Takakansi:
A net of shadows begins to tighten around the Shadowhunters of the London Institute. Mortmain plans to use his Infernal Devices, an army of pitiless automatons, to destroy the Shadowhunters. He needs only one last item to complete his plan: Tessa Gray.
Charlotte Branwell, head of the London Institute, is desperate to find Mortmain before he strikes. But when Mortmain abducts Tessa, the boys who lay equal claim to her heart, Jem and Will, will do anything to save her. For though Tessa and Jem are now engaged, Will is as much in love with her as ever.
As those who love Tessa rally to rescue her from Mortmain's clutches, Tessa realizes that the only person who can save her is herself. But can a single girl, even one who can command the power of angels, face down an entire army?
--
Minä
oikeasti unohdin kirjoittaa tästä kirjasta tänne. Havahduin vasta äsken, että
kirja tuli luettua jo jokin aika sitten, mutta blogitekstiä en ollut vielä
ajatellutkaan. Lisäksi minulla on ollut ongelmia viime aikoina sekä lukemisen,
että kirjoittamisen kanssa. Yleensä nämä ongelmat lähtevät taukoilulla, mutta
pidempi lukutauko ei tosiaankaan houkuttele… Jos sellainen kuitenkin on edessä,
yritän silti pitää tämän blogin hengissä. Blogitekstit ovat viime aikoina
olleet harmillisen lyhyitä, mutta en oikeastaan viitsi venyttää tekstejä turhaan,
jos varsinaista asiaa ei ole…
Sitten
itse teoksen pariin. Jälleen on yksi sarja purkissa, ja ihan viihdyttävä sarja
se olikin. Rakastan koko sielustani Varjonmetsästäjien maailmaa, ja onneksi
Cassandra Clare näyttää puuhastelevan sen parissa vielä pitkään. Siksi taas
jälleen yhden hahmokaartin hyvästeleminen ei tuntunut pahalla, sillä tiedän
kohtaavani heidät tulevissa sarjoissa (osan The
Last Hours -sarjassa, osan The Dark
Artifices -sarjassa).
The Infernal Devices on minun kohdallani ollut hyvin
hahmopainotteinen sarja, tarkoittaen sitä, että olen lähinnä keskittynyt
hahmojen ihasteluun ja heidän kasvunsa seuraamiseen, kuin itse juoneen.
Juoneltaan sarja on kovin keskiverto, ja pahis umpitylsä, kun taas hahmot ovat
suorastaan herkullisia. Tämän kirjan positiivinen yllätys oli se, että
samankaltaisuudet Willin ja The Mortal
Instrumentsin Jacen välillä eivät olleet enää niin ilmiselviä, ja tykästyin
Williin kunnolla. Jemin hahmo taas tuntui heikommalta. Hmm.
Tässä
kirjassa itse asiassa toimi monesti toitottamani näkökulmien jako. Koska
keskeisiä hahmoja oli paljon, ja he kaikki kiinnostivat minua, en valitellut ”näkökulmapompuista”,
vaikka harmillisen lyhyen pätkän kukin hahmo sai kerrallaan, lukuun ottamatta
Tessaa ja Willia, mutta he olivatkin pääosissa. Romantiikan ystäville kirjassa
oli vaikka mitä, oma suosikkiparini on Gideon ja Sophie, ja olisinkin halunnut
lukea heistä enemmän, mutta oh well, aina ei voi saada kaikkea. Willin, Tessan
ja Jemin kolmiodraama oli kolmiodraamaksi hyvin kirjoitettu, sillä tavalla,
että moni lukija asettuu varmaan molempien miekkosten puolelle. Tessan ja Jemin
kohtalo oli kieltämättä aika sydäntä särkevä.
Pidin
muuten kirjan lopun kohdalla siitä, kuinka paha varsinaisesti päihitettiin jo
reilu sata sivua ennen varsinaista loppua, antaen kirjaan mukavaa ”jäähtymisaikaa”.
En voi sietää hätäisesti lopetettuja kirjoja, joiden loppufinaali on sijoitettu
aivan viimeisille sivuille. Aina on jäätävä tilaa loppuselvittelyille, sekä
mielellään myös epilogille! Tosin epiloginkin pitää olla hyvin kirjoitettu,
eikä pilata koko kokonaisuutta.
Mitä minä
nyt teen, kun en voi enää lukea The
Infernal Devicesia… Kyllä jokaiseen sarjaan kiintyy tavallaan, vaikkei se
ihan sydänjuuria vetelisi. Esimerkkinä The
Maze Runner, joka aiheutti hieman raivoa ja turhautumista, mutta silti
lähti viimeisin osa tilaukseen… Minulla on itseasiassa nyt kaksikin kirjaa kesken
(ks. sivupalkki), mutta etananvauhdilla edetään, sillä kumpikaan ei oikein
nappaa…
Tulipa
tähän tekstiin paljon off topicia…
--
In the center of the room, in a circle, stood the Shadowhunters and their companions. Cyril was kneeling upon the ground, a torn piece of bloody bandage wrapped around his leg. Near him was Henry, half-sitting and half-lying down in Charlotte's arms. He was pale, so pale... Tessa's eyes met Will's as he raised his head and saw her. A look of dismay passed over his face, and he started forward. Jem seized his sleeve. His eyes were on Tessa too; they were wide and dark and full of horror.
She look away from both of them, away and up at Mortmain. He stood at the railing of the gallery above them, like a preacher at a pulpit, and smirked down. "Miss Gray," he said. "So good of you to join us."
She spat, tasting blood in her mouth where the automaton's fingers had raked her cheek.
s. 456-457
--
Kirjan nimi: Clockwork Princess
Kirjoittaja: Cassandra Clare
Julkaisuvuosi: 2013
Kustantaja: Simon & Schuster
Sivumäärä: 568
Luettu loppuun: 4.10.2016
Mistä kirja: Adlibris
Arvosana: ✩✩✩✩
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti