Clockwork Angel

Takakansi:

When Tessa Gray arrives in England during the reign of Queen Victoria, something terrifying is waiting for her in London's Downworld, where vampires, warlocks and other supernatural folk stalk the gaslit streets. Friendless and hunted, Tessa seeks refuge with the Shadowhunters, a band of demon hunters. Drawn ever deeper into their world, she finds herself fascinated by - and torn between - two best friends.

--

Täällä on ollut taas hieman päivitystaukoa, mutta ei siitä johtuen etten olisi lukenut, vaan koskan muutin juuri eikä minulla ole ollut nettiyhteyttä pariin päivään. Mutta nyt päästään takaisin asiaan!

Clockwork Angel on The Infernal Devices sarjan aloitusosa. Sarjassa palataan The Mortal Instrumentsiista tuttujen varjonmetsästäjien maailman, mutta tällä kertaa seikkailut tapahtuvat 1800-luvun Lontoossa. Kirjassa keskitytään nuoreen Tessa Grayhin, jolla erikoislaatuisia kykyjä joiden alkuperää hän ei itsekään tiedä.

Kirja on mukaansatempaava, ja edustaa hyvin Claren täyteläistä kirjoitustyyliä. Tapahtumarikkautta tasapainottavat rauhallisemmat kohtaukset jossa esitellään hahmoja, miljöötä tai vain sarjan mytologiaa edistäviä asioita. Olen aikaisemmin lukenut Clarelta niin koko The Mortal Instruments (Varjojen kaupungit) kuin myös The Dark Artifices -sarjan aloitusosan, joten termistö ja tavat olivat tuttuja. Olisi ehkä kannattanut lukea tämä sarja aikaisemmin, sillä toisissa sarjoissa siihen viitatan yllättävän usein, mutta ilmankin pärjää.

Rakastin hahmoja! Kirjassa on paljon samaa hahmojen osalta The Mortal Instrumentsin kanssa, esimerkiksi Tessa ja Will muistuttavat Clarya ja Jacea, mutta ehkä Clare käytti vain ”kaikuefektiä”. Lempparihahmojani olivat Jessamine ja Sophie, tykkäsin myös Jemistä, mutta hänet olinkin jo ”tavannut” aikaisemmin toisissa kirjoissa. Myös Magnus Bane oli ihana tavata uudelleen, hän on ehkä lempihahmoni koko The Mortal Instruments -sarjasta.

Oli kiehtovaa lukea fantasiakirjaa, joka sijoittui juuri tälle aikakaudelle. Yleensä fantasia tuppaa olemaan keskiaikapainotteista, tai sitten ihan 2000-luvulle sijoittuvaa urbaania versiota. Vaikka historiasta olenkin kiinnostunut, en kuitenkaan ole niin syventynyt että osaisin kommentoida Claren onnistumista aikakauden kuvauksessa. Itseäni ei ainakaan jäänyt häiritsemään mikään.

Clockwork Angel jätti myös mukavasti asioita auki. Kaikkea ei saanut tietää heti tässä osassa. Kommentoin aikaisemmin Claren Lady Midnightin kohdalla, kuinka se lopulta paljasti kaikki mysteerinsä, vaikka muuten olikin lumoava teos. Clockwork Angel tarjoaa motiivin tarttua seuraaviin osiin, jotka olenkin jo hankkinut itselleni. Olen kuullut päätösosasta (Clockwork Princess) paljon ylistystä.

Tämän kirjan aloitin muuten jo aikoja sitten lukumaratonin yhteydessä, mutta sain vasta nyt luettua. Onneksi muistin tapahtumat suurimmilta osin, vaikka alkupuolelta en ihan kaikkea. Juonen kannalta tämä sarja ei ehkä niin napannut, mutta hahmot ja Claren luoma maailma pitävät kyllä otteessa. Eikun seuraavien osien kimppuun…

--

"Don't come a step closer," she said in a shaking voice, "or I'll do it. I'll drive the knife in."

The tremble in her voice seemed to give him conviction; his jaw firmed, and he moved toward her with a confident stride. "No, you won't."

Tessa heard Will's voice in her head. She took poison rather than let herself be captured by the Romans. She was braver than any man.

"Yes," she said. "I will."

s. 455

--

Kirjan nimi: Clockwork Angel

Kirjoittaja: Cassandra Clare

Julkaisuvuosi: 2010

Kustantaja: Walker Books

Sivumäärä: 486

Luettu loppuun: 24.8.2016

Mistä kirja: Adlibris

Arvosana: ✩✩✩½

Paper Towns

Takakansi:

Quentin Jacobsen has always loved Margo from afar. So when she climbs through his window to summon him on an all-night road trip of revenge he cannot help but follow. But the next morning, Q turns up at school and Margo doesn't . She's left clues to her disappearance, like a trail of breadcrumbs for Q to follow.

And everything leads to one unavoidable question:

Who is the real Margo?

--

Paper Towns oli viimeinen lukemattomaksi jäänyt John Greenin teos (joka on siis kokonaan vain John Greenin kirjoittama). John Green on nauttinut supersuosiosta sitten The Fault in Our Starsin menestyksen, ja kaikki kirjat on nyt myös suomennettu. Minä pidin oikein paljon The Fault in Our Starsista, Looking for Alaska oli ihan mukava, ja An Abundance of Katherines pohjanoteeraus. Paper Towns putoaa jonnekin viimeksi mainittujen väliin.

Lyhyesti: kirja kertoo Quentinista, joka on aivan hullaantunut naapurintyttö Margoon, vaikkei hän Margoa varsinaisesti tunnekaan. Eräänä yönä Margo sitten tupsahtaa Quentinin ikkunasta sisään ja he viettävät yön keppostellen. Sitten Margo katoaa, ja Quentin jää selvittämään mitä tapahtui, varmana siitä, että Margo haluaa juuri Quentinin löytävän hänet.

Kirja on niin tyypillistä John Greenia, että haukotuttaa. Enää ei herran filosofia, hahmot ja huumori pure minuun, mutta tykkää ken tykkää. En oikeastaan saanut kenestäkään irti mitään. Tuntuu, että olen lukenut vastaavan teoksen aikaisemmin. Ehkä kyseessä oli Looking for Alaska. Tai An Abundance of Katherines. Joka tapauksessa, poika tavoittelee tyttöä jota ei voi "saada". Paper Townsin syvempi pointti kritisoikin Quentinia siitä, että hän oli ihastunut ideaan Margosta, ei itse Margoon.

Kirjan ensimmäinen osa meni tilanteeseen ja hahmoihin tutustuessa. Toinen osa oli unettava ja puuduttava ja jumitin siinä pitkään. Kolmannesta osasta lopulta pidin, minulla on heikko kohta road tripeille. Tarinana Paper Towns ei kuitenkaan antanut minulle mitään uutta. Teksti oli kyllä paikoin hienoa, mutta juoni ja hahmot eivät jaksaneet kiinnostaa. 

Kirja ei ollut yhtä hermoja raastava kuin An Abundance of Katherines, mutta jossain vaiheessa läheltä liippasi. Ilman kirjan kolmatta osaa se olisi varmasti yltänyt samalle tasolle. Paper Townsissa sentään oli ihan kelvollinen idea, kun taas Katherine oli jo lähtökohdaltaan naurettava... John Greeniltä ei ole muuten tullut uutta kirjaa sitten The Fault in Our Starsin... Lienee herra ollut kiireinen... En toisaalta tiedä tarttuisinko häneltä uuteen teokseen. Riippuu tietenkin aiheesta. Ja pitäisi katsastaa Paper Towns leffakin...

--

And all at once I knew how Margo Roth Spiegelman felt when she wasn't being Margo Roth Spiegelman: she felt empty. She felt the unscaleable wall surrounding her. I thought of her asleep on the carpet with only that jagged sliver of sky above her. Maybe Margo felt comfortable there because Margo the person lived like that all the time: in an abandoned room with blocked-out windows, the only light pouring in through holes in the roof. Yes. The fundamental mistake I had always made - and that she had, in fairness, always led me to make - was this: Margo was not a miracle. She was not an adventure. She was not a fine and precious thing. She was a girl.

s. 199

--

Kirjan nimi: Paper Towns

Kirjoittaja: John Green

Julkaisuvuosi: 2008

Kustantaja: Bloomsbury

Sivumäärä: 305

Luettu loppuun: 14.8.2016

Mistä kirja: Laina kaverilta

Arvosana: ✩✩✩

Unpopular bookish opinions

Haaste tuli Himekamin kirjoja.

Säännöt ovat seuraavat:
- Linkitä haasteen antaja blogipostaukseesi
- Vastaa kysymyksiin
- Lähetä vähintään 3:lle, joiden blogit linkität postaukseen
- Ilmoita heille ja linkitä oma postauksesi heille, jotta hekin tietävät mitä tehdä


Kysymykset:

1. Kirja/kirjasarja josta muut pitävät mutta sinä et?
Ihka ensimmäisenä tulee mieleen Nora Sakavicin trilogia All for the Game, johon monet internetin syövereissä ovat ihastuneet. Itse luin ensimmäisen osan joka oli ihan ok, annan 3½ tähteä, mutta toiseen osaan jumituin täysin. Pidän päähenkilöstä, ja siihen se jääkin.


2. Kirja/kirjasarja josta muut eivät pidä mutta sinä pidät?
Vaikeampi sanoa. Ehkä Beth Revisin Across the Universe ei nauti ihan supersuosiosta, mutta minuun kolahti? 


3.Kolmiodraama, jossa päähenkilö päätyy yhteen sen kanssa, jonka et olisi halunnut?
Ei tule näin äkkiseltään mitään mieleen. Kolmiodraamat saataisiin kyllä jo unohtaa.


4. Suosittu kirjagenre josta et pidä/ josta haluaisit mutta et vain pidä?
En tiedä onko tämä varsinainen kirjagenre, mutta tietynlaiset "filosofiset" ya-kirjat eivät valitettavasti iske. Dekkarit on toinen, vaikka rakastan lukea tosielämän rikosmysteereistä.


5. Pidetty, suosittu tai rakastettu hahmo josta et vain pidä?
Katniss Everdeen. Jennifer Lawrencen kömpelö näyttelijäsuoritus ei parantanut asiaa.


6. Kirjailija josta monet pitävät mutta sinä et?
John Green. Neljä kirjaa luettuani en ole vaikuttunut. The Fault in Our Stars oli poikkeus sääntöön.


7. Suosittu sarja jonka lukemiseen sinulla ei ole mielenkiintoa?
Ainakin Addicted.


8. Kirja joka on huonompi kuin siitä tehty elokuva?
Vaikea kysymys, sillä valitsen kirjan aina ennen elokuvaa. Jätän nyt vastaamatta, sillä sellaista kirjaa ei ole vielä tullut vastaan...


Jätän nyt tällä kertaa haastamatta ketään, kun en oikeastaa tiedäkään kenet haastaisin :D

Tulen tyttäriä

Takakansi:

Naarni on sotilas ja tulen sukua. Knameira, ei aivan jumala, muttei tavallinen nainenkaan. Naarni laskee vuosia palvelusaikansa loppumiseen, kunnes eräänä syysyönä hän kohtaa valolta tuoksuvan Emman ja lakkaa laskemasta.

--

Suomalaisesta fantasiasta olen aina pitänyt, sillä suomen kieli taipuu erinomaisesti fantasiamaailman syövereihin. Luen kuitenkin melko vähän kotimaista kirjallisuutta, ja ehkä siksi tämä kirja hakeutuikin lukulistalle. Kuulemani perusteella kirja oli mielenkiintoinen, eikä todellakaan tuottanut pettymystä.

Kirja seuraa kolmen naisen tarinaa: Emma, Naarni ja Livia ovat kaikki erilaisia ja eri tilanteissa, mutta silti heidän polkunsa yhtenevät. Ilahduin kirjan hyvin kehitetyistä, vahvoista naishahmoista. Jokaisesta heistä oli mieleistä lukea ja jokainen sai tasaisesti huomiota. Kirja kuvaa myös naisten välistä rakkautta todella voimakkaasti: on romanttista rakkautta, äidinrakkautta, sisarellista, ystävyyttä... 

Tarina keskittyy keskiaikaiseen maailmaan. Se on perinteistä fantasiaa, hienovaraisella maailmankehityksellä. Maailmasta ja sen taiasta ei kerrota paljoa, mutta sillä ei oikeastaan oli väliä sillä maailma toimii vain raamina. Keskiöön päsevät hahmojen kasvutarinat ja keskinäiset suhteet. Kirjassa tapahtuu paljon, mutta selkeää juonta siinä ei ole. Se on ikäänkuin ote tärkeästä vaiheesta Naarnin, Emman ja Livian elämissä.

Kirja näyttää pieneltä, mutta on suuri. Tarina imi minut mukaansa, ja siitä tuli lämmin tunne, vaikka kaikki ei aina mennyt niin kuin toivottiin eivätkä kaikki hetket olleet onnellisia. Kirja oli juuri tarpeeksi, eikä sen luettua tullut tunnetta että olisi jäänyt jotakin vaille. Mukaan tarttui ihastuttava ja inspiroiva tarina.

Pakko myös mainita kirjan maailmasta, että sitä oli juuri sopivasti rakennettu. Esimerkiksi kun Naarni oli pitkällä karkumatkallaan, päätyi hän aivan toisenlaisen kultturiin pariin jossa tavat ja nimetkin olivat erilaisia. Myös Emman puhetapa pisti silmään. Lisäksi niin kutsutut jumalat pidettiin juuri sopivan käsivarrenmitan päässä. Vaikka kysymyksiä heräsi, enemmän kiinnosti kirjan varsinainen tarina. Tulen tyttäriä oli kirjoitettu myös aivan valloittavan ihanalla kielellä! Lukeminen oli nautinto.

--

"Ajetteliko kukaan kysyä multa?" Livia oli selvinnyt takaisin jaloilleen. Suuttumus kuohui entistäkin sameampana. "Mä en mene naimisiin kenenkään kanssa, en edes sun kanssa Vanja, anteeksi nyt vain. Enkä palaa Nelvikaan. Jättäkää mut rauhaan!"

s.260

--

Kirjan nimi: Tulen tyttäriä

Kirjoittaja: Maria Carole

Julkaisuvuosi: 2014

Kustantaja: Osuuskumma

Sivumäärä: 358

Luettu loppuun: 4.8.2016

Mistä kirja: Laina kaverilta

Arvosana: ✩✩✩✩½

Throne of Glass

Takakansi:

In the dark, filthy salt mines of Endovier, an eighteen-year-old girl is serving a life sentence. She is a trained assassin, the best of her kind, but she made a fatal mistake. She got caught.

Young Captain Westfall  offers her a deal: her freedom in return for one huge sacrifice. Celaena must represent the prince in a to-the-death tournament - fighting the most gifted thieves and assassin in the land. Live or die, Celaena will be free. Win of lose, she is about to discover her true destiny. But will her assassin's heart be melted?

--

Minulla on ollut tässä ihme lukujumi päällä jo viikkoja, ja siksi tämänkin kirjan kanssa meni aikansa. Throne of Glass on tyyppillistä ya:ta - tämä tosin ei ole dystopiaa tai paranormaalia romantiikkaa, vaan ihan perinteisintä fantasiaa. Pääsemme Celaena Sardothienin matkaan ratkomaan mysteereitä ja kamppailemaan henkensä puolesta. Päähenkilön nimen koin kamalan hankalaksi, ottaen huomioon sen että olen Tulen ja jään laulun superfani ja siinä sarjassa vasta kieltä solmuun vääntäviä nimiä viliseekin.

Kirja oli oikein mukaansatempaava, aluksi. Pidin Celaenasta, ja muutkin hahmot menivät siinä sivussa. Pidin kirjan tasaisesta tahdista, sopivasta maailmanrakennuksesta ja kutkuttavasta juonesta. Jossakin vaiheessa kirja teki kuitenkin mahalaskun, eikä se jaksanut kiinnostaa niin paljoa, vaikka ihan hyvä olikin. Se ei vai tuntunut etenevän enää niin sujuvasti.

Onglelma kirjassa on, kuinka se on lopulta hyvin tyypillistä ya:ta. Celaena ei loppujen lopuksi ollut kovin sytkähdyttävä sankaritar, vaikka olikin rajumpi kuin neitokaiset yleensä. Jotenkin tuntui kuitenkin, että kirjailija ei vielä päästänyt Celaenaa oikeuksiinsa. Hänen taustoistaan, persoonastaan saamme tietää lopulta melko vähän. Tietenkin kyseessä oli vasta ensimmäinen osa, mutta jotenkin päällimäiseksi Celaenasta jäi mieleen että hän on kaunis, salamurhaaja, tykkää lukea ja vastustaa orjuutta. Hahmosta jätettiin vielä kaikki potentiaali auki. Pidin kuitenkin siitä, ettei hän ollut kivisydäminen jääkuningatar, vaan hänellä oli lämpimiä ja empaattisia piirteitä.

Hahmokaartiin mahtoi hyviä ja huonoja hahmoja. Kaltain ja Cain ns. antagonisteina eivät vakuuttaneet. Stereotyyppisiä, huonosti kirjoitettuja hahmoja. Prinssi Dorianista en osaa sanoa juuta enkä jaata. Chaol Westfallista ja prinsessa Nehemiasta pidin. Myös heidän suhteensa Celaenaan oli mielenkiintoista luettavaa. Sivuhahmokaarti jäi hieman valjuksi. Itse pidän kirjasta, jossa on runsaasti täyteläisiä hahmoja.

Minua harmitti myös se, että takakannessa mainittu "tournamentti" jätettiin jotenkin vähälle huomiolle. Olin odottanut kannen tarran perusteella jotain Nälkäpelimäistä jännitystä, mutta sen sijaan kirjassa keskityttiin toisiin asioihin. Olivathan nekin lopulta kiinnostavia, ja jättivät kysymyksiä auki seuraavia osia varten. Kirjan oma maailma tuotiin hyvin esiin, eikä se tuntunut täysin tusinauniversumilta. 

Olisin toivonut tästä sarjasta seuraavaa sarjaa, jota lähteä lukemaan, mutta tämä kirja ei aivan jättänyt wow-elämystä. Alkupuoli oli kuitenkin todella lupaavaa, joten sinänsä ei ole mahdottomuus ettenkö tarttui jatko-osaan jos se kävelisi sopivasti vastaan. Todennäköisesti näin ei kuitenkaan tule käymään ja seikkailuni Celaenan rinnalla jäänee tähän. Oli hauska tutustua!

--

"When I was twelve, Arobynn Hamel decided I wasn't nearly as skilled at swordplay with my left hand. So he gave me a choice: either he could break my right hand, or I could do it myself." The phantom memory of the blinding pain lanced through her hand. "That night, I put my hand against a doorframe, and slammed the door shut on it. I split my hand wide open and broke two bones. It took months to heal - months during which I could only use my left hand." She gave him a vicious smile. "I bet Brullo never did that to you."

"No," he said quietly. "No, he didn't."

s. 112

--

Kirjan nimi: Throne of Glass

Kirjoittaja: Sarah J. Maas

Julkaisuvuosi: 2012

Kustantaja: Bloomsbury

Sivumäärä: 404

Luettu loppuun: 31.7.2016

Mistä kirja: Laina kaverilta

Arvosana: ✩✩✩