maanantai 2. tammikuuta 2017

Pedon sydän


Takakansi:

Kesällä 1960 yksitoistavuotiaan Bobby Garfieldin ja hänen kavereidensa Carolin ja Sully-Johnin elämä muuttuu perusteellisesti. Bobbyn yläkertaan muuttaa salaperäinen Ted Brautigan, joka kehottaa lapsia varomaan alhaisia keltatakkisia miehiä. Keitä ovat nämä yliluonnollisia voimia omaavat vaaralliset olennot? Bobby joutuu aikuistumaan nopeasti, kun pahuuden ja järjettömän väkivallan kokemukset tunkeutuvat lapsuuden maailmaan ja tuhoavat sen lopullisesti.

Romaanin toisessa osassa eletään 60-luvun lopun kiihkeitä vuosia mainelaisessa yliopistossa. Kortipeluu täyttää opiskelijoiden huolettoman elämän, kunnes taivaanrantaan alkaa ilmestyä uhkaavia pilviä ja Vietnamin sota lopettaa kansakunnan viattomuuden ajan. Televisioruudut täyttyvät verisistä kuvista: raajansa menettäineitä sotilaita, napalmin kärventämiä lapsia ja poliisin pahoinpitelemiä mielenosoittajia.

Seuraavissa osissa tavataan sodan kauhujen haavoittamia ihmisiä, joiden on vaikea elää painajaistensa kanssa. Monien muidenkin sydän on jäänyt 60-luvulle, ja nykyinen elämä tuntuu tyhjältä. Romaanin lopusssa Bobby palaa takaisin lapsuutensa kotikaupunkiin kohdatakseen menneisyytensä haamut ja tehdäkseen tiliä niiden kanssa. Hyvyys ja pahuus osoittautuvat yhteen kietoutuviksi ja elämään välttämättömästi kuuluviksi voimiksi. Ehkä pedollakin on sydän...

--

Tässä nyt toinen kirja, jonka kanssa kamppailin aikani. Itseasiassa en olisi tätä kirjaa koskaan varmasti lukenutkaan, mutta isäni osti tämän minulle kirpputorille. Pidämme molemmat Stephen Kingistä, mutta minun suhteeni kirjailijaan, kuten olen monesti maininnut, on viha-rakkaustyyppinen. Haluan kuitenkin kerätä hänen teoksiaan ja lukea niitä, ja nytkin on kolme Kingiä lukujonossa...

Tämä oli kirja, joka näytti kapealta ja pieneltä, mutta olikin todellisuudessä n. 500 sivua pitkä ja kesti ikuisuuden, koska en minään hetkenä oikeastaan kiinnostunut sen tapahtumista ja tai mistäkään muista oikuista. Minä vain... luin, koska olin nyt sen aloittanut enkä koskaan kehtaa jättää kirjoja kesken.

Pedon sydän koostuu muutamasta parista pienoisroomanista ja novellista, jotka kytkeytyvät heikosti (esimerkiksi samojen hahmojen kautta) toisiinsa. Ensimmäinen osa oli kaikista pisin ja toinen osa kaikista mielenkiintoisin. Kaikissa, paitsi ensimmäisessä, oli vahvana teemana Vietnamin sota. Sen vaikutusten kuvaamisessa King mielestäni onnistui.

Vaikka King on kauhukirjailija, tämä ei edustanut hänen tyypillistä kirjaansa. Yliluonnillisia elementtejä löytyi ehkä hieman ripoteltuna, mutta ei missään suuremmassa osassa. Voisin kutsua tätä kirjaa ihan realistiseksi fiktioksi. Jos haluaa lähteä väittämään kirjaa kauhukirjaksi, voisi sanoa että kauhu syntyi tällä kertaa sodan vaikutuksesta.

Minulla ei nyt valitettavasti ole enenpää sanottavaa, sillä tämä kirja ei nyt paljoa heilauttanut suuntaan tai toiseen, ja lisäksi kirjoitan tätä arvostelua hieman myöhässä niin kirja ei ole aivan tuoreimmassa muistissa ja osa hyvistä ajatuksista on päässyt jo karkaamaan. Tämän takia ei kannattaisi jättää näitä arvosteluja "rästiin".

--

Kun minä palasin ruokalasta, kampuksen toinenkin poliisiauto oli tullut paikalle ja kuusi kampuksen poliisia, melkein täysvahvuus, minä laskin, yritti peittää graffitia keltaisella kankaalla. Väkijoukko ensin mutisi ja rupesi sitten buuaamaan. Poliisit katsoivat buuajia ärtyneitä. Yksi käski joukkoa hajaantumaan, olihan kaikilla minne mennä. Se oli totta, mutta ilmeisesti useimmat viihtyivät parhaiten juuri siinä, sillä joukko ei juuri harvennut.

Kangasta vasemmasta päästä pitelevät poliisi liukastui lumessa ja oli kaatua. Muutama katsoja taputti. Liukastunut poliisi katsoi väkijoukkoon kasvoillaan hetken aikaa mitä synkin ilme, ja minusta tuntuu että juuri silloin tilanne muuttui, juuri silloin sukupolvien välille alkoi revetä iso kuilu.

s. 367

--

Kirjan nimi: Pedon sydän (alkuperäinen nimi Hearts in Atlantis)
Kirjoittaja: Stephen King (kääntäjä Ilkka Rekiaro)
Julkaisuvuosi: 1999
Kustantaja: Tammi
Sivumäärä: 528

Luettu loppuun: 23.12.2016
Mistä kirja: isän löytö kirpputorilta

Arvosana: 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti