirjoitettu, sillä tavalla, että moni lukija asettuu varmaan molempien miekkosten puolelle. Tessan ja Jemin kohtalo oli kieltämättä aika sydäntä särkevä.

Pidin muuten kirjan lopun kohdalla siitä, kuinka paha varsinaisesti päihitettiin jo reilu sata sivua ennen varsinaista loppua, antaen kirjaan mukavaa ”jäähtymisaikaa”. En voi sietää hätäisesti lopetettuja kirjoja, joiden loppufinaali on sijoitettu aivan viimeisille sivuille. Aina on jäätävä tilaa loppuselvittelyille, sekä mielellään myös epilogille! Tosin epiloginkin pitää olla hyvin kirjoitettu, eikä pilata koko kokonaisuutta.

Mitä minä nyt teen, kun en voi enää lukea The Infernal Devicesia… Kyllä jokaiseen sarjaan kiintyy tavallaan, vaikkei se ihan sydänjuuria vetelisi. Esimerkkinä The Maze Runner, joka aiheutti hieman raivoa ja turhautumista, mutta silti lähti viimeisin osa tilaukseen… Minulla on itseasiassa nyt kaksikin kirjaa kesken (ks. sivupalkki), mutta etananvauhdilla edetään, sillä kumpikaan ei oikein nappaa…

Tulipa tähän tekstiin paljon off topicia…

--

In the center of the room, in a circle, stood the Shadowhunters and their companions. Cyril was kneeling upon the ground, a torn piece of bloody bandage wrapped around his leg. Near him was Henry, half-sitting and half-lying down in Charlotte's arms. He was pale, so pale... Tessa's eyes met Will's as he raised his head and saw her. A look of dismay passed over his face, and he started forward. Jem seized his sleeve. His eyes were on Tessa too; they were wide and dark and full of horror.

She look away from both of them, away and up at Mortmain. He stood at the railing of the gallery above them, like a preacher at a pulpit, and smirked down. "Miss Gray," he said. "So good of you to join us."

She spat, tasting blood in her mouth where the automaton's fingers had raked her cheek.

s. 456-457

--

Kirjan nimi: Clockwork Princess

Kirjoittaja: Cassandra Clare

Julkaisuvuosi: 2013

Kustantaja: Simon & Schuster

Sivumäärä: 568

Luettu loppuun: 4.10.2016

Mistä kirja: Adlibris

Arvosana: ✩✩✩✩