Takakansi:
In the dark, filthy salt mines of Endovier, an eighteen-year-old girl is serving a life sentence. She is a trained assassin, the best of her kind, but she made a fatal mistake. She got caught.
Young Captain Westfall offers her a deal: her freedom in return for one huge sacrifice. Celaena must represent the prince in a to-the-death tournament - fighting the most gifted thieves and assassin in the land. Live or die, Celaena will be free. Win of lose, she is about to discover her true destiny. But will her assassin's heart be melted?
--
Minulla on ollut tässä ihme lukujumi päällä jo viikkoja, ja siksi tämänkin kirjan kanssa meni aikansa. Throne of Glass on tyyppillistä ya:ta - tämä tosin ei ole dystopiaa tai paranormaalia romantiikkaa, vaan ihan perinteisintä fantasiaa. Pääsemme Celaena Sardothienin matkaan ratkomaan mysteereitä ja kamppailemaan henkensä puolesta. Päähenkilön nimen koin kamalan hankalaksi, ottaen huomioon sen että olen Tulen ja jään laulun superfani ja siinä sarjassa vasta kieltä solmuun vääntäviä nimiä viliseekin.
Kirja oli oikein mukaansatempaava, aluksi. Pidin Celaenasta, ja muutkin hahmot menivät siinä sivussa. Pidin kirjan tasaisesta tahdista, sopivasta maailmanrakennuksesta ja kutkuttavasta juonesta. Jossakin vaiheessa kirja teki kuitenkin mahalaskun, eikä se jaksanut kiinnostaa niin paljoa, vaikka ihan hyvä olikin. Se ei vai tuntunut etenevän enää niin sujuvasti.
Onglelma kirjassa on, kuinka se on lopulta hyvin tyypillistä ya:ta. Celaena ei loppujen lopuksi ollut kovin sytkähdyttävä sankaritar, vaikka olikin rajumpi kuin neitokaiset yleensä. Jotenkin tuntui kuitenkin, että kirjailija ei vielä päästänyt Celaenaa oikeuksiinsa. Hänen taustoistaan, persoonastaan saamme tietää lopulta melko vähän. Tietenkin kyseessä oli vasta ensimmäinen osa, mutta jotenkin päällimäiseksi Celaenasta jäi mieleen että hän on kaunis, salamurhaaja, tykkää lukea ja vastustaa orjuutta. Hahmosta jätettiin vielä kaikki potentiaali auki. Pidin kuitenkin siitä, ettei hän ollut kivisydäminen jääkuningatar, vaan hänellä oli lämpimiä ja empaattisia piirteitä.
Hahmokaartiin mahtoi hyviä ja huonoja hahmoja. Kaltain ja Cain ns. antagonisteina eivät vakuuttaneet. Stereotyyppisiä, huonosti kirjoitettuja hahmoja. Prinssi Dorianista en osaa sanoa juuta enkä jaata. Chaol Westfallista ja prinsessa Nehemiasta pidin. Myös heidän suhteensa Celaenaan oli mielenkiintoista luettavaa. Sivuhahmokaarti jäi hieman valjuksi. Itse pidän kirjasta, jossa on runsaasti täyteläisiä hahmoja.
Minua harmitti myös se, että takakannessa mainittu "tournamentti" jätettiin jotenkin vähälle huomiolle. Olin odottanut kannen tarran perusteella jotain Nälkäpelimäistä jännitystä, mutta sen sijaan kirjassa keskityttiin toisiin asioihin. Olivathan nekin lopulta kiinnostavia, ja jättivät kysymyksiä auki seuraavia osia varten. Kirjan oma maailma tuotiin hyvin esiin, eikä se tuntunut täysin tusinauniversumilta.
Olisin toivonut tästä sarjasta seuraavaa sarjaa, jota lähteä lukemaan, mutta tämä kirja ei aivan jättänyt wow-elämystä. Alkupuoli oli kuitenkin todella lupaavaa, joten sinänsä ei ole mahdottomuus ettenkö tarttui jatko-osaan jos se kävelisi sopivasti vastaan. Todennäköisesti näin ei kuitenkaan tule käymään ja seikkailuni Celaenan rinnalla jäänee tähän. Oli hauska tutustua!
--
"When I was twelve, Arobynn Hamel decided I wasn't nearly as skilled at swordplay with my left hand. So he gave me a choice: either he could break my right hand, or I could do it myself." The phantom memory of the blinding pain lanced through her hand. "That night, I put my hand against a doorframe, and slammed the door shut on it. I split my hand wide open and broke two bones. It took months to heal - months during which I could only use my left hand." She gave him a vicious smile. "I bet Brullo never did that to you."
"No," he said quietly. "No, he didn't."
s. 112
--
Kirjan nimi: Throne of Glass
Kirjoittaja: Sarah J. Maas
Julkaisuvuosi: 2012
Kustantaja: Bloomsbury
Sivumäärä: 404
Luettu loppuun: 31.7.2016
Mistä kirja: Laina kaverilta
Arvosana: ✩✩✩
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti