Kapinallinen

Takakansi:

Tris on selvinnyt perhettään kohdanneesta raa'asta hyökkäyksestä, mutta maksanut selviytymisestään kovan hinnan. Sodan uhka on käsin kosketeltavissa eri osastojen välillä.

Mitä tulevaisuus tuo tullessaan? Kuuluuko siihen Neljä ja heidän tempoileva rakkaustarinansa? Sitä Tris ei tiedä. Selvää on, että sodassa ja rakkaudessa on aina valittava puolensa.

--

Edellinen alennuskirja, Sininen herttuatar, ei onneksi osoittautunut pettymykseksi. Sen sijaan Kapinallinen teki sen. Trilogian edellinen osa, Outolintu, oli ihan hyvä kirja. Siinä oli kaikki potentiaali, ja se oli hyvä toimiva kokonaisuus, vaikka en lopusta pitänytkään. Olisi pitänyt sen perusteella arvata, mitä tästä kirjasta tulee tulemaan...

Kapinallinen lässähti kuin ilmapallo. Se alkoi melko lupaavasti, kaikki eteni sopivaa tahtia, mutta sitten koko kirjaan turtui. Siitä ei saanut mitään irti. Tapahtumat oli kuvattu kauhean kökösti, maailmanrakennus oli huonoa. Ei yhtä huonoa, kuin Maze Runnerissa, mutta läheltä alkoi liipata. Seerumien ja simulaatioiden käytti oli naurettavaa ja jo science fiction -tasolla epäuskottavaa. Tai ainakin epäuskottavan oloista. 

Hahmot - tylsiä. Tris ja Tobias eivät tuntuneet samoilta kuin ensimmäisessä kirjassa. Toki he molemmat olivat läpikäyneet muutoksia elämässään, mutta jotenkin hukkasin heidät. Joistakin hahmoista pidin, heitä olivat Christina ja kirjan alkupuolella esiintynyt Vaatimaton, Susan. Pidin myös Calebin yllättävyydestä, Jeanine Matthewsista, vaikka kirjailija ei hyödyntänyt häntä täysin sekä Peteristä, sillä hän muodostui omalla tavallaan todella harmaaksi hahmoksi. Muut hahmot olivat niin sieluttomia, että teki mieli kiristellä hampaita. Siksi hahmojen kuollessa ei tuntenut mitään. Kirjailija ei muutenkaan osannut kirjoittaa hahmojen kuolemia, vaan käytti niitä shokkikeinoina. Tuntui, että hahmon pointti oli vain se, että hän kuolee...

Kirja tuntui jo valmiiksi loppuunkulutetulta. Tusianadystopiaa, en ymmärrä miksi tämä on niin suosittu. Perinteinen väliosa, kirjassa ei ole mitään erityistä, se vaan lamaannuttaa lukija. Tällaista kapinasähellystä on luettu ennenkin. Paras dystopiasarja mitä olen lukenut, on ollut Ally Condien Tarkoitettu. Muuten sanoisin Nälkäpeli, mutta viimeinen osa ei miellyttänyt minua. En pitänyt siitä, kuinka Trisin ja Tobiasin välille yritettiin luoda väkisin jännitettä. Heidän kemiansa tuntuivat muutenkin hiipuneen. Tris ärsytti minua. Hän oli kamalan lapsellinen ja hänen käytöksensä oli paikoin typerää.

Kirja muutenkin tuntui kauhean ohuelta? Hahmojen nimet eivät tuntuneet oikeilta, miljöötä oli vaikea hahmottaa ja kerronta tuntui ontuvan. Positiivista kirjassa oli ehkä geneerinen viihteellisyys, ja dystopia kiehtoo aina. Kirja myös valotti jonkin verran eri osastoja ja näytti, mitä osattomat puuhasivat. SPOILER en kyllä pitänyt siitä, että Tobiasin äiti olikin hengissä ja johti osattomia, ja kuinka nopeasti Tobias antoi hänelle anteeksi. Se vain ei toiminut näin omasta mielestäni. Mutta makuasia.

Tämän sarjan lukeminen taisi jäädä tähän. Kiinnostaa kyllä tulevat tapahtumat, että kyllä tässä jokin vielä kiehtoi, mutta taidan tyytyä leffaversioon, vaikka ainakin tuo ensimmäinen leffa toi esiin vain Outolinnun pelkän rangan. Tai sitten luen juonitiivistelmän netistä, heh.

--

"Uskaliaat pitävät hiuksensa vapaina, eikö niin?" hän kysyy.

"Joskus", minä vastaan. "Osaatko tehdä letin?"

Hänen notkeat sormensa punovat letin joka kutittaa selkääni. Tuijotan tiukasti kasvojani peilissä kunnes hän saa työnsä tehtyä. Kiitän häntä, ja hän lähtee huoneesta pieni hymy huulillaan ja sulkee oven. 

Tuijotan edelleen peiliin, mutta en enää näe itseäni. Voin vieläkin tuntea niskassani Susanin sormien kosketuksen joka muistuttaa kovasti äidin kosketusta viimeisenä yhteisenä aamunamme. 

s. 17

--

Kirjan nimi: Kapinallinen (alkuperäinen Insurgent)

Kirjoittaja: Veronica Roth (kääntäjä Outi Järvinen)

Julkaisuvuosi: 2013

Kustantaja: Otava

Sivumäärä: 381

Luettu loppuun: 17.4.2016

Mistä kirja: Suomalainen kirjakauppa

Arvosana: ✩✩½