lauantai 31. joulukuuta 2016

Pähkinänkuoressa

Katsellaampa vielä kuukausi kuukaudelta mitä tänä vuonna tuli luettua:


Tammikuu

  • Se - Stephen King
  • Oneiron - Laura Lindstedt
  • Mifongin perintö - J. S. Meresmaa
  • Huone - Emma Donoghue
  • Outolintu - Veronica Roth
Vuosi lähti käyntiin varsin mallikkaasti näiden kirjojen parissa. Ei yhtään englanninkielistä, harvinaista, sillä tuntuu että olen nykyään lipsunut aika visusti tuonne englannin puolelle, englannin opiskelija kuin olenkin... Näistä kirjoista Se oli varsinainen tiiliskivi, mutta on yksiä lempikirjojani. Huone oli myös vahva lukukokemus, suosittelen.


Helmikuu
  • The Song of Achilles - Madeline Miller
  • Myrskylintu - Conn Iggulden
  • Lukija - Bernhard Schlink
  • Virgin Suicides - Jeffrey Eugenides
  • Yön äänet - Stephen King
  • Eedenistä itään - John Steinbeck
Tässä kuussa luettiin tuo The Song of Achilles englanniksi, muut olivat suomeksi. Eniten aikaa kului paksussa klassikossa Eedenistä itään. Erityisesti mieleen jäi myös tuo Stephen Kingin novellikokoelma, joka oli oivallista yölukemista. Muut kirjat olivat heikompia.


Maaliskuu
  • Lemmikkikaupan tytöt - Anja Snellman
  • Vettä elefanteille - Sara Gruen
  • Cinder - Marissa Meyer
  • Scarlet - Marissa Meyer
  • City of Heavenly Fire - Cassandra Clare
  • The Raven Boys - Maggie Stiefvater
Tässä kuussa aloin sitten lipsua mukavuusalueelleni, eli englanninkielisen ya-kirjallisuuden pariin, mikä ei tietenkään ole huono asia. Lemmikkikaupan tytöt oli rankka, mutta erinomainen kirja. Tässä kuussa luin myös suosikkisarjojani - edustettuna The Lunar Chronicles, The Mortal Instruments sekä The Raven Cycle.


Huhtikuu
  • Lumoava pimeys - Kami Garcia & Margaret Stohl
  • Sininen herttuatar - Philippa Gregory
  • Kapinallinen - Veronica Roth
  • Teemestarin kirja - Emmi Itäranta
  • Lumoava kaaos - Kami Garcia & Margaret Stohl
Tässä jälleen kokonaan suomenkielinen kuukausi. Kaikki nämä kirjat ovat myös sellaisia, joihin en ihan täysin ihastunut. Lempparini taitaa olla historiallinen romaani Sininen herttuatar. Tässä kuussa luin myös e-kirjan The Foxhole Court, joka oli ihan hyvä.


Toukokuu
  • The Dream Thieves - Maggie Stiefvater
  • Cress - Marissa Meyer
  • Blue Lily, Lily Blue - Maggie Stiefvater
  • The Hidden Oracle - Rick Riordan
  • The Raven King - Maggie Stiefvater
Pääsykokeet eivät hidastaneet edes paljoakaan lukemistani. Tuli luettua lähinnä The Raven Cyclea ja paria muuta lempparisarjaa. Hyvä kuukausi, sillä pidin kaikista kirjoista todella paljon. Cressia luin innoissani etelän lämmössä.


Kesäkuu
  • Aristotle and Dante Discover the Secrets of the Universe - Benjamin Alire Sáenz
  • Lady Midnight - Cassandra Clare
  • Captive Prince - C. S. Pacat
  • Winter - Marissa Meyer
Kesäkuu on ollut aika peruskuukausi. Hyvin tyypillistä kirjallisuutta, jota minä luen, ja vielä englanniksi kaikki. Lady Midnight oli aivan upea, vaikka sen lukemisessa meni kauan. Captive Prince ei sen sijaan iskenyt.


Heinäkuu
  • Carry On - Rainbow Rowell
  • The Scorpio Races - Maggie Stiefvater
  • I'll Give You the Sun - Jandy Nelson
  • Throne of Glass - Sarah J. Maas
Carry On ja Throne of Glass ovat jääneet mieleen kirjoina, joita tuli luettua kesätyöpaikan kahviossa taukojen aikana. I'll Give You the Sun on jäänyt mieleen pettymyksenä, ja The Scorpio Races kesän lukumaratonista.


Elokuu
  • Tulen tyttäriä - Maria Carole
  • Paper Towns - John Green
  • Clockwork Angel - Cassandra Clare
  • Simon vs. the Homo Sapiens Agenda
  • Sydänyö - Stephen King
Tässä kuussa muutin Joensuuhun, mutta ihmeen paljon ehdin silti lukea. Tulen tyttäriä sekä Simon vs. the Homo Sapiens Agenda olivat aivan ihania kirjoja! Sain luettua myös The Infernal Devices -sarjan ensimmäisen osan. Kyseessä on hyvä sarja.


Syyskuu
  • Clockwork Prince - Cassandra Clare
  • Shadow and Bone - Leigh Bardugo
Ensimmäinen "laihempi" kuukausi. Clockwork Prince oli ihan hyvä, ja Shadow and Bone lähinnä ok. Tässä kuussa tietenkin alkoi myös opiskelu, joka imi osan mehuista.


Lokakuu
  • Clockwork Princess - Cassandra Clare
  • The Hammer of Thor - Rick Riordan
  • Six of Crows - Leigh Bardugo
Vaikka vähemmän tuli jälleen luettua, asian korvasi se, että kaikki nämä kolme kirjaa olivat aivan mahtavia ♥ En voi edes valita niistä kaikkein parasta.


Marraskuu

En lukenut mitään kirjaa loppuun. Kirjoitin lähinnä NaNoWriMoa, yritin opiskella ja katsoin Skamia...


Joulukuu
  • The Screaming Staircase - Jonathan Stroud
  • Pedon Sydän - Stephen King
  • The Fever Code - James Dashner
Vuoden loppuun kirin nämä kolme kirjaa, joista kaksi ensimmäistä ei oikein napannut, mutta viimeisestä pidin kyllä.


--

Kaiken kaikkiaan olen oikein tyytyväinen tämän vuoden lukemisiini! Olen löytänyt paljon uusia sarjoja, joista on muodostunut lemppareita sekä mukavan määrän hyviä yksittäisiäkin kirjoja. Toivottavasti seuraava vuosi on yhä parempi.


perjantai 30. joulukuuta 2016

Lupauksia

Tänä vuonna halusin lukea (kunnianhimoisesti) 80 kirjaa ja 30 000 sivua. Olen aikaisemmin tavoitellut jopa 100 kirjaa, mutta se on aina jäänyt puolimatkaan. Tämän vuoden saldoksi selvisi lopulta 48 kirjaa ja 21 838 sivua. Tietenkin tässä on vielä yksi päivä aikaa, että ehtisihän siinä kirjan jos toisenkin kiskaista, mutta todennäköisesti ei.

Lisäksi täytyy ottaa huomioon, että en ole laskenut tuohon lukuun mukaan rereadejani (neljä ensimmäistä Harry Potteria + viisi osaa The Mortal Instrumentsia) enkä yhtä ainokaista lukemaani e-kirjaa (Nora Sakavicin The Foxhole Court). Oikea luku on 58 kirjaa, sivumäärästä ei tietoa.

Koska pidän epämääräisistä tavoitteista joita en voi saavuttaa, ajattelin asettaa niitä myös vuodelle 2017. Jokaa toivottavasti tulee olemaan tuottoisampi kirjavuosi, kuka tietää... Eikä luvuilla ole loppujen lopuksi mitään väliä, niitä on vain mukava seurata, ainakin omasta mielestäni.

En tee ikinä uudenvuodenlupauksia, mutta ehkä nyt tämän kerran. Lupaan, ainakin yrittää, lukea jotakin kirjaa joka päivä. Yleensä luenkin joka päivä, mutta tässä syksyn mittaan aloin lipsua kun lukuinto laski. Lupaan myös elvyttää lukuintoni. Nyt on juuri otollisen hyvä kirja kesken...

Mitä lukuihin tulee, ajattelin tämän vuoden kirjatavoitteeksi turvallisen 50 kirjaa, niin tulee ainakin se helpommin saavutettua. Ja sivumääräksi se tuttu 30 000.

Tässä laskimella näppärästi juuri muuten laskin, että luin tänä vuonna keskimäärin 455 sivun kirjoja. Ei siis mitään ohkasimpia lätysköjä...

Yritän saada rästiin jääneet kirja-arvostelut tänne vuoden alussa!

torstai 29. joulukuuta 2016

Pettymykset

Tässä vähän näitä vuoden lukukokemuksia huonommasta päästä. Kaikki huonot kirjat eivät tähän listaan pääse, vaan sellaiset jolta jopa odontin jotakin. Tässä siis muutama jonka lukeminen ei ollutkaan niin mieluisaa kuin olisin tahtonut.

--

Kapinallinen // Veronica Roth

Outolintu-sarjan toinen osa, jonka luonnollisesti halusin lukea ensimmäisen osan jälkeen. Ostimpa tämän jopa kirjakaupan pokkaritarjouksesta ihan itselleni, mutta tämä kirjasarja kyllä levisi ihan käsiin. Eipä ole riittänyt enenpää mielenkiintoa tälle sarjalle.

Syy lukea: Jos nyt haluat tietää mitä Outolinnun jälkeen tapahtui.


Aristotle and Dante Discover the Secrets of the Universe // Benjamin Alire Sáenz

Tämä on niitä kirjoja, jonka tunnistaa hyväksi kirjaksi, mutta josta vain ei omista syistään pidä. Itselleni kaikki vähänkin filosofisen ei oikein pure, ja tässä oli sellaisia ulottuvuuksia. Mutta paljon hyvääkin, valitettavasti ei tarpeeksi.

Syy lukea: Kaunis tarina kahdesta meksikolaisesta pojasta.


I'll Give You the Sun // Jandy Nelson

En tuntunut saavan tästä minkäänlaista otetta. Tuntui että kaikkea lähestyttiin hieman väärällä tavalla, ja kerrontaratkaisut toisinaan ärsyttivät minua samoin naispäähenkilö Jude. Ehkä toisenlaisessa elämäntilanteessa olisi toiminutkin, mutta nyt kirja lähinnä koetteli hermojani.

Syy lukea: Kirja käsittelee monenlaisia ihmissuhteita.


The Screaming Staircase // Jonathan Stroud

Lähes alusta saakka kirjan lukeminen oli pakkopullaa. Minähän en mitään kesken jätä. Ehkä juoni kirjassa saattoi olla hyvä, en oikein muista koska en siihenkään malttanut keskittyä, mutta kaikki ainakin sen ympäriltä maistui pahvilta.

Syy lukea: Kummituksia!

keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Helmiä

Tässä listattuna muutamia omia suosikkejani, joita tuli luettua tämän vuoden aikana.

Suosittelen tarttumaan johonkin näistä!

--

Se // Stephen King

Ensimmäinen kirja, jonka tänä vuonna luin. Paras Stephen Kingin teos, jonka olen tähän mennessä lukenut. Paksu, rönsyilevä ja otteessapitävä kirja. Odotan mielenkiinnolla tulevaa uutta elokuvasovitusta.

Kenelle: Kauhun ystäville ja nostalgiaa kaipaaville.


Huone // Emma Donoghue

Kirja, jonka keskiössä ovat poika ja äiti, pieneen huoneeseen vangittuna. Selviytymistarina, joka voisi olla totta. Erittäin hyvä kirja, joka kyllä herättää ajatuksia. Lapsen näkökulma onnistunut!

Kenelle: Sellaisille, jotka eivät kavahda voimakkaita tarinoita. Rikosuutisten seuraajille.


The Raven Boys // Maggie Stiefvater

Tämä on näitä ya-trendisarjoja. Suosittelen tietenkin koko sarjaa, mutta ensimmäisestä osasta on tietty loogisinta aloittaa. Sarjan omaperäisyyteen ja hahmoihin on vaikea olla koukuttumatta. Tästä kirjasta koko seikkailu alkaa.

Kenelle: Seikkailijoille. Niille, jotka uskovat taikuuteen.


Lady Midnight // Cassandra Clare

Vaikkei olisi edeltävää sarjaa, The Mortal Instrumentsia, lukenut, suosittelen kokeilemaan tätä. Eri hahmot ovat nimittäin keskiössä. Mielettömän hyvin kirjoitettu kirja, ja tässäkin ihanat hahmot ja käänteet ja kaikki.

Kenelle: Urbaanin fantasian vannoutuneille faneille.


Carry On // Rainbow Rowell

Jäikö ikävä Harry Potteria? Tässä kirjassa on paljon samaa henkeä. Virkistävä standalone, josta ei rohkeutta puutu. Tämä tulee luettua yhdessä hujauksessa. Rowellin Fangirl-teoksen lukeneille ainakin ehdoton must.

Kenelle: Niille, jotka eivät koskaan kyllästyneet vampyyreihin.


Tulen tyttäriä // Maria Carole

Virkistävä kotimainen, parhainta suomalaista jota olen lukenut aikoihin. Täynnä ihania vahvoja naisia ja eeppisyyttä. Jäi lämmin mieli kun viimeisille sivuille ehti, sekä heti kaipuu takaisin tämän maailman pariin.

Kenelle: Niille, jotka kaipaavat lämpöä kylmän keskelle.


Simon vs. the Homo Sapiens Agenda // Becky Albertalli

Virkistävä teiniromanssi, suosittelen tässä on jotain kevyempää ja hauskempaa LGBTA-teemoja sisältävää luettavaa. Ei todellakaan tuota pettymystä, ja takaa hyvän mielen pitkäksi aikaa!

Kenelle: Niille, jotka etsivät vielä itseään.


Six of Crows // Leigh Bardugo

Kaiken kaikkiaa hieno teos, tästä löytyy ne kaikki: erinomainen hahmokaarti, kutkuttava juoni ja kiehtova maailma. Vangitsee täysin mielen ja sielun sekä saa sydämen liikkeelle. Kirja luokitellaan fantasiaksi, mutta älä anna sen harhauttaa! Yliluonnollinen ei ole tässä mitenkään pääosassa.

Kenelle: Hylkiöille, sekä heist-genren rakastajille.

tiistai 27. joulukuuta 2016

Sarjoja

Hello, ajattelin tässä tehdä näinä vuoden 2016 viimeisinä (synkkinä) päivinä tehdä tälläisen "lähtölaskennan" kirjavuoteen 2017, joka toivottavasti on tätä vuotta parempi. Se tulisi näyttämään tältä:

1. Sarjoja - (pitkä) listaus sarjoista, joita luin tänä vuonna
2. Helmiä - omia kohokohtia ja miellyttäviä lukukokemuksia
3. Pettymykset - kirjat, jotka eivät olleet sitä mitä lupasivat
4. Lupauksia - tämän vuoden tavoitteista, ja hieman kurkistusta ensi vuoteen
5. Kirjavuosi 2016 pähkinänkuoressa

Joten sen pitemmittä alan tähän listaamaan sarjoja, joihin tuli tartuttua, hieman mielipidettä niistä sekä mahdollisesta tulevaisuudesta jotakin.

Listaan sarjan lukemisjärjestyksessä. Jos joistakin osista ei ole omaa arvostelua, linkkaan kirjan Goodreads tai Risingshadow -sivulle, josta voi lukea muiden arvosteluja :)


--

Mifonki-sarja, J. S. Meresmaa

1. Mifongin perintö (2012) luettu
2. Mifongin aika  (2013)
3. Mifongin mahti (2014)
4. Mifongin kätkemä (2015)
5. Mifongin kadottama (2016)

Tämä on suomalainen fantasiasarja, jonka ensimmäisen osan luin vuoden alussa. Ihan perinteistä fantasiaa aatelisineen ja vauhdikkain juonenkääntein. Vaikka sanoinkin arvostelussani jatkavani lukemista, seuraavien osien takakansia silmäiltyäni päätin että ei oikeastaan minun juttuni sittenkään.


Outolintu-sarja, Veronica Roth

1. Outolintu (Divergent) (2011) luettu
2. Kapinallinen (Insurgent) (2012) luettu
3. Uskollinen (Allegiant) (2013)

Tämän suositun dystopiasarjan makuun pääsin vasta tänä vuonna. Luin ensimmäisen osan, josta pidinkin, mutta toinen imi minusta täysin mehut enkä viimeistä suunnitellut lukevani. Elokuvat voisin katsastaa, ensimmäisestä olen filmin jo nähnytkin, tosin se ei ollut kovinkaan ihmeellinen.


Ruusujen sota -sarja, Conn Iggulden

1. Myrskylintu (Stormbird) (2013) luettu
2. Kolmen liitto (Trinity) (2014)
3. Veren perintö (Bloodline) (2015)
4. Ravenspur (2016)

Historiallinen sarja Englannin kruunun taistosta, Ruusujen sodasta. Luin ensimmäisen osan, ja vaikka historia kiinnostaakin, ei tämän kirjailijan tyyli iskenyt ollenkaan joten se jäi siihen.


The Lunar Chronicles, Marissa Meyer

1. Cinder (2012) luettu
2. Scarlet (2013) luettu
3. Cress  (2014) luettu
4. Winter (2015) luettu

Tämä oli loistava satujen inspiroima scifisarja, ehdottomia suosikkejani tältä vuodelta. Lempiosani on Cress. Tähän kuuluu vielä mm. novellikokoelma, jonka olen ostanut mutta en vielä lukenut, joten seikkailu ei ole aivan ihan vielä ohi. Suosittelen, tämä ei ole kovin raskasta luettavaa mutta ei täysin hömppääkään.


Varjojen kaupungit (The Mortal Instruments), Cassandra Clare

1. Luukaupunki (City of Bones) (2007) luettu aikaisemmin
2. Tuhkakaupunki (City of Ashes) (2008) luettu aikaisemmin
3. Lasikaupunki (City of Glass) (2009) luettu aikaisemmin
4. Langenneiden enkelten kaupunki (City of Fallen Angels) (2011) luettu aikaisemmin
5. Kadotettujen sielujen kaupunki (City of Lost Souls) (2012) luettu aikaisemmin
6. Taivaallisen tulen kaupunki (City of Heavenly Fire) (2014) luettu

Vaikka aloitin tämän sarjan lukemisen jo aikoja sitten, sain sen vasta tänä vuonna luettua loppuun. Tähän motivoi Shadowhunters tv-sarja, joka perustuu näihin kirjoihin. Olin alunperin lukenut viisi ensimmäistä osaa suomeksi, mutta nyt luin ne uudestaan englanniksi ja sitten lopulta myös tuon viimeisen osan. Tässä sarjassa on hyvät ja huonot puolensa, mutta pidän siitä silti hurjasti. Suosikkiosani on City of Glass, johon sarjan piti itseasiassa päättyä, kunnes kirjailija päätti kirjoittaa lisää.


The Raven Cycle, Maggie Stiefvater

1. The Raven Boys (2012) luettu
2. The Dream Thieves (2013) luettu
3. Blue Lily, Lily Blue (2014) luettu
4. The Raven King (2016) luettu

Ehdottomasti taas parhaita sarjoja jota luin tänä vuonna. Sopivasti mystiikkaa, omaperäisyyttä ja ihania hahmoja... Itseasiassa lempihahmoni tästä sarjasta saa vielä ihan oman trilogian, odotan innolla... Lempiosani on The Dream Thieves, mutta myös viimeisellä osalla on erityinen paikka sydämessäni...


Loihtijakronikka, Kami Garcia & Margharet Stohl

1. Lumoava kirous (Beautiful Creatures) (2009) luettu aikaisemmin
2. Lumoava pimeys (Beautiful Darkness) (2010) luettu
3. Lumoava kaaos (Beautiful Chaos) (2011) luettu
4. Lumoava totuus (Beautiful Redemption) (2012)

Ensimmäiseen osaan aikanaan ihastuin, ja leffastakin pidin. Sitten, vuosien päästä, löytyivät kaksi seuraavaa kirpputorilta ja ilman muuta tahdoin sarjan parissa jatkaan, mutta siinä välissä hohto oli jo kadonnut enkä pitänyt näitä kirjoja kovinkaan ihmeellisinä. Tunnelma näissä oli kiva, ja fantasiaidea raikas, mutta en aio lukea viimeistä osaa.


The Cousins' War, Philippa Gregory

1. Sininen herttuatar (The Lady of the Rivers) (2011) luettu
2. Valkoinen kuningatar (The White Queen) (2009)
3. Punainen kuningatar (The Red Queen) (2010)
4. The Kingmaker's Daughter (2012)
5. The White Princess  (2013)
6. The King's Curse (2014)

Tämä sarja liikkuu kanssa Ruusujen sodan ajoissa, mutta keskittyy taistoon olennaisten naisten tarinoihin. Pidin paljonkin Sinisestä herttuattaresta, joten aion ainakin nuo suomennetut osat lukaista. Valkoinen kuningatar löytyikin jo cittarin alekorista. Tähän kirjaan perustaen on tehty myös kymmenosainen tv-sarja, joka kiinnostaisi.


The Trials of Apollo, Rick Riordan

1. The Hidden Oracle (2016) luettu
2. The Dark Prophecy (2017)
3. 
4.
5.

Lisää Riordania, mikä on aina hyvä. Tässä sarjassa seurataan voimansa menettäneen Apollo-jumalan seikkailuja. Sarjasta on tulossa viisiosainen, ja seuraava (toinen) osa ilmestyy keväällä. The Hidden Oraclen ilmestymistä odotin kuin kuuta nousevaa, ja kyllä se oli odotuksen arvoinen. Enkä malta odottaa lisää...


The Dark Artifices, Cassandra Clare

1. Lady Midnight (2016) luettu
2. Lord of Shadows (2017)
3. The Queen of Air and Darkness

Lisää Cassandra Clareakin oli luvassa tänä vuonna. Lady Midnightista tuli heti minun lempikirjojani. Se on paras kirja, jonka Clare on koskaan kirjoittanut. Rakastan uusia hahmoja täysin, ja tämänkään keväällä ilmestyvää jatkoa en malta odottaa. 


Captive Prince, C. S. Pacat

1. Captive Prince (2015) luettu
2. Captive Prince: Volume Two (2015)
3. Kings Rising (2016)

Joo, ei kiitos. Seuraava.


Throne of Glass, Sarah J. Maas

1. Throne of Glass (2012) luettu
2. Crown of Midnight (2013)
3. Heir of Fire (2014)
4. Queen of Shadows (2015)
5. Empire of Storms (2016)
6.

Tämäkin sarja on supersuosittu, ja pidinkin ensimmäisestä osasta johonkin pisteeseen saakka jonka jälkeen koko homma hieman lässähti enkä ajatellut lukea jatkoa.


The Infernal Devices, Cassandra Clare

1. Clockwork Angel (2010) luettu
2. Clockwork Prince (2011) luettu
3. Clockwork Princess (2013) luettu

Tämä on itseasiassa Cassandra Clarelta se sarja, jota en ajatellut lukea, mutta kun tarvitsin tilaukseen lisää kirjoja koska en halua tilata kirjoja yksittäisinä, sujautin tämän mukaan. Ja hyviä kirjoja olivat! Pidin tästäkin sarjasta oikein paljon, ja olen tyytyväinen että se tuli luettua, vaikka siinäkin heikkoutensa oli. Hahmot jälleen kuitenkin ihania.


The Grisha Trilogy, Leigh Bardugo

1. Shadow and Bone (2012) luettu
2. Siege and Storm (2013)
3. Ruin and Rising (2014)

Havahduin tässä muutama päivä sitten, että vaikka ensimmäinen osa ei niin hätkähdyttänytkään, haluaisin kuitenkin lukea ehkä vielä toisen osan nähdäkseni mitä sitten tapahtuikaan. Osittain kirjan tapahtumat ovat tuttuja, olenhan lukenut samaan maailmaan hieman myöhemmin sijoittuvaan Six of Crows -sarjaa, joka on muuten aivan älyttömän hyvä.


Magnus Chase and the Gods of Asgard, Rick Riordan

1. Kesän miekka (The Sword of Summer) (2015) luettu aikaisemmin
2. The Hammer of Thor (2016) luettu
3. The Ship of the Dead (2017)

Tämä nyt on ehkä kuitenkin se Riordanin paras sarja. Harmi, että vain trilogia. Ei minulla tästä muuta kuin että pidän ehkä tästä aivan liikaa, ja kun ensi syksynä tämä on ohi, tunnelmat tulevat olemaan erittäin haikeat.


Six of Crows, Leigh Bardugo

1. Six of Crows (2015) luettu
2. Crooked Kingdom (2016) kesken

Tästä ehdinkin jo avata suuni, mutta siis yksi parhaita ya-kirjoja mitä olen lukenut. Hahmot, juoni, maailma - kaikki osuu nappiin. Tavallaan harmittaa, että tämä tosiaan on vain duologia, mutta mitäs sitä hyvää turhaan venyttämään. Crooked Kingdomia tuossa yhtenä yönä jo aloittelinkin, ja hyvä on ollut tähän mennessä.


Lockwood & Co., Jonathan Stroud

1. The Screaming Staircase (2013) luettu
2. The Whispering Skull (2014)
3. The Hollow Boy (2015)
4. The Creeping Shadow (2016)
5. The Empty Grave (2017)

Vaikka Stroudin edellisestä sarjasta pidinkin valtavasti, tämä ei iskenyt ollenkaan. Eikä siitä sitten sen enenpää.


Labyrintti (The Maze Runner), James Dashner

1. The Kill Order (2012) luettu aikaisemmin
2. The Fever Code (2016) luettu
3. Labyrintti (The Maze Runner) (2009) luettu aikaisemmin
4. Aavikkokokeet (The Scorch Trials) (2010) luettu aikaisemmin
5. Tappava lääke (The Death Cure) (2011) luettu aikaisemmin

Kun The Fever Code ilmestyi, päätin antaa tälle sarjalle vielä yhden mahdollisuuden. Sain kirjan tuossa juuri taannoin luettua, ja kyllä itseasiassa tykkäsin, vaikka kaikkiin kysymyksiini en saanut vastauksia. Ylsi kuitenkin ensimmäisen osan tasolle. Arvostelu on tulossa kunhan sen kerkeän kirjoittaa.

--

Yhteensä siis 18 eri sarjaa tuli luettua tänä vuonna, mutta vain kolme sarjaa täysin kokonaan. Näinhän se taitaa olla, että nykyään on vaikea löytää kirjaa se ei kuuluisi mihinkään sarjaan... Sarjat ovat siitä hyviä, että lukemista riittää pitkäksi aikaa, mutta välille se menee kyllä turhaksi venyttämiseksi.

sunnuntai 18. joulukuuta 2016

The Screaming Staircase


Takakansi:

A sinister Problem has occurred in London: all nature of ghosts are appearing throughout the city, and they aren't exactly friendly. Only young people have the physic abilities required to see - and eradicate - these supernatural foes.

In The Screaming Staircase, the plucky and talented Lucy Carlyle teams up with Anthony Lockwood, the charismatic leader of Lockwood & Co., a psychic detection agency that handles the dangerous work. After an assignment leads to both a grisly discovery and a disastrous end, Lucy, Anthony, and their sarcastic colleague, George, are forced to take part in the perilous investigation of one of the most haunted houses in England. Will Lockwood & Co. survive the Hall's legendary Screaming Staircase and Red Room to see another day?

--

Takaisin täällä pitkästä aikaa. Sivupalkkia kenties seuranneet ovat pistäneet merkille, että tämän kirjan parissa on vietetty tovi jos toinenkin. Vaikka kirja on aika pieni, ja "vain" 381 sivun mittainen, vei tämä aivan hitosti aikaa. Ei purrut. Ei purrut sitten mitenkään.

Hieman taustaa: miksi päädyin lukemaan tämän kirjan? Törmäsin tähän sarjaan jossakin internetin syövereissä, ja joku sitä kehuikin. Koska kirjailijana oli Jonathan Stroud, joka on kirjoittanut Bartimeus-trilogia, joka on yksi suosikkisarjoistani, halusin ilman muuta lukea myös hänen muuta tuotantoaan, odottaen siltä paljon. Itse asiassa olin aikoinani Bartimeuksen päätökseen saatuani jäänyt odottamaan lisää Stroudilta, mutta vuosien varrella se oli jäänyt ja muu tuotanto tuli esiin vasta nyt. The Screaming Staircase lähti tilaukseen, ja saavuttuaan melkein heti lukuun.

Paitsi että en ihan saanut sitä mitä tilasin, ja kirja oli suuri pettymys. Siinä missä aikoinaan Samarkandin amuletti, Bartimeus-sarjan avausosa, oli vienyt täysin mukanaan, The Screaming Staircase oli kankeaa luettavaa jo alusta asti. Koska olen lukenut kirjaa pienissä pätkissä niin pitkän ajan, en oikeastaan muista mistä kaikki alkoikaan. Muistini kirjaa koskien muiltakin osin on hatara. Joskus tulee myös tällaisia lukukokemuksia.

Sanottavaa minulta silti löytyy. Kirjan idea on ihan kiva. Kunnon Ghostbusters meininkin, astetta synkemmällä sävyllä. Kummitukset ovat jees! Lontoo on ihana miljöö. Mutta vaikka ainekset ovat hyvät, kirja tuntui niin sieluttomalta. Tunnistin kyllä Bartimeuksesta tutun tyylin, varsinkin niin kutsuttujen antagonistien kohdalla, mutta siinä missä Bartimeus oli riemastuttava, tämä sen sijaan ei vain sytkähdättänyt. Tuntuu kurjalta tällä tavalla vain vertailla, mutta en oikeastaan tiedä miten muuten tämän tekstin tästä väsäisin.

Mitä tulee kirjan hahmoihin, sanon näin epäammattimaisesti - plääh. Päähenkilö Lucy oli ainakin niin lättänä, etten osaa edes kuvailla häntä. Anthony Lockwoodilla oli oma mysteerinen auransa, mutta tuskimpa hänestä saan sen enenpää tietää, varsinkin kun suunnitelmissa ei ole lukea seuraavia osia. Georgella oli hetkessä. Muut hahmot - keitä he olivat? En oikeastaan jaksanut kiinnittää huomiota. Lisäksi Lucy ja Lockwood olivat kamalan pikkuvanhoja. Sekin piirre on mahdollista kirjoittaa hyvin, mutta nyt hahmoista jäi vain outo käsitys että he olivat aikuisia varhaisteinien ruumiissa.

Tulin siihen lopputulokseen, että olin jälleen liian vanha tämän kirjan lukijaksi. Niin on käynyt useinkin kehuttujen fantasiasarjojen kohdalla. Tai sitten en vain jaksanut keskittyä tarpeeksi. Kuka tietää, ehkä kirja ei vain ollut minua varten. Olin vain lopulta tyytyväinen siitä, että sain sen ylipäätänsä luettua loppuun. Nyt kiinnostavimpien seikkailujen pariin.

--

All at once, like a switch had been flicked or a plug pulled, the terrible noise cut out. We were alone.

The sudden silence made me flinch. I sat against rough stone, head raised, mouth open, panting for breath. My own blood hammered in my ears. My chest rose and fell in jerks; each movement gave me pain. Though it was utterly black, I knew the others were sprawled beside me in the tightness of the passage. Their wheezes mirrored mine.

We'd collapsed in a single heap, one on top of each other. The air was cold and sour, but at least the overpowering smell of blood was gone.

s. 309

--

Kirjan nimi: The Screaming Staircase
Kirjoittaja: Jonathan Stroud
Julkaisuvuosi: 2013
Kustantaja: Disney Hyperion
Sivumäärä: 381

Luettu loppuun: 16.12.2016
Mistä kirja: Adlibris

Arvosana: ½



lauantai 19. marraskuuta 2016

Piilossa

Moikka



Olen ollut hiljainen.

Pidän lukutaukoa, ja palaan lukemisen pariin jossakin vaiheessa joulukuuta. Sitten jatkuu myös kirjoista kirjoittelu.


Syyt taukoon:

1. Koulu. Tentit. Vastuut. Tehtävät. Sen sellainen.

2. Nanowrimo - kirjoitus on syönyt lukuaikaa.

3. En ole vain jaksanut.


Omistan tällä hetkellä kymmenen lukematonta kirjaa, ja ajattelin haastaa itseni lukemaan ne joululoman loppuun mennessä! Katsotaan kuinka käy.

Nähdään pian

-Jamie

sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Six of Crows



Takakansi:

Ketterdam: a bustling hub of international trade where anything can be had for the right price - and no one knows that better than criminal prodigy Kaz Brekker. Kaz is offered a chance at a deadly heist that could make him rich beyond his wildest dreams. But he can't pull it off alone...

A convict with a thirst for revenge

A sharpshooter who can't walk away from a wager

A runaway with a privileged past

A spy known as the Wraith

A Heartrender using her magic to survive the slums

A thief with a gift for unlikely escapes

Kaz's crew are the only ones who might stand between the world and destruction - if they don't kill each other first.

--

Jos Leigh Bardugolta ensin lukemani teos, Shadow and Bone, vaikutti hieman lässähtäneeltä, ylitti tämä odotukset roimasti. Ja niistä odotuksista, niitä oli ja ei ollut. Six of Crows on noussut aika suureen suosioon, ja ylistystä on ropissut. Aikoinani, luettuani takakannen Goodreadsista, päätin antaa tämän odottaa. Toisaalta, on sitä ennenkin ihastuttu kirjoihin, joissa on huono takakansi, joten Six of Crows sai mahdollisuuden. Onneksi.

Shadow and Bonen ontuvuus on tipotiessään. Lieneekö Bardugo yksinkertaisesti vain kehittyneen kirjoittaessaan, mutta Six of Crowsin pariin sujahti oikein mielellään. Varsinkin ensimmäisen, prologimaisen, luvun jälkeen, kun asiat lähtivät rullaamaan kuin luonnostaan, kirja oli täyttä nautintoa. Tekstin yksityiskohtaisuus oli herkullista, juuri tällaisesta pidän. Hahmojen mukaan päästiin luontevasti, alussa heränneisiin kysymyksiin vastattiin kirjan myötä.

Six of Crows on jälleen kirja, jossa monet näkökulmat toimivat. Vaikka Kaz Brekkeria voisi luonnehtia kirjan päähenkilöksi, tarina hänen kauttaan tuntui mielestäni hieman värittömämmältä. Kirjan kuudesta keskeisestä henkilöstä viisi päästetään ääneen - aluksi minua harmitti Wylanin jättäminen ulkopuolelle, mutta lopussa tajusin kyseessä olleen juonelliset syyt. Wylanista ehkä lisää jatko-osassa?

Nautin aina hyvin rakennetuista hahmoista ja maailmosta, ja tällä kertaa sain molempia. Vaikka Bardugon luoma maailma, jossa vierailtiin jo Shadow and Bonessa, pohjaa vahvasti omaan maailmaamme, on eri kulttuureissa silti jotain uniikkia. Myös se, millaiset suhteet eri valtakunnilla on toi kirjaan hienon tunnelman. Eikä saa unohtaa ripausta taikuutta! Hahmot kirjassa taasen olivat sellaisia, jotka jäivät helposti mieleen pyörimään. Eikä suosikkihahmoa noussutkaan helposti, mutta lopulta sellaiseksi nousi Nina Zenik. Hahmojen väliset suhteet oli hyvin luotu. Pidin myös siitä, kuinka Bardugo oli sisällyttänyt flashbackeja ja taustatarinaa lukuihin. Hahmoista sai tällöin paljon ehjemmän kuvan. 

Jännitys pysyi mukana koko lukukokemuksen ajan. Tämä kirja ei antanut mahdollisuutta rentoutua. Tarina oli kudottu todella taitavasti, ja lopun juonenkäänteet pääsivät todella yllättämään. Kirja, jonka hahmot sekä juoni kulkevat käsi kädessä samalla tasolla, ansaitsee aplodit. En menisi väittämään Six of Crowsia täydelliseksi, sillä esimerkiksi joistakin hahmoista olisin halunnut tietää lisää, ja alku tuntui hieman nihkeältä, mutta läheltä liippaa... Jatko-osa Crooked Kingdom on jo tilattu. Törmäsin jo yhteen ikävään spoileriin... :(

Ja ai niin - olen jälleen jumissa kirjojeni kanssa... What is happening...


--

Jesper knocked his head against the hull and cast his eyes heavenward. "Fine. But if Pekka Rollins kills us all, I'm going to get Wylan's ghost to teach my ghost how to play the flute just so that I can annoy the hell out of your ghost."

Brekker's lips quirked. "I'll just hire Matthias' ghost to kick your ghost's ass."

"My ghost won't associate with your ghost," Matthias said primly, and then wondered if the sea air was rotting his brain.

s. 181

--

Kirjan nimi: Six of Crows
Kirjoittaja: Leigh Bardugo
Julkaisuvuosi: 2015
Kustantaja: Henry Holt
Sivumäärä: 462

Luettu loppuun: 22.10.2016
Mistä kirja: Adlibris

Arvosana: ✩½



maanantai 17. lokakuuta 2016

The Hammer of Thor


Takakansi:

"Magnus Chase, you nearly started Ragnarok. What are you going to do next?"

It's been six weeks since Magnus and his friends returned from defeating Fenris Wolf and the fire giants. Magnus has adjusted to life at the Hotel Valhalla -  as much as a once-homeless and previously alive kid can. As a son of Frey, the god of summer, fertility, and health, Magnus doesn't exactly fit in with the rest of Odin's chosen warriors, but he has a few good peeps among his hallmates of floor nineteen, and he's been dutifully training for Ragnarok along with everyone else. His days have settled into a new kind of normal.

But Magnus should have known there's no such thing as normal in the Nine Worlds. His friends Hearthstone and Blitzen have disappeared. A new hallmate is creating chaos. According to a very nervous goat, a certain object belonging to Thor is still missing, and the thunder god's enemies will stop at nothing to gain control of it.

Time to summon Jack, the Sword of Summer, and take action. Too bad the only action Jack seems to be interested in is dates with other magical weapons...

--

Voin tässä heti ihan suoraan sanoa tämän kirjan palauttaneen lukuintoni jostain syvältä mieleni perukoista. Lähdin itseasiassa lukemaan tätä takakanteen vilkaisematta, vain muutama netistä silmiin osunut ensikäsitys kirjasta. Edelliseen osaan ihastuneena, ja tätä osaa kuin kuuta nousevaa odottaneena, sain taattua laatua. Kaiken kaikkiaan erinomainen lukukokemus.

Magnus Chasen hahmokaarti on Rick Riordanin parhaita. Vaikka olen kyllä lähes poikkeuksesta pitänyt Riordanin muiden sarjojen (Percy Jackson, Kanen aikakirjat, Olympoksen sankarit, Trials of Apollo...) hahmoista, kokonaisuutena Magnus Chase -sarja tarjoaa kiehtovimman porukan. Jo itse Magnus Chase on ihastuttava hahmo, jonka puolelle kaikki sympatiat valuvat automaattisesti. Lisätään siihen vielä kirvestä heiluttava valkyria Samirah, muotitietoinen kääpiö Blitzen sekä kuuro haltia Hearthstone, saadaan ikoninen joukko kasaan. Eikä saa unohtaa uutta tuttavuutta, Alexia, joka varastaa varmasti kaikkien sydämet. (Hän on myös genderfluid. Iso hatunnosto tästä Riordanille.)

Kirja on vauhdikas. Vauhdikkaampi kuin edellinen, sillä jatkuvasti kiidetään tilanteesta toiseen. Välillä porukka jakautuu, mutta päätyy aina lopulta takaisin yhteen. Norjalaista mytologiaa on hyödynnetty huumorin kosketuksella. Heimdall-jumala ottaa selfietä, Thorin vuohi käy terapiassa ja Sif on kirjaimellisesti "trophy wife". Itse en norjalaisesta mytologiasta ole niin perillä kuin kreikkalaisesta, joten Magnus Chase on oiva oppitunti tämän sivistyksen puuttuvan aukon täyttämiseen. Ja monelta osin on norjalainen mytologia mitä kiehtovinta, sekä tietenkin askelen lähempänä Suomea.

Mielestäni tässä osassa jäi kuitenkin ehkä kaikki potentiaali käyttämättä. Montaa asiaa pääsi "maistamaan", mutta ei täysin nauttimaan. Olisin toivonut lisää aikaa Valhallassa, sekä tietysti Magnusin serkulle, Annabethille, jotain suurempaa roolia. Ehkä ensi kirjassa? Niin ainakin loppu lupaili, mutta sitä jäänemme odottelemaan... Pidän siitä, että kaikki Riordanin kirjat sijoittuvat samaan "verseen". Tässä kirjassa Magnus hieman selittikin, että miten, mikä kuulosti yllättävän järkevältä :D

The Hammer of Thor on oikeastaan jälleen yksi tyypillinen sarjan "keskiosa", mutta pisteet tietysti nousevat hahmojen, huumorin, mytologian ja lempikirjailijan johdosta. Nauruja irtosi tästäkin kirjasta! Keilaamista jättiläisten kanssa, huikeaa. Populaarikulttuuriviittaukset olivat myös kivoja, vaikken niistä yleensä välitäkään. (Riordan mainitsi Star Warsin Kylo Renin, ja yhden lempibändeistäni, The Whon.) Seuraavan osan nimi on The Ship of the Dead. Se tulee olemaan sarjan viimeinen. Harmi, että Riordan kirjoittaa vain kreikkalais/roomalaiskirjoistaa viisiosaisia... Olisin viihtynyt Magnusin seurassa vaikka kuinka pitkään...

--

"Actually," Sam said, "we're looking for Thor's hammer."

All the excitement went out of Heimdall's alabaster eyes. "Oh, not that again. I told Thor I couldn't see anything. Every day he calls me, texts me, sends me unsolicited pictures of his goats. 'Look harder! Look harder!' I'm telling you, it's nowhere. See for yourself."

He flipped through more shots. "No hammer. No hammer. There's me with Beyoncé, but no hammer. Hmm, I should probably make that my profile picture."

"You know what?" Alex stretched. "I'm just going to lie down over here and not kill anybody annoying, okay?" He lay on his back on the Bifrost, stuck out his arms, and leisurely waved them through the light, making rainbow angels.

s. 254-255

--

Kirjan nimi: The Hammer of Thor
Kirjoittaja: Rick Riordan
Julkaisuvuosi: 2016
Kustantaja: Disney Hyperion
Sivumäärä: 459

Luettu loppuun: 15.10.2016
Mistä kirja: Adlibris

Arvosana: ✩½

perjantai 7. lokakuuta 2016

Clockwork Princess


Takakansi:

A net of shadows begins to tighten around the Shadowhunters of the London Institute. Mortmain plans to use his Infernal Devices, an army of pitiless automatons, to destroy the Shadowhunters. He needs only one last item to complete his plan: Tessa Gray.

Charlotte Branwell, head of the London Institute, is desperate to find Mortmain before he strikes. But when Mortmain abducts Tessa, the boys who lay equal claim to her heart, Jem and Will, will do anything to save her. For though Tessa and Jem are now engaged, Will is as much in love with her as ever.

As those who love Tessa rally to rescue her from Mortmain's clutches, Tessa realizes that the only person who can save her is herself. But can a single girl, even one who can command the power of angels, face down an entire army?

--

Minä oikeasti unohdin kirjoittaa tästä kirjasta tänne. Havahduin vasta äsken, että kirja tuli luettua jo jokin aika sitten, mutta blogitekstiä en ollut vielä ajatellutkaan. Lisäksi minulla on ollut ongelmia viime aikoina sekä lukemisen, että kirjoittamisen kanssa. Yleensä nämä ongelmat lähtevät taukoilulla, mutta pidempi lukutauko ei tosiaankaan houkuttele… Jos sellainen kuitenkin on edessä, yritän silti pitää tämän blogin hengissä. Blogitekstit ovat viime aikoina olleet harmillisen lyhyitä, mutta en oikeastaan viitsi venyttää tekstejä turhaan, jos varsinaista asiaa ei ole…

Sitten itse teoksen pariin. Jälleen on yksi sarja purkissa, ja ihan viihdyttävä sarja se olikin. Rakastan koko sielustani Varjonmetsästäjien maailmaa, ja onneksi Cassandra Clare näyttää puuhastelevan sen parissa vielä pitkään. Siksi taas jälleen yhden hahmokaartin hyvästeleminen ei tuntunut pahalla, sillä tiedän kohtaavani heidät tulevissa sarjoissa (osan The Last Hours -sarjassa, osan The Dark Artifices -sarjassa).

The Infernal Devices on minun kohdallani ollut hyvin hahmopainotteinen sarja, tarkoittaen sitä, että olen lähinnä keskittynyt hahmojen ihasteluun ja heidän kasvunsa seuraamiseen, kuin itse juoneen. Juoneltaan sarja on kovin keskiverto, ja pahis umpitylsä, kun taas hahmot ovat suorastaan herkullisia. Tämän kirjan positiivinen yllätys oli se, että samankaltaisuudet Willin ja The Mortal Instrumentsin Jacen välillä eivät olleet enää niin ilmiselviä, ja tykästyin Williin kunnolla. Jemin hahmo taas tuntui heikommalta. Hmm.

Tässä kirjassa itse asiassa toimi monesti toitottamani näkökulmien jako. Koska keskeisiä hahmoja oli paljon, ja he kaikki kiinnostivat minua, en valitellut ”näkökulmapompuista”, vaikka harmillisen lyhyen pätkän kukin hahmo sai kerrallaan, lukuun ottamatta Tessaa ja Willia, mutta he olivatkin pääosissa. Romantiikan ystäville kirjassa oli vaikka mitä, oma suosikkiparini on Gideon ja Sophie, ja olisinkin halunnut lukea heistä enemmän, mutta oh well, aina ei voi saada kaikkea. Willin, Tessan ja Jemin kolmiodraama oli kolmiodraamaksi hyvin kirjoitettu, sillä tavalla, että moni lukija asettuu varmaan molempien miekkosten puolelle. Tessan ja Jemin kohtalo oli kieltämättä aika sydäntä särkevä.

Pidin muuten kirjan lopun kohdalla siitä, kuinka paha varsinaisesti päihitettiin jo reilu sata sivua ennen varsinaista loppua, antaen kirjaan mukavaa ”jäähtymisaikaa”. En voi sietää hätäisesti lopetettuja kirjoja, joiden loppufinaali on sijoitettu aivan viimeisille sivuille. Aina on jäätävä tilaa loppuselvittelyille, sekä mielellään myös epilogille! Tosin epiloginkin pitää olla hyvin kirjoitettu, eikä pilata koko kokonaisuutta.

Mitä minä nyt teen, kun en voi enää lukea The Infernal Devicesia… Kyllä jokaiseen sarjaan kiintyy tavallaan, vaikkei se ihan sydänjuuria vetelisi. Esimerkkinä The Maze Runner, joka aiheutti hieman raivoa ja turhautumista, mutta silti lähti viimeisin osa tilaukseen… Minulla on itseasiassa nyt kaksikin kirjaa kesken (ks. sivupalkki), mutta etananvauhdilla edetään, sillä kumpikaan ei oikein nappaa…

Tulipa tähän tekstiin paljon off topicia…

--

In the center of the room, in a circle, stood the Shadowhunters and their companions. Cyril was kneeling upon the ground, a torn piece of bloody bandage wrapped around his leg. Near him was Henry, half-sitting and half-lying down in Charlotte's arms. He was pale, so pale... Tessa's eyes met Will's as he raised his head and saw her. A look of dismay passed over his face, and he started forward. Jem seized his sleeve. His eyes were on Tessa too; they were wide and dark and full of horror.

She look away from both of them, away and up at Mortmain. He stood at the railing of the gallery above them, like a preacher at a pulpit, and smirked down. "Miss Gray," he said. "So good of you to join us."

She spat, tasting blood in her mouth where the automaton's fingers had raked her cheek.

s. 456-457

--

Kirjan nimi: Clockwork Princess
Kirjoittaja: Cassandra Clare
Julkaisuvuosi: 2013
Kustantaja: Simon & Schuster
Sivumäärä: 568

Luettu loppuun: 4.10.2016
Mistä kirja: Adlibris

Arvosana: