Shadow and Bone

Takakansi:

Alina Starkov doesn't expect much from life. Orphaned by the Border Wars, she is sure of only one thing: her best friend, Mal - and her inconvenient crush on him. Until the day their army regiment enters the Fold, a swath of unnatural darkness crawling with monsters. When their convoy is attacked and Mal is brutally injured, Alina reveals a dormant power not even she knew existed.

Ripped from everything she knows, Alina is taken to the royal court to be trained as a member of the Grisha, the magical elite led by the mysterious Darkling. With Alina's extraordinary power in his arsenal, he believes they can finally destroy the Fold. Now Alina must find a way to master her untamed gift and somehow fit into her new life without Mal by her side. But nothing in this lavish world is what it seems. As the threat to the kingdom mounts and her dangerous attraction to the Darkling grows, Alina will uncover a secret that could tear her heart - and her country - in two.

--

Aloitetaan ensin kertomalla kirjan hyvät puolet, sillä kirjassa oli tasaisesti hyvää ja huonoa, enkä oikeastaan osaa vieläkään sanoa mitä mieltä teoksesta olin. Kirjasta tuli siinä mielessä hieman mieleen Throne of Glass, ainakin naissankarittaren ja perinteisen fantasian raamien myötä. Kirjan maailma on hienosti rakennettua ja kiehtovaa, vaikka jäikin hieman taustalle. Huomasin monen nimen olevan slaavilaisperäistä. Grisha-järjestö oli myös kiehtova keksintö, ja pidin siitä, kuinka siinä oli monen osa-alueen edustajia. Olisin halunnut tutustua Grishoihin jo tässä osassa hieman tarkemmin.

Kirja alkoi koukuttavasti ja mukaansatempaavasti Alinan esitettyä piileskelleet voimansa, ja hän päätyikin jo alussa Grishojen joukkoon ja alkoi oppia heidän tavoille. Mutta mitä enemmän kirja eteni, sitä enemmän siinä ilmeni heikkouksia. Tarina, jonka maailmalla oli vaikka kuinka paljon potentiaalia, osouttautuikin heikohkoksi. Itse asiassa luin tämän kirjan vain siksi, koska se sijoittuu samaan maailmaan kuin Six of Crows -sarja, joka on lukulistalla ja vaikuttaa pajon kiinnostavammalta. Nyt ainakin tiedän taustatiedot, voin sanoa.

Ehkä kirjan juonessa ei niinkään ollut puutteita, vaikkei se temmannut mukaansakaan, vaan hahmokaartissa. Tuntui, etten kirjan myötä kohdannut hahmojen suhteen mitään uutta. Sieltä meinaan löytyi ne tyypilliset ja kliseiset ya-genren suosikit: "nuhjuinen" sankaritar, joka puhuu koko ajan itseään alas ja omaa mystisiä voimia, tasaisen vahva mieshahmo, johon sankaritar on ihastunut sekä tietysti "vastustamaton" pahis. Lisäksi muita sterotypioita vilisi joukossa, esimerkiksi naiivi kuningas ja koppava kuningatar. Eritoten naishahmot oli huonosti toteutettuja, vaikka Genya loisti edukseen.

Minulla oli jatkuvasti lukiessa tunne, että kirjan kuuluisi herättää minussa tunteita, mutta niin vain ei käynyt. En saanut Alinaan, enkä itseasiassa keneen muuhunkaan hahmoon, minkäänlaista yhteyttä. Minulle oli iha sama, mitä kullekin kävi, mikä on toisaalta ihan virkistävääkin, sillä hahmoihin kiintyminen on vaarallista puuhaa.

Lopulta kirjan päätyttyä jäi epäselvä maku suuhun. Muistin kyllä pitäneeni alusta, mutta viimeistään sivulla 200 kaikki maistui jo puulta. Valitettavasti en ihastanut, mutta odotan nyt Six of Crowsilta enemmän. Jospa se toisi tälle kaikesta huolimatta upealle maailmalle ansaittua kunniaa. Ja eipä tämä kirja nyt varsinaisesti huono ollut, ihan positiivisen puolella liikutaan, mutta jos lähdet hakemaan jotakin uutta ja hienoa, ehkä tämä ei ole se oikea valinta. Suosittelen tyypillisen ya:n vannoutuneille ystäville, etenkin niille jotka rakastavat perinteisempiä fantasiamaailmoja.

--

"Mal, that night at the Little Palace, you said the Darkling owned me."

He winced slightly. "I was angry. I didn't mean-"

"If he gets that collar, he really will own me. Completely. And hell turn me into a monster. Please, Mal. I need to know you won't let that happen to me."

"How can you ask me to do this?"

"Who else could I ask?"

He looked at me, his face full of desperation and anger and something else I couldn't read. Finally, he nodded once.

"Promise me, Mal." His mouth set in a grim line, and a muscle twitched in his jaw. I hated doing this to him, but I had to be sure. "Promise me."

"I promise," he said hoarsely.

s. 286

--

Kirjan nimi: Shadow and Bone

Kirjoittaja: Leigh Bardugo

Julkaisuvuosi: 2012

Kustantaja: Square Fish

Sivumäärä: 356

Luettu loppuun: 26.9.2016

Mistä kirja: Adlibris

Arvosana: ✩✩✩½

Clockwork Prince

Takakansi:

In the magical underworld of Victorian London Tessa Gray finds her heart drawn more and more to Jem, while her longing for Will continues to unsettle her. Could finding the Magister free Will from his secrets and give Tessa the answers to who she is and what she was born to do?

--

Tessan, Willin ja Jemin tarina jatkuu The Infernal Devices -sarjan toisessa osassa. Tästä on jo jonkin aikaa kun luin kirjan, enkä vain saanut aikaiseksi kirjoittaa siitä heti, joten tämä teksti voi olla hieman lyhyt ja ympäripyöreä...

Juonellisesti, kirja lähtee siitä mihin edellinen jäikin. Ja juoni muuttuukin kiinnostavammaksi, ja kirja on hyvin rakennettu, niin että sitä on joutuisa lukea ja tapahtumien seuraaminen sujuu hyvin. Kirja on hyvin tasapainoitettu.

Kirja esittelee kiitettävästi The Mortal Instrumentsista tuttuja sukuja, tapoja ja jopa hahmoja, tuoden Claren luomaan jo valmiiksi lumoavaan maailmaan lisää syvyyttä. Pidän kovasti kirjailijoista, jotka pysyvät kirjoissaan saman maailman sisällä. On mielenkiintoista saada varjonmetsästäjien elämään toisenlaista perspektiiviä, ennen nykyajan uudistuksia viktoriaanisin puittein. Ja Clarelta on tulossa lisää Varjomaailman kirjoja, jes!

Kirjassa ihastuttavinta on sen hahmot. Sophie on kyllä edelleenkin lemppari, mutta pidän tässä vaiheessa heistä kaikista, jopa Willistä jolle en edellisessä kirjassa vielä lämmennyt. Isoin asia, mikä minua kuitenkin hieman ärsytti, oli Willin ja The Mortal Instrumentsin Jacen samankaltaisuudet, luonteessa ja motiiveissa. Will on toki Jacen esi-isä, mutta silti, tässä kohtaa pieni vaihtelu olisi virkistänyt. Ja täytyy sanoa, että jostain syystä tämän kirjasarjan kolmiodraama ei ärsytä niin kuin yleensä, terveisin kolmiodraamojen vannoutunut vihaaja.

Clockwork Prince jätti mukavasti asioita auki, tästä on hyvä jatkaa innokkaana kohti päätösosaa. Hieman olen jo jotain siitä kuullut, mutta täytyy kokea kaikki ihan itse. Uskon, etten tule pettymään. Sen erityisempiä odotuksia minulla ei oikeastaan ole, paitsi että kirja on hyvä :D

--

As Charlotte left the room with Sophie, Tessa realized to her surprise that Sophie was actually taller than her mistress. Charlotte's presence was such that one often forgot how very small she was. And Sophie was as tall as Tessa herself, as slender as a willow. Tessa saw her again in her mind with Gideon Lightwood, pressed up against the corridor wall, and Tess worried.

As the door closed behind the two women, Jem leaned forward,, his arms crossed over the foot of Tessa's brass bed. He was looking at her, smiling a little, though crookedly, his hands hanging loose - dried blood across the knuckles, and under the nails.

"Tessa, my Tessa," he said in his soft voice, as lulling as his violin. "I know you cannot hear me. Brother Enoch says you're not hurt badly. I can't say I find that enough to comfort me. It's rather like when Will assures me that we're only a little bit lost somewhere. I know it means we won't be seeing a familiar street again for hours."

s. 401

--

Kirjan nimi: Clockwork Prince

Kirjoittaja: Cassandra Clare

Julkaisuvuosi: 2011

Kustantaja: Walker Books

Sivumäärä: 500

Luettu loppuun: 14.9.2016

Mistä kirja: Adlibris

Arvosana: ✩✩✩✩

Viime aikoina

I have been busy busy busy...

No, en oikeastaan, mutta hyvä tekosyy minulla on. Aloitin juuri yliopisto-opinnot! Jee. Opiskelu ei todennäköisesti tule olemaan lukemisen esteenä, sillä niin iso asia lukeminen on elämässäni, joten sitä en tule sysäämään syrjään joten ei huolta.

Yksi kirja jonotteleekin, että pääsen siitä kirjoittelemaan (suomen kieli??), viikonlopun aikana pyrin saamaan tekstiä aikaiseksi! Kesken minulla on Stephen Kingin Pedon sydän, joka ei rehellisesti sanottuna ole ollut kovin hyvin hyvä, joten olen lukenut toista kirjaa sen rinnalla. Seuraavaksi käyntiin lähtee Jonathan Stroudin The Screaming Staircase.

Minulla on nyt kaksi kirjastokorttia! Oikeastaan, kolme, mutta kotikaupungin kirjastokortti jää nyt vähemmälle käytölle. Minulla siis on Joensuun kaupunginkirjaston kortti ja Itä-Suomen yliopiston kirjastokortti. Saa nähdä miten ahkeraan käyttöön päätyvät... Ainakin harrastelukemiseen ei nyt toistaiseksti tarvitse (edelleenkään) lainata kirjoja kun niitä on tullut osteltuakin.

Tänään juuri hain postista viimeisimmän Adlibris-tilauksen. The Screaming Staircase, Shadow and Bone & Longman Student Grammar of Spoken and Written English sieltä paljastuivatkin. Tilasin siis oppikirjan lisäksi jotain mukavaa itsellenikin :D Eikä siinä mitään...

Myönnän, että pientä lukujumia on ollut pitkään päällä, mutta ehkä tämä tästä... Syksy on inspiroivaa aikaa.

Sydänyö

Takakansi:

Minuuttia yli sydänyön vie Langolieerit lukijan yölennolle Los Angelesista Bostoniin. Lentosää on äärimmäisen epäsuotuisa, ja vain yksitoista matkustajaa selviää hengissä. Mutta laskeuduttuaan aavemaisen tyhjään maailmaan hekään eivät haluaisi olla elossa - se mikä siellä odottaa ylittää hurjimmatkin kuvitelmat...

Kahta yli sydänyön astumme kertomuksessa Salainen ikkuna, salainen puutarha kirjailija Mort Raineyn elämään. Hän on juuri eronnut ja asustaa yksin ja surullisena kesämökillään Tashmore Laken rannalla. Yksin, kunnes paikalle saapuu hahmo nimeltä John Shooter ojentaen syyttävän sormen...

Kolmea yli sydänyön pikkuliikemies Sam Pebbles tapaa jokaisen kirjoja ahmivan lapsen painajaisen, Kirjastopoliisin, joka armotta perii kaikki myöhästyneet kirjalainat. Mutta tämä kirjastopoliisi ei tyydy siihen että kirjat palautetaan, sillä hänen elinehtonsa on lasten pelko...

Neljää yli sydänyön ilmestyy Aurinkokoira 15-vuotiaan Kevin Donovanin ottaman Polaroid-kuvan litteälle pinnalle. Ei sellaista otusta pitäisi ollakaan - mutta joka kerta kun Kevinin uusi kamera ottaa kuvan, tuo verenhimoinen peto tulee askelen lähemmäksi...

--

Jälleen Stephen Kingin matkassa. Tämä kirja päätyi minulle sattuman kautta, en ehkä muuten olisi tätä valinnutkaan. Kirja sisältää neljä pienoisromaania, jotka King kirjoitti kahden vuoden taukonsa aikana. Se siitä kirjoituslomasta.

Pienoisromaanit itseasiassa tuntuivat ja täysiltä romaaneilta Kingin pikkutarkan kirjoitustyylin vuoksi. Itse asiassa pisin niistä oli 293 sivua pitkä, ja mielestäni ihan julkaisukelpoinen yksittäisenä romaanina. Tämä pienoisromaani oli nimeltään Langolieerit, ja mielestäni näistä neljästä paras. Se oli todella perinteistä Kingiä, ja piti otteessaan. Muutkin pienoisromaanit olivat Kingmäisiä, mutta huomattavasti heikompia suorituksia.

Tarinoista huomasi, että ne oli kirjoitettu vain puolitosissaan, hieman ideoilla leikiten. Kingillä on usein tarinoidensa pohjalla perin hupsujakin ideoita, jotka hän saakin yllättäen toimimaan. Tässä kirjassa leikiteltiin aikamatkustuksella, eloon heräävillä hahmoilla sekä pelkoa syövillä hirviöillä. Lisäksi tarinoissa nousi esiin useita Kingin suosikkiteemoja - kirjailijoita, erikoisia pikkulapsia, pikkukaupunkeja, jopa viittauksia hänen edellisiin teoksiinsa.

Ennen jokaista pienoisromaania King oli kirjoittanut pienen johdannon tulevasta tarinasta, jotka luin erityisellä mielenkiinnolla, sillä minua kiinnostaa aina mitä kirjailijan pään sisällä liikkuu. Johdannot myös joissain määrin selkeyttivät ja selittivät tarinoita. King on lisännyt johdantoja useisiin muihinkin kirjoihin.

Sanon vielä sanasen jokaisesta pienoisromaanista. Langolieerit oli erinomainen, kiehtova ja viihdyttävä. Siinä näkyi taas yksi Kingille tyypillinen teema: ryhmä ihmisiä hakeutuu yhteen selättämään jotakin pahaa ja yliluonnollista. Salainen ikkuna, salainen puutarha ei ollut mieleeni ja lähinnä ärsytti minua. Kirjastopoliisi alkoi hyvin, mutta lässähti myöhemmin. Aurinkokoiran kanssa kävi samoin.

Vaikka kirja Langlieerejä lukuunottamatta ei ollut sitä herkullisinta Kingiä, olen kuitenkin tyytyväinen että tämä tuli luettua. Ehkä voisin ottaa epäviralliseksi haasteeksi lukea mahdollisimman paljon Kingin kirjoja elämäni aikana. Ainakin keräilen niitä mielellään hyllyyn.

--

Kevin painoi nappia josta kamera laukaistiin ja muisti sitten käyttöohjeesta lukaisemansa varoituksen jossa sanottiin että kuvattavien päät jäivät helposti pois kuvasta. Päät poikki vaan, hän ajatteli ja sen olisi pitänyt olla hauskaa mutta jostain syystä hän tunsi selkäpiinsä tyvessä hienoista kihelmöintiä joka lakkasi ja unohtui miltei ennen kuin hän huomasi sen. Hän nosti kameraa hieman. Hyvä! Kaikki näkyivät etsimessä. Hienoa.

"Valmista!" hän lauloi. "Hymyilkää ja sanokaa mulkku!"

"Kevin hyvänen aika!" äiti älähti.

Pienoisromaanista Aurinkokoira, s. 717

--

Kirjan nimi: Sydänyö (alkuperäinen nimi Four Past Midnight)

Kirjoittaja: Stephen King (kääntäjä Ilkka Rekiaro)

Julkaisuvuosi: 1990

Kustantaja: Tammi

Sivumäärä: 887

Luettu loppuun: 30.8.2016

Mistä kirja: isän löytö kirpputorilta

Arvosana: ✩✩✩½

Simon vs. The Homo Sapiens Agenda

Takakansi:

Simon Spier is sixteen and trying to work out who he is - and what he's looking for.

But when one of his emails to the very distracting Blue falls into the wrong hands, things get all kinds of complicated.

Because, for Simon falling for Blue is a big deal...

--

Aluksi sanon, että olen todella tyytyväinen että tulin ostaneeksi tämän! Jälleen riskiveto, mutta ei tuottanut pettymystä Simon vs. on kevyttä, ihastuttavaa ja kutkuttavaa luettavaa, jossa palataan takaisin lukioon (juuri yliopiston aloittaneena, mikä nostalgia...) ja sen arkipäiväisin ongelmiin, sekä rakkaushuoliin.

Päähenkilö Simon Spier on kaapissa oleva homoseksuaali, joka käy kiivasta sähköpostikeskustelua Bluen kanssa, joka on mysteerinen poika joka käy Simonin kanssa samaa koulua. Kumpikaan heistä ei tiedä toisen identiteettiä, mutta paljon yhteistä jutunjuurta riittää. Kirja onkin tahditettu niin, että joka toinen luku on varsinaista tarinaa ja joka toinen pätkä Simonin ja Bluen keskustelua.

Kirjaa on nopea ja viihdyttävä lukea. Simon on varmasti jokaiselle omalla tavallaan samaistuttava hahmo. Kirja pääkonflitki esitellään jo alussa: Simonin luokkatoveri Martin saa käsiinsä Simonin ja Bluen väliset viestit, ja kiristää Simonia. Vastapalvelukseksi, ettei Martin työnnä Simonia kaapista koko koululle, Simonin täytyy toimia matchmakerina Martinin ja ystävänsä Abbyn välillä. Kaikenlaistahan siinä matkanvarrella käy.

Bluen identiteetin selventäminen on toinen kirjan juonikuvioista. Aktiivisestihan Simon ei asiaa selvitä, mutta hänellä on arvauksensa. Osuvatko ne oikeaan, se teidän täytyy selvittää itse, mutta loppuratkaisusta pidin todella paljon. Oikein kutkutti kun päästiin lähemmäs ja lähemmäs Bluen identiteetin paljastumista. Enkä pettynyt!

Simon on upean onnistunut hahmo. Hänellä on huumorintajua ja sympatiat kääntyvät helposti hänen puolelleen. Ulkoisesti Simon ei ole mikään suurin sosiaalinen perhonen, mutta hänen ajatusmaailmansa on sitä rikkaampi. Hauskin kohtaus oli mielestäni, kun Simon oli ensi kertaa humalassa... vieläpä homobaarissa.

Jos haluaa lukea jotain suhteellisen harmitonta mutta silti ajatuksia herättävää, Simon vs. on hyvä valinta. Kirja kun käsittelee tärkeitä asioita, kuten seksuaalivähemmistöjä, homofobiaa, kiusaamista ja hieman ystävyys- ja perhesuhteitakin. Sen rinnalla kirja on kuitenkin hauska, suloinen ja inhimillinen. Luen ehdottomasti uudestaan jossakin välissä.

--

But it's eight thirty, and I still haven't found him. Or he hasn't found me. It's hard to know what to think.

He likes me. I mean, that's basically what the note said. But the note was written two weeks ago. It almost kills me. Two weeks withe the shirt under my freaking pillow, and I had no idea what was tucked away inside of it. I know it's been said, but I'm a monumental idiot.

I mean, in two weeks, he could have changed his mind about me.

s. 265-266

--

Kirjan nimi: Simon vs. The Homo Sapiens Agenda

Kirjoittaja: Becky Albertalli

Julkaisuvuosi: 2015

Kustantaja: Penguin Books

Sivumäärä: 303

Luettu loppuun: 28.8.2016

Mistä kirja: Adlibris

Arvosana: ✩✩✩✩