The Kill Order

Takakansi:

They thought the end came in a flash.

Before WICKED was formed, before the Glade was built, before Thomas entered the Maze, sun flares hit the earth, killing most of the population.

The worst is yet to come.

Mark and Trina were there when it happened. They survived. But now a virus is spreading. A virus that fills humans with murderous rage.

There is no cure. No escape.

They're convinced that there's a way to save those who are left - if they can stay alive. Because in this new, devastated world, every life has a price. And to some you're worth more dead than alive.

The end is only the beginning.

--

Hyvää uutta vuotta! Ja sitten pari sanaa tästä kirjasta...

Tässä sitä oltiin, 13 vuotta ennen The Maze Runnerin tapahtumia, valmiina ottamaan selvää kaikesta mikä oli jäänyt auki.

Vaikka pitihän se arvata, ettei tästä paljoa irronnut. Tällä kertaa lähdetään Markin matkaan. Vuosi sitten Maa kohtasi katastrofin, ja nyt Mark kumppaneineen todistaa kuinka tappava virus päästetään valloilleen tekemään selvän jäljelle jääneistä ihmisistä.

Kirjasta ei tule sitä tuntua, että se kuuluisi samaan sarjaan varsinaisen trilogian kanssa. Toki samoja termejä heitellään (The Flare, berg, flat trans...), ja Dashnerin kirjoitustyylin tunnistaa, mutta olisin toivonut selkeämpää yhteyttä. Perusteellisempaa syventymistä. Kirjassa kerrotaan, kuinka Teresa päätyi WICKEDin kynsiin, mutta olisin toivonut enemmän muiden henkilöiden taustoista. Olisin mielelläni lukenut jotain vaikka Arisiin tai Minhoon liittyvää. Toivoin suorastaan, että kirjassa kerrotaan Chuckin vanhemmista, jotka Thomas lupasi etsiä, mutta mitä ei koskaan tapahtunut. Esiosana se kertoi kyllä tarinan - tarinan leviävästä viruksesta, mutta entäs korventava aurinko? Miten ihmiset elivät katastofin jälkeen? Mikä muuttui, mikä oli melkein kuin ennen?

En saanut uusista hahmoista mitää irti. Minulle he olivat vain nimiä jotka veivät tarinaa jotenkuten eteenpäin. En tiedä miltä Mark ja Trina näyttivät, saatika sitten millaisia ihmisiä he olivat, tai olivat olleet. Ainoa minkä sain selville oli heidän perusluonteensa. Olisin kaivannut hahmoihin, jälleen, lisää syvyyttä. Valitettavasti esiosan hahmot olivat vielä ohuempia kuin varsinaisen trilogian.

Kirjaan oli ajoin hankala keskittyä. Johtuneiko se siitä että tämä oli kolmas tätä sarjaa putkeen, vaiko alenevasta kiinnostuksesta, mutta minusta tuntui ettei Dashner osannut kertoa tarinaansa. Hänellä oli kaikki ainekset, kaikki potentiaali, mutta sielu tuntui puuttuvan. Teksti oli kamalan puhdasta ja kaavamaista, siitä oli vaikea saada otetta. Vääränlaisiin asioihin keskityttiin. Kolme lukua Markista kamppailemassa henkensä puolesta oli puuduttavaa. Jossain vaiheessa oli luettava väkipakolla eteenpäin jotta pääsisin jossain vaiheessa taas raiteille. Ei hyvä merkki.

Tämän sarjan ollessa nyt takana voin todeta, että ehkä tämä ei ollut aivan minua varten. Ei sytyttänyt. Pidin ensimmäsestä kirjasta, toisestakin hieman, kolmannesta muodollisesti. Tämä oli niitti arkkuun. Ideana sarja on kiehtova, vaikkakin tusinadystopia, mutta silti. Harmitta sarjan fanien puolesta että sisältö on kovin ohutta, vaikka tarina onkin paikoin sykähdyttävä. 

Enpä keksi muuta enää sanottavaa. Tämä oli nyt tässä, en luultavimmin tutustu Dashnerin tuotantoon tämän enempää. Nyt jätetään tämä masentava maailma taakse ja siirrytään upouusiin seikkailuhin jonnekin muualle...

--

"My Head! My head! My head!"

"Darnell," Mark whispered, knowing there was no way he could talk to his friend now. And despite how guilty and sick it made him feel, Mark also knew he couldn't possibly go in there to try and help. It would be beyond stupid.

"My heeeeeeaaaaaad!" Darnell shouted in one long, drawn-out wail of such ferocity that Mark stepped back again. He didn't know if he could bear to look anymore.

There was the sound of movement inside, the shuffling of feet. Then a loud thunk against the door. Then another. And another.

Thunk. Thunk. Thunk.

Mark closed his eyes. He knew what that horrible sound was. Trina was suddenly there, pulling him into her arms, squeezing him tightly as she shook with sobs. Alec protested but only halfheartedly. It was too late now.

There were a few more thunks, and then a last, long, piercing scream that ended it a wet, gurgly burst. After that, Mark heard Darnell slump to the floor with an exhale of breath.

He was ashamed of himself, but all Mark felt in that quiet moment was relief that the ordeal had finally ended. And that it hadn't been Trina.

s. 61

--

Kirjan nimi: The Kill Order

Kirjoittaja: James Dashner

Julkaisuvuosi: 2012

Kustantaja: Delacorte Press

Sivumäärä: 327

Luettu loppuun: 28.12.2015

Mistä kirja: Suomalainen kirjakauppa

Arvosana: ✩✩

The Death Cure

Takakansi:

It's the end of the line.

WICKED has taken everything from Thomas: his life, his memories, and now his only friends - the Gladers. But it's finally over. The trials are complete, after one final test.

Will anyone survive?

What WICKED doesn't know is that Thomas remembers far more than they think. And it's enough to prove that he can't believe a word of what they say.

The truth will be terrifying.

Thomas beat the Maze. He survived the Scorch. He'll risk anything to save his friends. But the truth might be what ends it all.

The time for lies is over.

--

Tässä oli The Maze Runner -sarjan huipennus. Edelleenkin, jatkamme Thomasin ja kumppaneiden matkassa. Thomas saa mahdollisuuden saada muistonsa takaisin, mutta hän muutaman ystävänsä kera, kieltäytyy siitä ja pakenee WICKEDin kynsistä uuteen epämiellyttävään seikkailuun.

Vaikka olen aikaisemmin sanonut sarjan hahmojen sieluttomuudesta, Thomas, Newt ja Minho jotenkin vain ovat onnistuneet kasvamaan kiinni vaikkei heissä varsinaisesti mitään erityistä olekaan. Varsinkin kiinostus Thomasia kohtaan kehittyi lisää tämän kirjan aikana, mutta valitettavasti Thomas ei vieläkään muistanut kaikkea, joten moni asia jäi ilman suoraa vastausta. Toivottavasti tämän sarjan esiosasta selviäisi vielä jotain, sillä The Death Cureen oli kamalan vaikea tyytyä. 

Kaipasin tähän kirjaan hieman malttia. Hieman lisää aikaa hahmoille vielä kasvaa. Vielä tarkempaa miljööseen tutustuttamista. Millaista elämä kaikkien katastrofien jälkeen Maapallolla oikein enää oli? Mistä kaiken kaikkiaan koostui WICKED? Kuka on Chancellor Paige? Selviääkö tämä kaikki tosiaan vasta esiosassa The Kill Order vai oliko se tarkoitus jättää niin moni asia epäselväksi? 

The Death Cure eteni kamalan nopeasti. Miljöö vaihtui heti kun edelliseen ehti hieman tutustua. Hahmoja tuli ja meni, uudet niistä eivät jääneet edes mieleen ja jotkin vanhat hahmot sysättiin vain syrjään. Teresa, jonka harteille oli viritelty isoakin roolia edellisissä kirjoissa, jäi tässäkin hyödyntämättä. Mutta olihan Thomasilla Brenda korvaamassa Teresan poissaoloa... 

Odotin tältä kirjalta enemmän. Edellisten osien perusteella en tietenkään paljoa, mutta edes jotain WOW-momenttia olisin yhä kaivannut. Odotin sellaista pitkälle viimeisille sivuille, mutta mitään kovin nerokasta tai mullistavaa ei tapahtunut. Pidin silti loppuratkaisusta. (SPOILER) Pidin siitä, että parannuksen etsiminen luovutettiin ja immuunit ihmiset siirrettiin turvaan aloittamaan uutta elämää. Se oli omalla tavallaan yllättävä ja sopiva ratkaisu, mutta ei ehkä sellainen mitä olisin kaivannut.

Olen ja aloittanut lukemaan The Kill Orderia, jonka tapahtumat sijoittuvat 13 vuotta ennen The Maze Runneria. Katsotaan mitä Dashnerilla on vielä hihassa tähän dystopiamaailmaan.

--

He didn't care anymore. Whatever happened, happened. He knew that for the rest of his life he'd be haunted by what he'd seen. Chuck gasping for air while he bled to death, and now Newt screaming at him with raw, terrifying madness. And that last moment of sanity, eyes begging for mercy.

Thomas closed his own, and the images were still there. It took a long time for him to fall asleep.

s. 252

--

Kirjan nimi: The Death Cure

Kirjoittaja: James Dashner

Julkaisuvuosi: 2011

Kustantaja: Delacorte Press

Sivumäärä: 324

Luettu loppuun: 24.12.2015

Mistä kirja: Suomalainen kirjakauppa

Arvosana: ✩✩½

The Scorch Trials

Takakansi:

Solving the Maze was supposed to be the end.

Thomas was sure that escape from the Maze would mean freedom for him and the Gladers. But WICKED isn't done yet. Phase Two has just begun. The Scorch.

There are no rules. There is no help. You either make it or you die.

The Gladers have two weeks to cross the Scorch - the most burned-out section of the world. And WICKED has been sure to adjust the variables and stack the odds against them.

Friendships will be tested. Loyalties will be broken. All bets are off.

There are others now. Their survival depends on the Gladers' destruction - and they're determined to survive.

Never stop running.

--

The Scorch Trials jatkaa siitä mihin The Maze Runner jäi. Thomas ja kumppanit eivät olekaan turvassa, vaan heillä on uusi koetus edellä. Pakkaa sekotetaan paljastamalla, että he eivät olleetkaan ainoa ryhmä joiden täytyi selviytyä sokkelosta. 

Thomasin ja kumppaneilla on vain yksi vaihtoehto: ehtiä perille kahdessa viikossa. Tällöin he saavat parannuksen sairauteen, joka heihin kaikkiin on tartutettu. Pitkä matka alkaa, mutta kirjan lyhyyden vuoksi se tuntuu yllättävän... lyhyeltä.

The Scorch Trials on tyypillinen trilogia keskiosa. Siinä ei tapahdu mitään varsinaista yllättävää, se ei ole kovinkaan mieleenpainuva ja luultavasti harvan suosikkiosa. Muutamia uusia hahmoa edetellään. Vanhat hahmot kasvavat sen minkä voivat. Siinä ei ole varsinaista huipennusta, millainen on pakosti ensimmäisessä ja viimeisessä osassa. Loppujen lopuksi The Scorch Trials on pakollinen liima, joka yhdistää The Maze Runnerin ja The Death Curen.

The Scorch Trials koostuu lähinnä Thomasin pyrkimyksistä päästä turvapaikkaan. Jälleen tulee huomattua, kuinka ärsyttävän kätevä Thomas on hahmona. Hän potee vieläkin muistinmenetystä, vaikka menneisyys alkaa palata hänelle pala palalta. Hän kuitenkin tuntuu olleen yksi keskeisimmistä hahmosta kokeiden suhteen. Thomas ei ole ryhmän varsinainen johtaja, mutta hän käyttäytyy kuin johtaja. Thomasin oikea tehtävä on tulla tapetuksi - mutta sitä ei tapahdukaan, ja hän pelastuu. The Scorch Trials jättää vielä paljon aukkoja Dashnerin dystopiseen maailmaan, vaikka kokonaiskuva alkaakin piirtyä. Jäin toivomaan, että maailmaa olisi jaksettu syventää ja enemmän mysteereitä olisi paljastunut. Nyt kaikki jännite on pakkautunut viimeisen osan kohdalle. Toisaalta se voi tehdä siitä varsin vaikuttavan. 

Ideana kaikki toimii. Kaikki on jännittävää ja kaikesta haluaa lukea, mutta hahmot ovat kovin onttoja. Ja miksi tähänkin oli pakko kirjoittaa väkisin romantiikkaa? Eivätkö Thomas ja Teresa voineet olla vaan ystäviä? Mielestäni heidän suhteensa toimi erinomaisesti ja uniikisti nimenomaan ystävyyssuhteena. Romanttiset tunteet tekevät suhteesta yhtäkkiä kamalan tavanomaisen. Toisaalta, onhan Thomas vain teinipoika, ja kiinnostuihan hän hieman uudesta uudesta tytöstä. 

Voin sanoa, että pidin The Scorch Trialsista, mutta olen lukenut paljon paremminkin kirjoitettuja keskiosia, että The Scorch Trials valitettavasti kalpenee ja jää vain yhdistäväksi sillaksi, vielä melko heikoksi sellaiseksi. 

--

"I think I know," Aris said, so quietly Thomas wasn't sure he'd heard him correctly.

"Huh?"

"I think I know. Why there were two groups. Are two groups."

Thomas looked over at him, could barely see the surprising look of calm on his face. "You do? What then?"

Aris still didn't seem very winded. "Well, actually I have two ideas. One is I think these people - WICKED, whoever they are - are trying to weed out the best of both groups to use us somehow. Maybe even breed us or something like that."

"What?" Thomas was so surprised he almost forgot about the screaming. He couldn't believe anyone would be so sick. "Breed us? Come on."

"After going through the Maze and what we just saw happen in that tunnel, you think breeding is far-fetched? Give me a break."

"Good that." Thomas had to admit that the kid had a point. "Okay, so what was your other theory?" As he asked it Thomas could feel the weariness brought on by the run settling in; his throat felt like someone had poured a glassful of sand down his gullet.

"Kind of the opposite," Aris responded. "That instead of wanting survivor from both groups, they want one group to live through to the end. So they're either weeding out people from the guys and the girls, or an entire group altogether. Either way, it's the only explanation I can think of."

s. 109-110

--

Kirjan nimi: The Scorch Trials

Kirjoittaja: James Dashner

Julkaisuvuosi: 2010

Kustantaja: Delacorte Press

Sivumäärä: 360

Luettu loppuun: 11.12.2015

Mistä kirja: Suomalainen kirjakauppa

Arvosana: ✩✩½