Takakansi:
Naarni on sotilas ja tulen sukua. Knameira, ei aivan jumala, muttei tavallinen nainenkaan. Naarni laskee vuosia palvelusaikansa loppumiseen, kunnes eräänä syysyönä hän kohtaa valolta tuoksuvan Emman ja lakkaa laskemasta.
--
Suomalaisesta fantasiasta olen aina pitänyt, sillä suomen kieli taipuu erinomaisesti fantasiamaailman syövereihin. Luen kuitenkin melko vähän kotimaista kirjallisuutta, ja ehkä siksi tämä kirja hakeutuikin lukulistalle. Kuulemani perusteella kirja oli mielenkiintoinen, eikä todellakaan tuottanut pettymystä.
Kirja seuraa kolmen naisen tarinaa: Emma, Naarni ja Livia ovat kaikki erilaisia ja eri tilanteissa, mutta silti heidän polkunsa yhtenevät. Ilahduin kirjan hyvin kehitetyistä, vahvoista naishahmoista. Jokaisesta heistä oli mieleistä lukea ja jokainen sai tasaisesti huomiota. Kirja kuvaa myös naisten välistä rakkautta todella voimakkaasti: on romanttista rakkautta, äidinrakkautta, sisarellista, ystävyyttä...
Tarina keskittyy keskiaikaiseen maailmaan. Se on perinteistä fantasiaa, hienovaraisella maailmankehityksellä. Maailmasta ja sen taiasta ei kerrota paljoa, mutta sillä ei oikeastaan oli väliä sillä maailma toimii vain raamina. Keskiöön päsevät hahmojen kasvutarinat ja keskinäiset suhteet. Kirjassa tapahtuu paljon, mutta selkeää juonta siinä ei ole. Se on ikäänkuin ote tärkeästä vaiheesta Naarnin, Emman ja Livian elämissä.
Kirja näyttää pieneltä, mutta on suuri. Tarina imi minut mukaansa, ja siitä tuli lämmin tunne, vaikka kaikki ei aina mennyt niin kuin toivottiin eivätkä kaikki hetket olleet onnellisia. Kirja oli juuri tarpeeksi, eikä sen luettua tullut tunnetta että olisi jäänyt jotakin vaille. Mukaan tarttui ihastuttava ja inspiroiva tarina.
Pakko myös mainita kirjan maailmasta, että sitä oli juuri sopivasti rakennettu. Esimerkiksi kun Naarni oli pitkällä karkumatkallaan, päätyi hän aivan toisenlaisen kultturiin pariin jossa tavat ja nimetkin olivat erilaisia. Myös Emman puhetapa pisti silmään. Lisäksi niin kutsutut jumalat pidettiin juuri sopivan käsivarrenmitan päässä. Vaikka kysymyksiä heräsi, enemmän kiinnosti kirjan varsinainen tarina. Tulen tyttäriä oli kirjoitettu myös aivan valloittavan ihanalla kielellä! Lukeminen oli nautinto.
--
"Ajetteliko kukaan kysyä multa?" Livia oli selvinnyt takaisin jaloilleen. Suuttumus kuohui entistäkin sameampana. "Mä en mene naimisiin kenenkään kanssa, en edes sun kanssa Vanja, anteeksi nyt vain. Enkä palaa Nelvikaan. Jättäkää mut rauhaan!"
s.260
--
Kirjan nimi: Tulen tyttäriä
Kirjoittaja: Maria Carole
Julkaisuvuosi: 2014
Kustantaja: Osuuskumma
Sivumäärä: 358
Luettu loppuun: 4.8.2016
Mistä kirja: Laina kaverilta
Arvosana: ✩✩✩✩½
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti