Paper Towns

Takakansi:

Quentin Jacobsen has always loved Margo from afar. So when she climbs through his window to summon him on an all-night road trip of revenge he cannot help but follow. But the next morning, Q turns up at school and Margo doesn't . She's left clues to her disappearance, like a trail of breadcrumbs for Q to follow.

And everything leads to one unavoidable question:

Who is the real Margo?

--

Paper Towns oli viimeinen lukemattomaksi jäänyt John Greenin teos (joka on siis kokonaan vain John Greenin kirjoittama). John Green on nauttinut supersuosiosta sitten The Fault in Our Starsin menestyksen, ja kaikki kirjat on nyt myös suomennettu. Minä pidin oikein paljon The Fault in Our Starsista, Looking for Alaska oli ihan mukava, ja An Abundance of Katherines pohjanoteeraus. Paper Towns putoaa jonnekin viimeksi mainittujen väliin.

Lyhyesti: kirja kertoo Quentinista, joka on aivan hullaantunut naapurintyttö Margoon, vaikkei hän Margoa varsinaisesti tunnekaan. Eräänä yönä Margo sitten tupsahtaa Quentinin ikkunasta sisään ja he viettävät yön keppostellen. Sitten Margo katoaa, ja Quentin jää selvittämään mitä tapahtui, varmana siitä, että Margo haluaa juuri Quentinin löytävän hänet.

Kirja on niin tyypillistä John Greenia, että haukotuttaa. Enää ei herran filosofia, hahmot ja huumori pure minuun, mutta tykkää ken tykkää. En oikeastaan saanut kenestäkään irti mitään. Tuntuu, että olen lukenut vastaavan teoksen aikaisemmin. Ehkä kyseessä oli Looking for Alaska. Tai An Abundance of Katherines. Joka tapauksessa, poika tavoittelee tyttöä jota ei voi "saada". Paper Townsin syvempi pointti kritisoikin Quentinia siitä, että hän oli ihastunut ideaan Margosta, ei itse Margoon.

Kirjan ensimmäinen osa meni tilanteeseen ja hahmoihin tutustuessa. Toinen osa oli unettava ja puuduttava ja jumitin siinä pitkään. Kolmannesta osasta lopulta pidin, minulla on heikko kohta road tripeille. Tarinana Paper Towns ei kuitenkaan antanut minulle mitään uutta. Teksti oli kyllä paikoin hienoa, mutta juoni ja hahmot eivät jaksaneet kiinnostaa. 

Kirja ei ollut yhtä hermoja raastava kuin An Abundance of Katherines, mutta jossain vaiheessa läheltä liippasi. Ilman kirjan kolmatta osaa se olisi varmasti yltänyt samalle tasolle. Paper Townsissa sentään oli ihan kelvollinen idea, kun taas Katherine oli jo lähtökohdaltaan naurettava... John Greeniltä ei ole muuten tullut uutta kirjaa sitten The Fault in Our Starsin... Lienee herra ollut kiireinen... En toisaalta tiedä tarttuisinko häneltä uuteen teokseen. Riippuu tietenkin aiheesta. Ja pitäisi katsastaa Paper Towns leffakin...

--

And all at once I knew how Margo Roth Spiegelman felt when she wasn't being Margo Roth Spiegelman: she felt empty. She felt the unscaleable wall surrounding her. I thought of her asleep on the carpet with only that jagged sliver of sky above her. Maybe Margo felt comfortable there because Margo the person lived like that all the time: in an abandoned room with blocked-out windows, the only light pouring in through holes in the roof. Yes. The fundamental mistake I had always made - and that she had, in fairness, always led me to make - was this: Margo was not a miracle. She was not an adventure. She was not a fine and precious thing. She was a girl.

s. 199

--

Kirjan nimi: Paper Towns

Kirjoittaja: John Green

Julkaisuvuosi: 2008

Kustantaja: Bloomsbury

Sivumäärä: 305

Luettu loppuun: 14.8.2016

Mistä kirja: Laina kaverilta

Arvosana: ✩✩✩