Crooked Kingdom

Takakansi:

Kaz Brekker and his crew have just pulled off the most daring heist imaginable.

But instead of divvying up a fat reward, they're fighting for their lives.

Double-crossed and badly weakened, they're low on resources, allies and hope.

While a war rages on the city's streets, the team's fragile loyalties are streched to breaking point.

Kaz and his crew will have to make sure they're on the winning side... not matter what the cost.

--

Crooked Kingdom on jatko-osa kirjalle Six of Crows. Kerrakin kirjailija on malttanut itsensä, ja tällä kertaa kyseessä on duologiasta, eikä trilogiasta millaisena jokainen kirja nykyään tuntuu ilmestyvän. Voin sanoa, että tuntuipa hyvältä palata jälleen tämän maailman pariin. Six of Crows oli kirjana erinomainen - maailma, juoni, hahmot... ja Crooked Kingdom jatkaa samaa rataa. Vie aivan menneessään.

Kirjassa seurataan kuuden hahmon kohtaloa, ja jokaisen näkökulmasta kirjoitetaan runsaasti. Ensimmäisestä kirjasta poiketen nyt myös Wylan on päässyt ääneen. Kaz Brekkeriä voisi luonnehtia jollakin tavalla kirjan päähenkilöksi, sillä kaikki tuntuu pyörivän hänen ympärillään. Ironista, sillä hän oli hahmoista vähiten suosikkini vaikka hänen tarinansa on kiehtova. Hahmokaarti on rikas ja jokainen hahmo tuo tarinaan oman vivahteensa. Sivuhenkilöiden kohdalla Bardugo on onnistunut heikommin.

Crooked Kingdom oli kirja, jonka noukki aina mielellään luettavaksi. Joka kerralla tiesi saavansa sitä mitä lähti hakemaan. Kirja oli toimiva paketti, jonka jokaiset aspektivat tekivät yhteistyötä, mutteivät virheetöntä. Vaikka kirjasta nauttikin, se tuntui käynnistyvän hieman liian hitaasti minun makuuni. Lisäksi yhden hahmon kohtalo jäi harmittamaan. Tästäkin olin tosin jo tietoinen etukäteen ja osasin siihen valmistautua, mutta millä tavalla se oli toteutettu oli kurja.

Six of Crowsissa alkanut hahmokehitys toi sankarit yhä lähemmäs sydäntäni. Kirjan lopussa pystyi huomaamaan, kuinka he olivat oppineet ja kasvaneet ihmisinä. Kukaan ei ollut samanlainen kuin heidät ensi kertaa esitellessä. Vaikka ensimmäinen kirja oli ollut hyvin takaumapainoitteinen, tästä kirjasta löytyi muutama lisää. Takaumat olisi voitu kirjoittaa joukkoon ehkä hieman paremmin, sillä nyt välillä lukiessa unohti kokonaan nykytilan hahmon miettiessä mennyttään.

Sinänsä kurja ajatella, että tämäkin seikkailu on nyt ohi, näin nopeasti, mutta toisaalta on erinomaista kuinka tätä ei oltu lähdetty sen kummemmin venyttämäään. Periaattessahan tämä tarina kokonaisuudessaan olisi riittänyt yhteen pidempään kirjaan, mutta mikäpäs siinä, kaksi kirjaa pitää jännityksen yllä. Leigh Bardugo näyttää pitävän juuri nyt kirjoitustaukoa, mutta katsotaan mitä hän saa vielä aikaan. Crooked Kingdomin jälkeen tekee mieli antaa Bardugon Grisha-sarjalle vielä toinen mahdollisuus, tavattiinhan sarjan hahmoja myös tässä kirjassa.

--

"Where do you think the money went?" he repeated.

"Guns?" asked Jesper.

"Ships?" queried Inej.

"Bombs?" suggested Wylan.

"Political bribes?" offered Nina. They all looked at Matthias. "This is where you tell us how awful we are," she whispered.

He shrugged. "They all seem like practical choices."

s. 159

--

Kirjan nimi: Crooked Kingdom

Kirjoittaja: Leigh Bardugo

Julkaisuvuosi: 2016

Kustantaja: Indigo

Sivumäärä: 536

Luettu loppuun: 3.1.2017

Mistä kirja: Adlibris

Arvosana: ✩✩✩✩

The Fever Code

Takakansi:

Once there was a world's end. The forests burned, the lakes and rivers dried up, and the oceans swelled. Then came a plague, and fever spread across the globe. Families died, violence reigned, and man killed man. Next came WICKED, who were looking for an answer. And then they found the perfect boy. The boy's name was Thomas, and Thomas built a maze. Now there are secrets. There are lies. And there are loyalties history could never have foreseen. This is the story of that boy, Thomas, and how he built a maze that only he could tear down. All will be revealed.

--

Jos nyt rehellisiksi ryhdytään, ajattelin jo olevani done The Maze Runner -sarjan suhteen. Kirja kirjalta se kävi vain huonommaksi, mutta siitä huolimatta onnistuin muodostamaan siihen vahvan siteen. Paitsi ehkä viimeisimpään esiosaan, The Kill Orderiin, joka oli vain huono. Se julkaistiin vuonna 2012 ja tänä vuonna kirjailija James Dashner palasi vanhan maailmansa pariin.

Aluksi, kun tästä tulin tietoiseksi, en ajatellut tarttuvani tähän teokseen. Mutta sitten luin takakannen, ja tajusin, että tämä osa voisi vihdoin tarjota vastauksia kaikkiin niihin kysymyksiin, jotka edelliset jättivät auki. Ehkä se olikin syy miksi tämä kirja kirjoitettiin. En ole ollut tekemisissä muiden lukijoiden kanssa, joten en tiennyt jäivätkö hekin aikoinaan kaipaamaan The Fever Coden kaltaista teosta. Tässä se nyt kuitenkin oli, ja päätin vuoden 2016 kuten vuoden 2015 - The Maze Runnerin parissa.

Jo alussa huomasin, että vihdoinkin ollaan palattu ensimmäisen The Maze Runnerin tasolle. Sama kutkutus oli jälleen messissä - johtuen ehkä siitä, että The Fever Code on aika paljolti toisinto The Maze Runnerista. Seuraamme jälleen Thomasia, jota olin jo huomaamattani alkanut ikävöimään. Kirja kertoo ajasta sairauden jälkeen mutta ennen labyrinttiä - se sijoittuu siis The Kill Orderin ja The Maze Runnerin väliin.

Kirja kattaa pitkän ajan, alkaen siitä kun Thomas on vasta hädintuskin taaperoiän ohittanut ja päättyy siihen kuinka Thomas kuudentoista vanhana astuu labyrinttiin. Thomasin - ja muidenkin hahmojen - kasvua on kiehtova seurata, varsinkin kun lukijana itse on tietoinen heidän tulevaisuudestaan ja tuntee jo heidät. Kirja on varsin rankka eikä lapsia päästetä helpolla. 

En tiedä onko se ihan oma vikani kun en jaksanut keskittyä, mutta en vieläkään oikein ymmärätänyt mitä oikein tapahtui ja päälimmäisenä: miksi? Lisäksi minua hämmensi suuresta aikaharppaukset jotka sotkivat kirjan sujuvuutta, enkä joskus tiennyt kuinka vanhoja hahmot olivat. Dashner kirjoitti lapsista, varsinkin Thomasista ja Teresasta, hieman liian pikkuvahnhoja, tosin pointti taisi olla että he olivat erityisellä tavalla älykkäitä. Parasta kirjassa oli seurata lasten ystävystymistä (esim. Thomasin ja Chuckin side), ja Teresan hahmosta jäi paljon kiinteämpi kuva.

Olen tyytyväinen siitä, että päätin lukea tämän. The Fever Code tuntui pelastavan The Maze Runner -sarjan ainakin minun osaltani, ja siitä tuli suosikkini heti ensimmäisen osan jälkeen. Kirjan lopusta pidin oikein paljon. Tämän osan takia taidan jopa pitää koko sarjan itselläni enkä hankkiudu siitä eroon niin kuin olin suunnitellut.

--

Thomas went along in his weird, boring, sometimes heartbreaking, sometimes uplifting life. Watching his friends tough it out inside the Glade and the Maze. But also watching them prosper, work hard to make it a better place. Rules were established, jobs assigned, routines worked out. The Homestead was three times bigger than when they'd started, and Minho had been named Keeper of the Runners.

All these things and much more happened as the days turned into weeks turned into months. Teresa and Chuck were his constant companions, and he loved having them around. They made his life bearable, even fun at times. But it was hard to get too flippant when the place where you lived constantly reminded you of two things: your friends were in an experiment, and that experiment existed because an awful, hideous disease rampaged in the outside world.

s. 214

--

Kirjan nimi: The Fever Code

Kirjoittaja: James Dashner

Julkaisuvuosi: 2016

Kustantaja: Chicken House

Sivumäärä: 329

Luettu loppuun: 25.12.2016

Mistä kirja: Adlibris

Arvosana: ✩✩✩½

Pedon sydän

Takakansi:

Kesällä 1960 yksitoistavuotiaan Bobby Garfieldin ja hänen kavereidensa Carolin ja Sully-Johnin elämä muuttuu perusteellisesti. Bobbyn yläkertaan muuttaa salaperäinen Ted Brautigan, joka kehottaa lapsia varomaan alhaisia keltatakkisia miehiä. Keitä ovat nämä yliluonnollisia voimia omaavat vaaralliset olennot? Bobby joutuu aikuistumaan nopeasti, kun pahuuden ja järjettömän väkivallan kokemukset tunkeutuvat lapsuuden maailmaan ja tuhoavat sen lopullisesti.

Romaanin toisessa osassa eletään 60-luvun lopun kiihkeitä vuosia mainelaisessa yliopistossa. Kortipeluu täyttää opiskelijoiden huolettoman elämän, kunnes taivaanrantaan alkaa ilmestyä uhkaavia pilviä ja Vietnamin sota lopettaa kansakunnan viattomuuden ajan. Televisioruudut täyttyvät verisistä kuvista: raajansa menettäineitä sotilaita, napalmin kärventämiä lapsia ja poliisin pahoinpitelemiä mielenosoittajia.

Seuraavissa osissa tavataan sodan kauhujen haavoittamia ihmisiä, joiden on vaikea elää painajaistensa kanssa. Monien muidenkin sydän on jäänyt 60-luvulle, ja nykyinen elämä tuntuu tyhjältä. Romaanin lopusssa Bobby palaa takaisin lapsuutensa kotikaupunkiin kohdatakseen menneisyytensä haamut ja tehdäkseen tiliä niiden kanssa. Hyvyys ja pahuus osoittautuvat yhteen kietoutuviksi ja elämään välttämättömästi kuuluviksi voimiksi. Ehkä pedollakin on sydän...

--

Tässä nyt toinen kirja, jonka kanssa kamppailin aikani. Itseasiassa en olisi tätä kirjaa koskaan varmasti lukenutkaan, mutta isäni osti tämän minulle kirpputorille. Pidämme molemmat Stephen Kingistä, mutta minun suhteeni kirjailijaan, kuten olen monesti maininnut, on viha-rakkaustyyppinen. Haluan kuitenkin kerätä hänen teoksiaan ja lukea niitä, ja nytkin on kolme Kingiä lukujonossa...

Tämä oli kirja, joka näytti kapealta ja pieneltä, mutta olikin todellisuudessä n. 500 sivua pitkä ja kesti ikuisuuden, koska en minään hetkenä oikeastaan kiinnostunut sen tapahtumista ja tai mistäkään muista oikuista. Minä vain... luin, koska olin nyt sen aloittanut enkä koskaan kehtaa jättää kirjoja kesken.

Pedon sydän koostuu muutamasta parista pienoisroomanista ja novellista, jotka kytkeytyvät heikosti (esimerkiksi samojen hahmojen kautta) toisiinsa. Ensimmäinen osa oli kaikista pisin ja toinen osa kaikista mielenkiintoisin. Kaikissa, paitsi ensimmäisessä, oli vahvana teemana Vietnamin sota. Sen vaikutusten kuvaamisessa King mielestäni onnistui.

Vaikka King on kauhukirjailija, tämä ei edustanut hänen tyypillistä kirjaansa. Yliluonnillisia elementtejä löytyi ehkä hieman ripoteltuna, mutta ei missään suuremmassa osassa. Voisin kutsua tätä kirjaa ihan realistiseksi fiktioksi. Jos haluaa lähteä väittämään kirjaa kauhukirjaksi, voisi sanoa että kauhu syntyi tällä kertaa sodan vaikutuksesta.

Minulla ei nyt valitettavasti ole enenpää sanottavaa, sillä tämä kirja ei nyt paljoa heilauttanut suuntaan tai toiseen, ja lisäksi kirjoitan tätä arvostelua hieman myöhässä niin kirja ei ole aivan tuoreimmassa muistissa ja osa hyvistä ajatuksista on päässyt jo karkaamaan. Tämän takia ei kannattaisi jättää näitä arvosteluja "rästiin".

--

Kun minä palasin ruokalasta, kampuksen toinenkin poliisiauto oli tullut paikalle ja kuusi kampuksen poliisia, melkein täysvahvuus, minä laskin, yritti peittää graffitia keltaisella kankaalla. Väkijoukko ensin mutisi ja rupesi sitten buuaamaan. Poliisit katsoivat buuajia ärtyneitä. Yksi käski joukkoa hajaantumaan, olihan kaikilla minne mennä. Se oli totta, mutta ilmeisesti useimmat viihtyivät parhaiten juuri siinä, sillä joukko ei juuri harvennut.

Kangasta vasemmasta päästä pitelevät poliisi liukastui lumessa ja oli kaatua. Muutama katsoja taputti. Liukastunut poliisi katsoi väkijoukkoon kasvoillaan hetken aikaa mitä synkin ilme, ja minusta tuntuu että juuri silloin tilanne muuttui, juuri silloin sukupolvien välille alkoi revetä iso kuilu.

s. 367

--

Kirjan nimi: Pedon sydän (alkuperäinen nimi Hearts in Atlantis)

Kirjoittaja: Stephen King (kääntäjä Ilkka Rekiaro)

Julkaisuvuosi: 1999

Kustantaja: Tammi

Sivumäärä: 528

Luettu loppuun: 23.12.2016

Mistä kirja: isän löytö kirpputorilta

Arvosana: ✩✩