keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Horros

Hei.

Kuten olette saattaneet huomata en ole tänne paljoa tänä vuonna kirjoitellut. En ole myöskään tänä vuonna niin paljoa edes lukenut. Into sekä lukemiseen että tänne kirjoitteluun on aika lopahtanut, joten pidän hyvin ansaittua taukoa. En tiedä kuinka kauan tämä tulee kestämään, mutta jätän blogin kyllä kaikkien nähtäväksi ja luettavaksi. Toivottavasti vielä joku päivä palailen, ehkä jo keväällä jos tästä piristyn. Goodreadsista voi seurata mitä saan luettua ja löytää minut tumblrista

Minulla ei vain toistaiseksi ole energiaa ja intoa ylläpitää tätä blogia ja lukea yhtä suurella innolla. Suurin osa energiastani kuluu opintoihini. Toivotan kuitenkin kaikille mukavia lukuhetkiä.

Uskon että teen vielä paluun tähän blogiin ja saatan jopa tehdä hajanaisia päivityksiä. Siihen saattaa tosin kulua vuosia tai ainakin kuukausia.

Terveisin Jamie

maanantai 9. tammikuuta 2017

Crooked Kingdom


Takakansi:

Kaz Brekker and his crew have just pulled off the most daring heist imaginable.

But instead of divvying up a fat reward, they're fighting for their lives.

Double-crossed and badly weakened, they're low on resources, allies and hope.

While a war rages on the city's streets, the team's fragile loyalties are streched to breaking point.

Kaz and his crew will have to make sure they're on the winning side... not matter what the cost.

--

Crooked Kingdom on jatko-osa kirjalle Six of Crows. Kerrakin kirjailija on malttanut itsensä, ja tällä kertaa kyseessä on duologiasta, eikä trilogiasta millaisena jokainen kirja nykyään tuntuu ilmestyvän. Voin sanoa, että tuntuipa hyvältä palata jälleen tämän maailman pariin. Six of Crows oli kirjana erinomainen - maailma, juoni, hahmot... ja Crooked Kingdom jatkaa samaa rataa. Vie aivan menneessään.

Kirjassa seurataan kuuden hahmon kohtaloa, ja jokaisen näkökulmasta kirjoitetaan runsaasti. Ensimmäisestä kirjasta poiketen nyt myös Wylan on päässyt ääneen. Kaz Brekkeriä voisi luonnehtia jollakin tavalla kirjan päähenkilöksi, sillä kaikki tuntuu pyörivän hänen ympärillään. Ironista, sillä hän oli hahmoista vähiten suosikkini vaikka hänen tarinansa on kiehtova. Hahmokaarti on rikas ja jokainen hahmo tuo tarinaan oman vivahteensa. Sivuhenkilöiden kohdalla Bardugo on onnistunut heikommin.

Crooked Kingdom oli kirja, jonka noukki aina mielellään luettavaksi. Joka kerralla tiesi saavansa sitä mitä lähti hakemaan. Kirja oli toimiva paketti, jonka jokaiset aspektivat tekivät yhteistyötä, mutteivät virheetöntä. Vaikka kirjasta nauttikin, se tuntui käynnistyvän hieman liian hitaasti minun makuuni. Lisäksi yhden hahmon kohtalo jäi harmittamaan. Tästäkin olin tosin jo tietoinen etukäteen ja osasin siihen valmistautua, mutta millä tavalla se oli toteutettu oli kurja.

Six of Crowsissa alkanut hahmokehitys toi sankarit yhä lähemmäs sydäntäni. Kirjan lopussa pystyi huomaamaan, kuinka he olivat oppineet ja kasvaneet ihmisinä. Kukaan ei ollut samanlainen kuin heidät ensi kertaa esitellessä. Vaikka ensimmäinen kirja oli ollut hyvin takaumapainoitteinen, tästä kirjasta löytyi muutama lisää. Takaumat olisi voitu kirjoittaa joukkoon ehkä hieman paremmin, sillä nyt välillä lukiessa unohti kokonaan nykytilan hahmon miettiessä mennyttään.

Sinänsä kurja ajatella, että tämäkin seikkailu on nyt ohi, näin nopeasti, mutta toisaalta on erinomaista kuinka tätä ei oltu lähdetty sen kummemmin venyttämäään. Periaattessahan tämä tarina kokonaisuudessaan olisi riittänyt yhteen pidempään kirjaan, mutta mikäpäs siinä, kaksi kirjaa pitää jännityksen yllä. Leigh Bardugo näyttää pitävän juuri nyt kirjoitustaukoa, mutta katsotaan mitä hän saa vielä aikaan. Crooked Kingdomin jälkeen tekee mieli antaa Bardugon Grisha-sarjalle vielä toinen mahdollisuus, tavattiinhan sarjan hahmoja myös tässä kirjassa.

--

"Where do you think the money went?" he repeated.

"Guns?" asked Jesper.

"Ships?" queried Inej.

"Bombs?" suggested Wylan.

"Political bribes?" offered Nina. They all looked at Matthias. "This is where you tell us how awful we are," she whispered.

He shrugged. "They all seem like practical choices."

s. 159

--

Kirjan nimi: Crooked Kingdom
Kirjoittaja: Leigh Bardugo
Julkaisuvuosi: 2016
Kustantaja: Indigo
Sivumäärä: 536

Luettu loppuun: 3.1.2017
Mistä kirja: Adlibris

Arvosana: 

keskiviikko 4. tammikuuta 2017

The Fever Code


Takakansi:

Once there was a world's end. The forests burned, the lakes and rivers dried up, and the oceans swelled. Then came a plague, and fever spread across the globe. Families died, violence reigned, and man killed man. Next came WICKED, who were looking for an answer. And then they found the perfect boy. The boy's name was Thomas, and Thomas built a maze. Now there are secrets. There are lies. And there are loyalties history could never have foreseen. This is the story of that boy, Thomas, and how he built a maze that only he could tear down. All will be revealed.

--

Jos nyt rehellisiksi ryhdytään, ajattelin jo olevani done The Maze Runner -sarjan suhteen. Kirja kirjalta se kävi vain huonommaksi, mutta siitä huolimatta onnistuin muodostamaan siihen vahvan siteen. Paitsi ehkä viimeisimpään esiosaan, The Kill Orderiin, joka oli vain huono. Se julkaistiin vuonna 2012 ja tänä vuonna kirjailija James Dashner palasi vanhan maailmansa pariin.

Aluksi, kun tästä tulin tietoiseksi, en ajatellut tarttuvani tähän teokseen. Mutta sitten luin takakannen, ja tajusin, että tämä osa voisi vihdoin tarjota vastauksia kaikkiin niihin kysymyksiin, jotka edelliset jättivät auki. Ehkä se olikin syy miksi tämä kirja kirjoitettiin. En ole ollut tekemisissä muiden lukijoiden kanssa, joten en tiennyt jäivätkö hekin aikoinaan kaipaamaan The Fever Coden kaltaista teosta. Tässä se nyt kuitenkin oli, ja päätin vuoden 2016 kuten vuoden 2015 - The Maze Runnerin parissa.

Jo alussa huomasin, että vihdoinkin ollaan palattu ensimmäisen The Maze Runnerin tasolle. Sama kutkutus oli jälleen messissä - johtuen ehkä siitä, että The Fever Code on aika paljolti toisinto The Maze Runnerista. Seuraamme jälleen Thomasia, jota olin jo huomaamattani alkanut ikävöimään. Kirja kertoo ajasta sairauden jälkeen mutta ennen labyrinttiä - se sijoittuu siis The Kill Orderin ja The Maze Runnerin väliin.

Kirja kattaa pitkän ajan, alkaen siitä kun Thomas on vasta hädintuskin taaperoiän ohittanut ja päättyy siihen kuinka Thomas kuudentoista vanhana astuu labyrinttiin. Thomasin - ja muidenkin hahmojen - kasvua on kiehtova seurata, varsinkin kun lukijana itse on tietoinen heidän tulevaisuudestaan ja tuntee jo heidät. Kirja on varsin rankka eikä lapsia päästetä helpolla. 

En tiedä onko se ihan oma vikani kun en jaksanut keskittyä, mutta en vieläkään oikein ymmärätänyt mitä oikein tapahtui ja päälimmäisenä: miksi? Lisäksi minua hämmensi suuresta aikaharppaukset jotka sotkivat kirjan sujuvuutta, enkä joskus tiennyt kuinka vanhoja hahmot olivat. Dashner kirjoitti lapsista, varsinkin Thomasista ja Teresasta, hieman liian pikkuvahnhoja, tosin pointti taisi olla että he olivat erityisellä tavalla älykkäitä. Parasta kirjassa oli seurata lasten ystävystymistä (esim. Thomasin ja Chuckin side), ja Teresan hahmosta jäi paljon kiinteämpi kuva.

Olen tyytyväinen siitä, että päätin lukea tämän. The Fever Code tuntui pelastavan The Maze Runner -sarjan ainakin minun osaltani, ja siitä tuli suosikkini heti ensimmäisen osan jälkeen. Kirjan lopusta pidin oikein paljon. Tämän osan takia taidan jopa pitää koko sarjan itselläni enkä hankkiudu siitä eroon niin kuin olin suunnitellut.

--

Thomas went along in his weird, boring, sometimes heartbreaking, sometimes uplifting life. Watching his friends tough it out inside the Glade and the Maze. But also watching them prosper, work hard to make it a better place. Rules were established, jobs assigned, routines worked out. The Homestead was three times bigger than when they'd started, and Minho had been named Keeper of the Runners.

All these things and much more happened as the days turned into weeks turned into months. Teresa and Chuck were his constant companions, and he loved having them around. They made his life bearable, even fun at times. But it was hard to get too flippant when the place where you lived constantly reminded you of two things: your friends were in an experiment, and that experiment existed because an awful, hideous disease rampaged in the outside world.

s. 214

--

Kirjan nimi: The Fever Code
Kirjoittaja: James Dashner
Julkaisuvuosi: 2016
Kustantaja: Chicken House
Sivumäärä: 329

Luettu loppuun: 25.12.2016
Mistä kirja: Adlibris

Arvosana: ½

maanantai 2. tammikuuta 2017

Pedon sydän


Takakansi:

Kesällä 1960 yksitoistavuotiaan Bobby Garfieldin ja hänen kavereidensa Carolin ja Sully-Johnin elämä muuttuu perusteellisesti. Bobbyn yläkertaan muuttaa salaperäinen Ted Brautigan, joka kehottaa lapsia varomaan alhaisia keltatakkisia miehiä. Keitä ovat nämä yliluonnollisia voimia omaavat vaaralliset olennot? Bobby joutuu aikuistumaan nopeasti, kun pahuuden ja järjettömän väkivallan kokemukset tunkeutuvat lapsuuden maailmaan ja tuhoavat sen lopullisesti.

Romaanin toisessa osassa eletään 60-luvun lopun kiihkeitä vuosia mainelaisessa yliopistossa. Kortipeluu täyttää opiskelijoiden huolettoman elämän, kunnes taivaanrantaan alkaa ilmestyä uhkaavia pilviä ja Vietnamin sota lopettaa kansakunnan viattomuuden ajan. Televisioruudut täyttyvät verisistä kuvista: raajansa menettäineitä sotilaita, napalmin kärventämiä lapsia ja poliisin pahoinpitelemiä mielenosoittajia.

Seuraavissa osissa tavataan sodan kauhujen haavoittamia ihmisiä, joiden on vaikea elää painajaistensa kanssa. Monien muidenkin sydän on jäänyt 60-luvulle, ja nykyinen elämä tuntuu tyhjältä. Romaanin lopusssa Bobby palaa takaisin lapsuutensa kotikaupunkiin kohdatakseen menneisyytensä haamut ja tehdäkseen tiliä niiden kanssa. Hyvyys ja pahuus osoittautuvat yhteen kietoutuviksi ja elämään välttämättömästi kuuluviksi voimiksi. Ehkä pedollakin on sydän...

--

Tässä nyt toinen kirja, jonka kanssa kamppailin aikani. Itseasiassa en olisi tätä kirjaa koskaan varmasti lukenutkaan, mutta isäni osti tämän minulle kirpputorille. Pidämme molemmat Stephen Kingistä, mutta minun suhteeni kirjailijaan, kuten olen monesti maininnut, on viha-rakkaustyyppinen. Haluan kuitenkin kerätä hänen teoksiaan ja lukea niitä, ja nytkin on kolme Kingiä lukujonossa...

Tämä oli kirja, joka näytti kapealta ja pieneltä, mutta olikin todellisuudessä n. 500 sivua pitkä ja kesti ikuisuuden, koska en minään hetkenä oikeastaan kiinnostunut sen tapahtumista ja tai mistäkään muista oikuista. Minä vain... luin, koska olin nyt sen aloittanut enkä koskaan kehtaa jättää kirjoja kesken.

Pedon sydän koostuu muutamasta parista pienoisroomanista ja novellista, jotka kytkeytyvät heikosti (esimerkiksi samojen hahmojen kautta) toisiinsa. Ensimmäinen osa oli kaikista pisin ja toinen osa kaikista mielenkiintoisin. Kaikissa, paitsi ensimmäisessä, oli vahvana teemana Vietnamin sota. Sen vaikutusten kuvaamisessa King mielestäni onnistui.

Vaikka King on kauhukirjailija, tämä ei edustanut hänen tyypillistä kirjaansa. Yliluonnillisia elementtejä löytyi ehkä hieman ripoteltuna, mutta ei missään suuremmassa osassa. Voisin kutsua tätä kirjaa ihan realistiseksi fiktioksi. Jos haluaa lähteä väittämään kirjaa kauhukirjaksi, voisi sanoa että kauhu syntyi tällä kertaa sodan vaikutuksesta.

Minulla ei nyt valitettavasti ole enenpää sanottavaa, sillä tämä kirja ei nyt paljoa heilauttanut suuntaan tai toiseen, ja lisäksi kirjoitan tätä arvostelua hieman myöhässä niin kirja ei ole aivan tuoreimmassa muistissa ja osa hyvistä ajatuksista on päässyt jo karkaamaan. Tämän takia ei kannattaisi jättää näitä arvosteluja "rästiin".

--

Kun minä palasin ruokalasta, kampuksen toinenkin poliisiauto oli tullut paikalle ja kuusi kampuksen poliisia, melkein täysvahvuus, minä laskin, yritti peittää graffitia keltaisella kankaalla. Väkijoukko ensin mutisi ja rupesi sitten buuaamaan. Poliisit katsoivat buuajia ärtyneitä. Yksi käski joukkoa hajaantumaan, olihan kaikilla minne mennä. Se oli totta, mutta ilmeisesti useimmat viihtyivät parhaiten juuri siinä, sillä joukko ei juuri harvennut.

Kangasta vasemmasta päästä pitelevät poliisi liukastui lumessa ja oli kaatua. Muutama katsoja taputti. Liukastunut poliisi katsoi väkijoukkoon kasvoillaan hetken aikaa mitä synkin ilme, ja minusta tuntuu että juuri silloin tilanne muuttui, juuri silloin sukupolvien välille alkoi revetä iso kuilu.

s. 367

--

Kirjan nimi: Pedon sydän (alkuperäinen nimi Hearts in Atlantis)
Kirjoittaja: Stephen King (kääntäjä Ilkka Rekiaro)
Julkaisuvuosi: 1999
Kustantaja: Tammi
Sivumäärä: 528

Luettu loppuun: 23.12.2016
Mistä kirja: isän löytö kirpputorilta

Arvosana: 

lauantai 31. joulukuuta 2016

Pähkinänkuoressa

Katsellaampa vielä kuukausi kuukaudelta mitä tänä vuonna tuli luettua:


Tammikuu

  • Se - Stephen King
  • Oneiron - Laura Lindstedt
  • Mifongin perintö - J. S. Meresmaa
  • Huone - Emma Donoghue
  • Outolintu - Veronica Roth
Vuosi lähti käyntiin varsin mallikkaasti näiden kirjojen parissa. Ei yhtään englanninkielistä, harvinaista, sillä tuntuu että olen nykyään lipsunut aika visusti tuonne englannin puolelle, englannin opiskelija kuin olenkin... Näistä kirjoista Se oli varsinainen tiiliskivi, mutta on yksiä lempikirjojani. Huone oli myös vahva lukukokemus, suosittelen.


Helmikuu
  • The Song of Achilles - Madeline Miller
  • Myrskylintu - Conn Iggulden
  • Lukija - Bernhard Schlink
  • Virgin Suicides - Jeffrey Eugenides
  • Yön äänet - Stephen King
  • Eedenistä itään - John Steinbeck
Tässä kuussa luettiin tuo The Song of Achilles englanniksi, muut olivat suomeksi. Eniten aikaa kului paksussa klassikossa Eedenistä itään. Erityisesti mieleen jäi myös tuo Stephen Kingin novellikokoelma, joka oli oivallista yölukemista. Muut kirjat olivat heikompia.


Maaliskuu
  • Lemmikkikaupan tytöt - Anja Snellman
  • Vettä elefanteille - Sara Gruen
  • Cinder - Marissa Meyer
  • Scarlet - Marissa Meyer
  • City of Heavenly Fire - Cassandra Clare
  • The Raven Boys - Maggie Stiefvater
Tässä kuussa aloin sitten lipsua mukavuusalueelleni, eli englanninkielisen ya-kirjallisuuden pariin, mikä ei tietenkään ole huono asia. Lemmikkikaupan tytöt oli rankka, mutta erinomainen kirja. Tässä kuussa luin myös suosikkisarjojani - edustettuna The Lunar Chronicles, The Mortal Instruments sekä The Raven Cycle.


Huhtikuu
  • Lumoava pimeys - Kami Garcia & Margaret Stohl
  • Sininen herttuatar - Philippa Gregory
  • Kapinallinen - Veronica Roth
  • Teemestarin kirja - Emmi Itäranta
  • Lumoava kaaos - Kami Garcia & Margaret Stohl
Tässä jälleen kokonaan suomenkielinen kuukausi. Kaikki nämä kirjat ovat myös sellaisia, joihin en ihan täysin ihastunut. Lempparini taitaa olla historiallinen romaani Sininen herttuatar. Tässä kuussa luin myös e-kirjan The Foxhole Court, joka oli ihan hyvä.


Toukokuu
  • The Dream Thieves - Maggie Stiefvater
  • Cress - Marissa Meyer
  • Blue Lily, Lily Blue - Maggie Stiefvater
  • The Hidden Oracle - Rick Riordan
  • The Raven King - Maggie Stiefvater
Pääsykokeet eivät hidastaneet edes paljoakaan lukemistani. Tuli luettua lähinnä The Raven Cyclea ja paria muuta lempparisarjaa. Hyvä kuukausi, sillä pidin kaikista kirjoista todella paljon. Cressia luin innoissani etelän lämmössä.


Kesäkuu
  • Aristotle and Dante Discover the Secrets of the Universe - Benjamin Alire Sáenz
  • Lady Midnight - Cassandra Clare
  • Captive Prince - C. S. Pacat
  • Winter - Marissa Meyer
Kesäkuu on ollut aika peruskuukausi. Hyvin tyypillistä kirjallisuutta, jota minä luen, ja vielä englanniksi kaikki. Lady Midnight oli aivan upea, vaikka sen lukemisessa meni kauan. Captive Prince ei sen sijaan iskenyt.


Heinäkuu
  • Carry On - Rainbow Rowell
  • The Scorpio Races - Maggie Stiefvater
  • I'll Give You the Sun - Jandy Nelson
  • Throne of Glass - Sarah J. Maas
Carry On ja Throne of Glass ovat jääneet mieleen kirjoina, joita tuli luettua kesätyöpaikan kahviossa taukojen aikana. I'll Give You the Sun on jäänyt mieleen pettymyksenä, ja The Scorpio Races kesän lukumaratonista.


Elokuu
  • Tulen tyttäriä - Maria Carole
  • Paper Towns - John Green
  • Clockwork Angel - Cassandra Clare
  • Simon vs. the Homo Sapiens Agenda
  • Sydänyö - Stephen King
Tässä kuussa muutin Joensuuhun, mutta ihmeen paljon ehdin silti lukea. Tulen tyttäriä sekä Simon vs. the Homo Sapiens Agenda olivat aivan ihania kirjoja! Sain luettua myös The Infernal Devices -sarjan ensimmäisen osan. Kyseessä on hyvä sarja.


Syyskuu
  • Clockwork Prince - Cassandra Clare
  • Shadow and Bone - Leigh Bardugo
Ensimmäinen "laihempi" kuukausi. Clockwork Prince oli ihan hyvä, ja Shadow and Bone lähinnä ok. Tässä kuussa tietenkin alkoi myös opiskelu, joka imi osan mehuista.


Lokakuu
  • Clockwork Princess - Cassandra Clare
  • The Hammer of Thor - Rick Riordan
  • Six of Crows - Leigh Bardugo
Vaikka vähemmän tuli jälleen luettua, asian korvasi se, että kaikki nämä kolme kirjaa olivat aivan mahtavia ♥ En voi edes valita niistä kaikkein parasta.


Marraskuu

En lukenut mitään kirjaa loppuun. Kirjoitin lähinnä NaNoWriMoa, yritin opiskella ja katsoin Skamia...


Joulukuu
  • The Screaming Staircase - Jonathan Stroud
  • Pedon Sydän - Stephen King
  • The Fever Code - James Dashner
Vuoden loppuun kirin nämä kolme kirjaa, joista kaksi ensimmäistä ei oikein napannut, mutta viimeisestä pidin kyllä.


--

Kaiken kaikkiaan olen oikein tyytyväinen tämän vuoden lukemisiini! Olen löytänyt paljon uusia sarjoja, joista on muodostunut lemppareita sekä mukavan määrän hyviä yksittäisiäkin kirjoja. Toivottavasti seuraava vuosi on yhä parempi.


perjantai 30. joulukuuta 2016

Lupauksia

Tänä vuonna halusin lukea (kunnianhimoisesti) 80 kirjaa ja 30 000 sivua. Olen aikaisemmin tavoitellut jopa 100 kirjaa, mutta se on aina jäänyt puolimatkaan. Tämän vuoden saldoksi selvisi lopulta 48 kirjaa ja 21 838 sivua. Tietenkin tässä on vielä yksi päivä aikaa, että ehtisihän siinä kirjan jos toisenkin kiskaista, mutta todennäköisesti ei.

Lisäksi täytyy ottaa huomioon, että en ole laskenut tuohon lukuun mukaan rereadejani (neljä ensimmäistä Harry Potteria + viisi osaa The Mortal Instrumentsia) enkä yhtä ainokaista lukemaani e-kirjaa (Nora Sakavicin The Foxhole Court). Oikea luku on 58 kirjaa, sivumäärästä ei tietoa.

Koska pidän epämääräisistä tavoitteista joita en voi saavuttaa, ajattelin asettaa niitä myös vuodelle 2017. Jokaa toivottavasti tulee olemaan tuottoisampi kirjavuosi, kuka tietää... Eikä luvuilla ole loppujen lopuksi mitään väliä, niitä on vain mukava seurata, ainakin omasta mielestäni.

En tee ikinä uudenvuodenlupauksia, mutta ehkä nyt tämän kerran. Lupaan, ainakin yrittää, lukea jotakin kirjaa joka päivä. Yleensä luenkin joka päivä, mutta tässä syksyn mittaan aloin lipsua kun lukuinto laski. Lupaan myös elvyttää lukuintoni. Nyt on juuri otollisen hyvä kirja kesken...

Mitä lukuihin tulee, ajattelin tämän vuoden kirjatavoitteeksi turvallisen 50 kirjaa, niin tulee ainakin se helpommin saavutettua. Ja sivumääräksi se tuttu 30 000.

Tässä laskimella näppärästi juuri muuten laskin, että luin tänä vuonna keskimäärin 455 sivun kirjoja. Ei siis mitään ohkasimpia lätysköjä...

Yritän saada rästiin jääneet kirja-arvostelut tänne vuoden alussa!

torstai 29. joulukuuta 2016

Pettymykset

Tässä vähän näitä vuoden lukukokemuksia huonommasta päästä. Kaikki huonot kirjat eivät tähän listaan pääse, vaan sellaiset jolta jopa odontin jotakin. Tässä siis muutama jonka lukeminen ei ollutkaan niin mieluisaa kuin olisin tahtonut.

--

Kapinallinen // Veronica Roth

Outolintu-sarjan toinen osa, jonka luonnollisesti halusin lukea ensimmäisen osan jälkeen. Ostimpa tämän jopa kirjakaupan pokkaritarjouksesta ihan itselleni, mutta tämä kirjasarja kyllä levisi ihan käsiin. Eipä ole riittänyt enenpää mielenkiintoa tälle sarjalle.

Syy lukea: Jos nyt haluat tietää mitä Outolinnun jälkeen tapahtui.


Aristotle and Dante Discover the Secrets of the Universe // Benjamin Alire Sáenz

Tämä on niitä kirjoja, jonka tunnistaa hyväksi kirjaksi, mutta josta vain ei omista syistään pidä. Itselleni kaikki vähänkin filosofisen ei oikein pure, ja tässä oli sellaisia ulottuvuuksia. Mutta paljon hyvääkin, valitettavasti ei tarpeeksi.

Syy lukea: Kaunis tarina kahdesta meksikolaisesta pojasta.


I'll Give You the Sun // Jandy Nelson

En tuntunut saavan tästä minkäänlaista otetta. Tuntui että kaikkea lähestyttiin hieman väärällä tavalla, ja kerrontaratkaisut toisinaan ärsyttivät minua samoin naispäähenkilö Jude. Ehkä toisenlaisessa elämäntilanteessa olisi toiminutkin, mutta nyt kirja lähinnä koetteli hermojani.

Syy lukea: Kirja käsittelee monenlaisia ihmissuhteita.


The Screaming Staircase // Jonathan Stroud

Lähes alusta saakka kirjan lukeminen oli pakkopullaa. Minähän en mitään kesken jätä. Ehkä juoni kirjassa saattoi olla hyvä, en oikein muista koska en siihenkään malttanut keskittyä, mutta kaikki ainakin sen ympäriltä maistui pahvilta.

Syy lukea: Kummituksia!