A Darker Shade of Magic

--

Kell is one of the last travellers - magicians with a rare ability to travel between parallel universes connected by one magical city. There's Grey London, without magic and ruled by the mad King George III. Red London - where magic is reserved, and where Kell was raised alongside the heir to the empire. White London - where people fight to control the remaining magic and magic fights back. And once there was Black London...

--

No niin, tuota... tätäkin tekstiä olen lykännyt ikuisuuden, onneksi on ollut vain tämä kirja "jonossa", kun en ole saanut luettuakaan enenpää. Ja olen oikeastaan jopa unohtanut, että tästä on juttu kirjoittamatta, mutta kyllä tästä kirjasta on minulla hieman sanottavaa.

Asiaan. Shades of Magic on ehkäpä Schwabin sarjoista kaikista eniten suosiota kerännyt. Tämä kyseinen teos, A Darker Shade of Magic, on trilogian aloitusosa. Kyseessä on melko perinteinen fantasiakudelma, tosin siinä on Schwabin tyyliin myös jotain todella omaperäistä. Kirja seuraa Kell Mareshia, joka on antari, siis harvinainen henkilö, joka pystyy matkustaan maailmojen välillä. Kellin tehtävä on välittää viestejä eri Lontoiden kuninkaallisilta toisille. Tässä kirjassa siis saattuu olemaan jokaisessa maailmassa "oma" Lontoo (joka ei siis ole se yksi ja sama Lontoo, josta on vain eri versioita, niin kuin luulin aluksi) - punainen Lontoo (Kellin kotipaikka), harmaa Lontoo ("meidän" Lontoomme), valkoinen Lontoo sekä tuhoutunut musta Lontoo.

Sananen kirjan hahmoista, joista en oikein saanut otetta. Kell kärsi hieman läpinäkyvän päähenkilön syndroomasta (tämä on omakeksimä termi); hän tuntui olevan vain kanava, jonka kautta tarinaa kerrottiin, mutta en oikeastaan osaa kertoa hänestä yhtään mitään. Lila oli parempi, hän oli hahmo joka onnistui nostattamaan kaikenlaisia tunteita, muun muassa ärsyynnystä. Mutta hän oli erittäin monitasoinen, mistä plussaa! Erityismaininnan hahmoista saavat Danen kaksoset, jotka olivat oikein sadististen kuninkaallisten stereotyyppejä. En pidä. Holland Vosijk oli hahmoista ehdottomasti mielenkiintoisin.

Kirja oli mielenkiintoinen seikkailu, jos se pitäisi tiivistää näin yhdeksi lauseeksi. Olisin toivonut, että tarina olisi käynnystynyt nopeammin. Nyt tuntui, että Schwab ikään kuin "pihtasi" kaikkea tässä ensimmäisessä osassa, ehkä näin houkutellen tarttumaan seuraaviin, mutta minun kohdallani ei ehkä täysin toiminut. Sanotaanko, että kaikki ainekset kohdallaan, mutta ei täysin hyödynnettyinä. Ei ensimmäisessä osassa saa pelkästään kiusata lukijaa! Tekstiä kyllä luki mielellään, kyllä Schwab sanansa hallitsee. 

En tiedä luenko jatko-osia, vaikka jotkin asiat jäivät mietityttämään. Pidin kovasti maalmanrakennuksesta (vaikka siinäkin oli häiritseviä seikkoja), ja kuinka vaivattomasti Schwab tuntui tuovan kaiken kirjassaan esiin. Sama päti myös Schwabin edellisen teoksen, Viciousin, kohdalla. Vicious vain vei mielessään, mihin A Darker Shade of Magic ei ihan pystynyt. Tunnustan kyllä Schwabin lahjakkaaksi kirjoittajaksi, mutta ehkä minun kohdallani hänen aikuisemmat romaanit ovat se juttu. (Luen parhaillaan Schwabin This Savage Songia, eikä sekään ole onnistunut hurmaamaan, toistaiseksi)

--


Bad magic, Kell had called it.

No, thought Lila now. Clever magic.

And clever was more dangerous than bad any day of the week. Lila knew that much. And so, much as it pained her to do it, she went to the open window and cast the sword out. Good riddance, she thought as she watched  it tumble to the alley stones below.

s. 148

(Pakko kommentoida tätä lainausta vielä, että kuka heittää vaarallisen taikamiekan vain ikkunasta ulos???? Äly hoi, Lila...)

--

Kirjan nimi: A Darker Shade of Magic

Kirjoittaja: V. E. Schwab

Julkaisuvuosi: 2015

Kustantaja: Titan Books

Sivumäärä: 384

Luettu loppuun: 5.6.2016

Mistä kirja: Adlibris

Arvosana: ✩✩✩½

TTT: Books I'd Want on a Desert Island

Jahas, en olekaan kirjoitellut sitten viime tiistain... lukumaratoninkin jätin väliin kun ei vaan napannut, mutta taukoahan sitä on pidettävä lukemisestakin. Viimeisin lukemani kirja on V. E. Schwabin A Darker Shade of Magic, jonka arvostelu on rästissä... saa nähä muistanko kirjoittaa siitä. Nyt kesken on saman kirjailijan This Savage Song, jota kahlaan läpi lähinnä työtauoilla. Varoitain, että tämä blogi saattaa vaipua hiljaiseloon hetkeksi. Katsotaan jos se lukeminen tästä lähtisi...

Mutta nyt teosten pariin, jotka nappaisin mukaan autiosaarelle. 

En näistä jaksa sen enenpää tarinoida, kunhan vain listaan. Kyselkää kommenteissa jos kirjat kiinnostavat ☺


Lord of Shadows (Cassandra Clare)
Nälkäpeli (Suzanne Collins)
Se (Stephen King)
A Feast for Crows (George R. R. Martin)
Vieras (Stephenie Meyer)
Pieni runotyttö (L. M. Montgomery)
Runotyttö maineen polulla (L. M. Montgomery)
Runotyttö etsii tähteään (L. M. Montgomery)
Harry Potter ja puoliverinen prinssi (J. K. Rowling)
Vicious (V. E. Schwab)

TTT: Childhood favorites

Ajattelin yrittää tehdä tästä blogista aktiivisemman, joten päätin alkaa kirjoittamaan näitä kirja-aiheisia Top Ten Tuesday -postauksia. Katsotaan löydänkö kuinka moneen täydet kymmenen kohtaa... Tuntuu nimittäin että olen lukenut loppujen lopuksi kamalan vähän elämäni aikana, mutta ei pitäisi verrata muihin...

Tänään aiheena on lapsuuden suosikit. Itselläni kun on aika huono muistin kaikenmoisten lukujen suhteen, niin meni hetki miettiä mitkä näistä olen lukenut alakouluikäisenä ja mitkä vasta yläkoulussa... Keräsin siis tähän nimenomaan alakoulun lukumuistoja, siksi vasta yläkoulussa luetut Percy Jackson sekä Anna-kirjat jäivät pois.

Tässäpä listaa, säästin parhaimmat viimeisiksi.

Pekka Töpöhäntä 

(Gösta Knutsson)

Kissaihmisenä näitä tuli luettua, tosin en kyllä muista yhtään luinko kaikki vai vain satunnaisia osia sarjasta. Itselläni oli omana ainakin kirja Yliveto Pekka Töpöhäntä, ja kirjoihin perustuvaa animaatiosarjaakin joskus katselin. 

Pieno talo suuressa metsässä

(Laura Ingalls Wilder)

Pieni talo preerialla! Varmaankin myös monen muun rakas lapsuudensuosikki, mutta minun on myönnettävä etten koskaan lukenut tästä sarjasta enenpää kuin tämän kronologisesti ensimmäisen osan, joka oli joululahja vaariltani. Alkuperäinen Pieni talo preerialla -kirja oli kyllä useasti lainassa, mutta en muista lukeneeni sitä koskaan loppuun. Sen sijaan Pieni talo suuressa metsässä oli rakas kirja ja tuli luettua lukuisia kertoja kannesta kanteen. TV-sarjaakaan en ikinä seurannut.

Neiti Etsivä

(Carolyn Keene)

Tässä taas sarja, jota moni pikku-lukija on varmasti lukenut innosta kihisten. Neiti Etsivissä oli se hyvä puoli, että niitä ei tarvinnut lukea järjestyksessä. En muista kuinka monta Neiti Etsivää olenkaan lukenut, sen muistan että luin pajolti uudelleen ja uudelleen niitä muutamaa, jotka omasta kirjahyllystä löytyivät. Suosikkini oli Neiti Etsivä ja nallekarhujen arvoitus.

Koiratytöt

(Marvi ja Merja Jalo)

En ole koiraihminen sitten lainkaan, mutta tämä kirjasarja oli aikanaan yksi suosikeistani. Niin paljon sattui tapahtui! Marvi ja Merja Jalo tunnetaan enemmän hevosmaailmaan sijoittuvista kirjoista, mutta minuun iski tämä koirajuttu. Aina olin kirjastossa kärkkymässä uusimpia osia. Jossain vaiheessa tosin kyllästyin hieman toistuviin juonikuvioihin, olisikohan Jesse muotikoira ollut viimeinen jonka luin. Silloinkin kirjan julkaisuvuonna 2011 olin jo melkein viidentoista, joten taisin kasvaa luonnollisesti tästä sarjasta ulos. Mielestäni sarjaa julkaistaan yhä, ainakin tänä vuonna on ilmestynyt uusi teos.

Peppi Pitkätossu

(Astrid Lindgren)

Muistan, että minulla oli sellainen kirja johon oli koottu kaikki (tai ainakin suurin osa) Peppi-tarinoista, jota luin ja luin ja luin. Oli ehdottomasti yksi lempikirjoistani. Pidin myös Peppi-animaatiosarjasta, sekä myös siitä näytellystä versiosta.

Replica

(Marilyn Kaye)

Replica toimi hieman ponnistuslautana yliluonnolisten nuortenkirjojen maailmaan. Kirja kertoi nuoresta Amysta, joka saa tietää olevan klooni ja superihminen. Näitä luin parhaimmillaan yhden päivässä, ohuita ja vauhdikkaita kun olivat. Aloitin muistaakseni sarjan lukemisen kuudennella luokalla ja luin loppuun juuri ennen yläkouluun siirtymistä - ja sitten uudelleen yläkoulussa. Muistan tämän olleen taas niitä sarjoja, jonka luin ihan väärässä järjestyksessä kun en malttanut odottaa että kirjastosta vapautuisi seuraava osa. Näitä taisi olla Riihimäen kaupunginkirjastossa kolme kappaletta per osa, paitsi sarjan toista osaa oli vain yksi kappale joten sitä oli "vaikeampi" saada lainaan. Muistan myös pettyneeni hyvin paljon sarjan päätösosaan.

The Baby-sitters Club

(Ann M. Martin)

Tässäkin tapauksessa on hullunkurista ajatella kuinka paljon tätä sarjaa rakastinkaan, ottaen huomioon että en voi lähes sietää lapsia. Luin kaikki 24 suomennettua osaa aivan vauhdilla. Kuinka olisin voinut tietää kuinka jännivältä lastenhoito voidaan saada näyttämään! Vieläkin harmittaa, että 213:sta (!!!!) kirjoitetusta osasta on suomennettu noin vähän. Luin kuitenkin, että Martin ei itse kirjoittanut kuin vain 35 ensimmäistä. Luultavasti ajan myötä kirjojen laatu myös laski, mutta että näitä oli hauska lukea!

Jeditehtävä

(Jude Watson)

Rakastan Star Warsia! Ja kun aikanaan kaikki Star Wars -elokuvat oli katsottu, käännyin luonnollisesti kirjaston puoleen ja luin yhden kesän aikana varmaan kaikki mahdolliset Star Wars -kirjat, mutta Jeditehtävä-sarja oli ehdoton suosikkini. Sarja seuraa Obi-Wan Kenobin ja Anakin Skywalkerin seikkailuja (kirjat sijoittuvat episodien I ja II väliin). Näissä kirjoissa esiintyi myös ihana Siri Tachi. Toinen suosikki oli niin ikään Watsonin kirjoittama Jedioppilas-sarja, jossa taasen keskityttiin Obi-Wanin padawan-vuosiin.

Harry Potter

(J. K. Rowling)

Harry Potter teki minusta sen lukijan joka olen. Olen täysin varma, ettei tämä sarja ole mennyt keltään ohi; kaikki varmasti tietävät sen ja sen tuoman ilmiön. Muistan yhä sen hetken kun sain Viisasten kiven luettua. Tätäkään sarjaa en tosin malttanut lukea järjestyksessä. Olin niin kirjojen lumoissa, että luin Pottereita jopa oppitunneilla ja opettaja otti minulta pari kertaa kirjan pois. Monta vuotta meni, että luin Potterit läpi joka vuosi. Viimeksi luin kirjat 1-4 viime vuonna. Potterien jälkeen minulle syntyi suuri jano uusiin kirjallisiin seikkailuihin, eikä se ole vielä ehtynyt.

Pieni runotyttö

(L. M. Montgomery)

Tämä kolmiosainen sarja on ehdottomasti suosikkini sekä lapsuudesta että ihan muutenkin. Tasaisin väliajoin luen nämäkin läpi, ja aina löytyy jotain uutta. Montgomeryn tunnetumpi sarja on Anna, ja olen nekin lukenut ja rakastan niitäkin, mutta Emilia on aina ykkönen. Tämä sarja on vain niin hurmaava.

Kesäkuun kooste 2017

Nämä tällaiset kuukauden koostepostaukset eivät ole mitään harvinaisuuksia kirjablogimaailmassa, mutta itse en ole niitä vielä tähän blogiin väsännyt. Edelliseen kirjablogiini kyllä tykkäsin näitä kirjoittaa, mutta ajattelin tämän viimeisimmän virityksen kanssa jättäväni ne väliin kun en kokenut niiden tarjoavan mitään uutta. Mutta nyt haluan alkaa kirjoittaa koostepostauksia, ihan vain koska taaksepäin on hauska katsoa.

Ennen kesäkuuta oli viettänyt koko alkuvuoden pahaa lukujumia, joka oli monen tekijän summa, mutta kesäkuun aikana tuo kaikkosia ja luin pitkästä aikaa oikein urakalla ja nautinnolla. Tästä saan kiittää Cassandra Claren hurmaavaa teosta Lord of Shadows, jonka vei menneessän ja toi takaisin innon myös muihin kirjoihin.

Luin kesäkuussa kahdeksan kirjaa, jotka kaikki englanniksi ja kaikki omistamiani. Seitsemän niistä oli osa jotakin sarjaa, kuusi edusti young adult -genreä. 

Yhteensä 3150 sivua.

Tässä kirjat paremmuusjärjestyksessä, parhaimmasta huonoinpaan. Arvosanat eivät välttämättä mene yksiin tämän listan kanssa.

1. Lord of Shadows (Cassandra Clare)
2. Vicious (V. E. Schwab)
3. The Winner's Curse (Marie Rutkoski)
4. Siege and Storm (Leigh Bardugo)
5. To All the Boys I've Loved Before (Jenny Han)
6. The Dark Prophecy (Rick Riordan)
7. We Are the Ants (Shaun David Hutchinson)
8. Falling Kingdoms (Morgan Rhodes)

Mielenkiintoinen kuukausi takana! Mukana suosikkisarjoja (Lord of Shadows, The Dark Prophecy), yllättäjiä (Siege and Storm, To All the Boys I've Loved Before), uusia ihastuksia (Vicious) ja pettymyksiä (Falling Kingdoms).

Heinäkuu ei ole alkanut aivan yhtä mahtavissa merkeissä, sillä V. E. Schwabin A Darker Shade of Magicin lukeminen on sujunut tahmeasti. Siitä lisää sitten aikanaan. Toivon, että lauantain lukumaraton tuo boostia tilanteeseen. Lukemisesta ei ainakaan ole puute, kirjoja on kertynyt pinoittain odottamaan. Nyt on ollut ostokausi, sitä ennen en ollut ostanut puoleen vuoteen kirjan kirjaa.