A Knight of the Seven Kingdoms

Takakansi:

Almost a century before A Game of Thrones two unlikely heroes wandered Westeros...

Before Tyrion Lannister and Podrick Payne there was Dunk and Egg.

A young, naïve but courageous hedge knight, Ser Duncan the Tall towers above his rivals - in stature if not experience. Tagging along with him is his diminutive squire, a boy called Egg - whose true identity must be hidden from all he and Dunk encounter: for in reality he is Aegon Targaryen, and one day he will be king. Improbable heroes though they be, great destinies lie ahead for Dunk and Egg; as do powerful foes, royal intrigue and outrageous exploits.

--

A Knight of the Seven Kingdoms sijoittuu Tulen ja jään laulun maailmaan, noin sata vuotta ennen kyseisen sarjan tapahtumia. Kirja koostuu kolmesta pitkästä novellista, jotka on julkaistu aikaisemmin kokoelmateoksissa. Novellit eivät jatku suoraan toistensa perässä, vaan niiden välillä kulkee jonkin verran aikaa.

Kirja oli ihana katsaus lohikäärmekuninkaiden aikaan. Helposti tunsi olevansa tutussa Westerosissa tuttujen paikkojen ja sukujen nimien vilistessä tekstissä. Isoin ero Tulen ja jään lauluun oli nopea eteneminen. Novellien tuleekin olla joutuisia, ja vaikka Martin kirjoitti omalla tunnistettavalla tyylillään, pitkät juonittelut ja hahmojen seikkailut omissa ajatuksissaan olivat vähemmällä. Näkökulmahahmojakin oli vain yksi, Ser Duncan, tai todellisuudessa siis Dunk. 

Dunk oli varsinkin aluksi hellyttävin hahmo, jonka olin pitkään aikaan kohdannut. Novellien edetessä Dunkin naiivius suli hiljalleen pois, mutta hänen perusluonteensa ei muuttunut. Dunk on niitä kunnon ritareita jotka toimivat valojensa mukaan, joiden olemassaoloa Jaime Lannister pohtii Tulen ja jään laulussa. Sarjan syventyneimmät lukijat tietävät Dunkin ja Eggin kohtalot etukäteen ja novelleissa oli monia ennakoiva hetkiä. Dunk esimerksi naureskelee, että hänestä ei koskaan voi tulla Kuninkaankaarrin komentajaa. Kuinka käykään... Dunkista voi luke lisää vaikka täältä.

Novellit olivat mukavia ja selkeitä, ja niissä oli oikeastaan selkeät juonet, mitä Tulen ja jään laulusta on vaikeampi löytää. Pidin eniten ensimmäisestä novellista (The Hedge Knight), jossa Dunk pelastaa viattoman neidon väkivaltaisen prinssin pahoinpitelyltä ja joutuu kohtaamaan seuraukset. Se myös toimi parhaiten erillisenä teoksena ja olisi hyvin luettavissa ilman kontekstia. Viimeisestä novellista pidin vähiten, sillä se oli vähemmän selkeä ja siinä tapahtui niin kauheasti. Asioista piti oikeastaan olla aika hyvinkin perillä.

Vaikka kirjassa oli jännittäviä hetkiä ja hieman raakuutta Tulen ja jään laulun tapaan, jäi siitä hyvä mieli. Dunk ja Egg parivaljakkona olivat viihdyttäviä, varsinkin Eggin kommentit ottaen huomioon pojan taustan. Opin kirjasta myös hieman jotain uutta Tulen ja jään laulun maailmasta. Vain hieman, sillä olen kova lueskelemaan asioita etukäteen netistä... Tiedänpähän nyt ainakin miten Fossowayn suvun toinen haara on saanut alkunsa...

Jos on ihastunut Tulen ja jään lauluun, tätä ei kannata missata. Novelleja on tulossa lisää, mutta vasta kun Martin on saanut varsinaista teostaan eteenpäin. Toivottavasti näitä suomennellaankin jossain vaiheessa jotta kotimaisella kielellä lukevat pääsevät nauttimaan. Ja miksei kirjaan tarttuisi myös jos ei Tulen ja jään laulua ole lukenutkaan? Koska tapahtumat sijoittuvat sarjan menneisyyten, ainakaan ei ole vaaraa juonenpaljastuksille... 

--

"Your rim was old, cheap steel, brittle and rusted," he said. "I've made you a new one, twice as thick, and put some bands across the back. It will be heavier now, but stronger too. The girl did the paint."

She had made a better job of it than he could ever have hoped for. Even by lanternlight, the sunset colors were rich and bright, the tree tall and strong and noble. The falling star was bright slash of paint across the oaken sky. Yet now that Dunk held it in his hands, it seemed all wrong. The star was falling, what sort of sigil was that? Would he fall just as fast? And sunset heralds night. "I should have stayed with the chalice," he said miserably. "It had wings, at least, to fly away, and Ser Arlan said the cup was full of faith and fellowship and good things to drink. This shield is all painted up like death."

"The elm's alive," Pate pointed out. "See how green the leaves are? Summer leaves, for certain. And I've seen shields blazoned with skulls and wolves and ravens, even hanged men and bloody heads. They served well enough, and so will this. You know the old shield rhyme? Oak and iron guard me well..."

"...or else I'm dead, and doomed to hell," Dunk finished. He had not thought of that rhyme in years.

s. 91

--

Kirjan nimi: A Knight of Seven Kingdoms

Kirjoittaja: George R. R. Martin (mukana Gary Giannin kuvitukset)

Julkaisuvuosi: 2015 (novellit alunperin vuosina 1998, 2004 ja 2010)

Kustantaja: Harper Voyager

Sivumäärä: 355

Luettu loppuun: 17.11.2015

Mistä kirja: CDON

Arvosana:  ✩✩✩✩