Pohdintaa ja sen sellaista

Tälläistä pientä pohdintaa kirjoittelin ajankuluksi ennen kuin saan jotakin luettua ja kirjoitettua siitä.

Olenko ainoa kirjaihminen, joka ei oikeastaan raaski ostaa kirjoja?

Liian monesti jos vaikka kierrän kirpputorilla, vastaa tulee todella edullisia ja hyväkuntoisia kirjoja, jotka ovat lukulistalla, mutta ne jäävät pöytään ja jatkan matkaa yksin. CD-levyjen kanssa tälläistä ongelmaa ei ole, sillä lähden joskus mukanani levy artistilta, jota en ole edes kuunnellut. Miksi kirjat eivät sitten houkuta, vaikka niitä saisi kymmenen alle kahdellakympillä? Onko musiikki vain suurempi intohimo? Mikä minua vaivaa?

Suurimman osan hyllyni kirjoista olen ostanut jo luettuani kirjan. Osa on ollut must have -kirjoja, osa päätyy hyllyyn koska kuuluu sarjaan josta pidän, osa tietenkin lahjoja. Vain muutama kirja on päätynyt hyllyyn heräteostoksena. Viisihyllysestä kirjahyllystä vain kolme hyllyä on varattu kirjoille, muut kaksi ovat DVD-asuinaluetta. Hyllyyn mahtuisi vielä kirjoja, sillä hyllyt ovat väljät. Pelkäänkö hyllyn täyttymistä ja siksi välttelen tuomasta uusia kirjoja kotiin? Muistan ajan kun kaikki kirjani olivat lipaston päällä kirjatukien tukemina. Kirjoillekin löytyi koti vasta kun DVD-hylly alkoi olla tupaten täynnä.

Silti minusta tuntuu että olen aina ostamassa kirjoja. Viimeksi eilen tilasin netistä taas uuden, joka saapumista odotan innolla. Kerran syöksyin suoraan polkupyörällä kirjakauppaan, koska kirjat oli saatava nythetivälittömästi. Minulla on ollut joskus enemmänkin kirjoja, mutta osan niistä olen pistänyt myyntiin, sillä ne eivät olleet tarpeeksi hyviä. Siinäpä se, kirjan täytyy ansaita paikkansa hyllyssä. Sen täytyy olla niin hyvä, että sen voisi mahdollisesti lukea uudestaan. Jos lukukokemus ei ole ollut tarpeeksi hyvä, hyllyssä seisova kirja jää muistuttamaan siitä ja vie todennäköisesti jonkun paremman kirjan paikan. Haluan hyllyni olevan täynnä kirjoja, joita voin vilpittömästi ja lämpimästi suositella muille. Kirjoja, jotka merkitsevät jotakin, jotka ovat aiheuttaneet intoa ja nostattaneet tunteita. Näitä kirjoja on tosin paljon ja osa niistä asuu kirjaston hyllyssä. Usein mietin kirjakaupassa haluanko kirjan varmasti, oliko se niin hyvä? Yleensä käy niin, etten sitten raaski kirjaa ostaakaan. Minun tapauksessani kirjat on joko pakko saada tai sitten ne saavat seistä hyllyssä peläten, milloin ajan ne sieltä pois.

Kirjasto on ystävä. Viihtyisin kirjastossa tunteja. Kotikaupungissani on onneksi melko hyvä kirjasto. Joskus vaellan pitkin hyllyjen välejä ja luen kiinnostavien kirjojen takakansia. Pääni sisällä oleva lukulista on loputon, Onneksi kirjat eivät koskaan lopu kesken. Kauhuskenaarioni on, että löydän itseni tilanteesta jossa minulla ei ole luettavaa. Näin on käynyt kerran viikon lomamatkalla, joten olen sen jälkeen pakannut reissuille mukaan enemmän kirjoja kuin tarpeeksi. Paksu kirja ei välttämättä merkitse pidempää lukuaikaa, sillä jos kirja oikein vie mennessään, sen saa luettua ennen kuin huomaakaan. Sen jälkeen tietysti harmittaa. Toinen lukukerta ei ikinä vedä vertoja ensimmäiselle.

Kirjastoon liittyi aikonaan sellainen ongelma, että hamstrasin sieltä kirjoja. Koulun jälkeen saatoin nopeasti käväistä katsomassa oli mitään kirjoja, joita halusin palavasti lukea, vapaana. Mukaan saattoi tarttua ihan spontaanisti kiinnostavia teoksia ja ne kertyivät huoneeseeni jonoksi/pinoksi. Lopulta kirjoja oli odottamassa 32 ja pistin itseni lainauskieltoon. Nykyään uskallan lainata kerrallaan vain muutaman kirjan. Jokainen ajallaan. Usein laitan kirjaston kirjat lainan ajaksi omaan hyllyyni, ikään kuin omien kirjojeni vieraiksi. Tosin tällä hetkellä kirjastosta ei ole lainassa mitään, sillä omassa hyllyssä on kuusi lukematonta kirjaa. Niistä tullaan sitten kuulemaan täällä.

Eipä tässä muuta.

Jamie