Takakansi:
For years, Gansey has been on a quest to find a lost king. One by one, he's drawn others into his mission: Ronan, who steals from dreams; Adam, whose life is no longer his own; Noah, whose life is no longer a life; and Blue, who loves Gansey ...and is certain she is destined to kill him.
Nothing dead is to be trusted.
Now the endgame has begun.
Nothing living is safe.
Dreams and nightmares are converging. Love and loss are inseparable. And the quest refuses to be pinned to a path.
--
Tässä oli sitten päätösosa The Raven Cycleen. Nopeasti tämäkin sarja oli ohi, johtuen ehkä siitä että mitään osaa en joutunut odottelemaan. Ja hieno sarja tässä onkin takana, jääänyt ajatuksiin pitkäksi aikaa.
En tiedä kuinka paljon osaan tästä viimeisestä osasta sanoa. Se oli nimittäin hyvä, muttei täydellinen. Jossakin kohtaa kirjaa nimittäin "eksyin", eli harhailin vaan sivuja eteenpäin kiinnittämättä huomiota siihen mitä tapahtui. Lisäksi aikaisemmissa osissa toiminut näkökulmien jako takkuili tässä osassa. Tuli sellainen tunne, että kirjailija ei raaskinut luopua kenekään roolista, ja heidät piti saada kirjaan sitten vaikka väkisin. Toisaalta oli myös en-voi-laskea-kirjaa-käsistäni -hetkiä.
Kirja oli kaikesta huolimatta kaunis ja miellyttyvä, teksti samaa kuulautta, mihin olin jo tottunut. Monet kohtaukset jäivät mieleen henkeäsalpaavina, olivat ne sitten miten yksinkertaisia tahansa. Lempitapahtumapaikkani on ehdottomasti The Barns, Lynchin perheen kotifarmi, joka on täynnä uneksittuja asioita.
Kirja esittelee myös "uuden" hahmon, Henry Chengin, joka itseasiassa esiintyi jo edellisessä osassa, mutta saa tässä osassa isomman roolin ystävystyttyään Ganseyn ja Bluen kanssa. Pidin hänestä kovasti, vaikka välillä tuntui että kirjailija esitteli hänet korvaamaan Noahin, jonka rooli kirjassa jäi harmittavan pieneksi. Henry kuitenkin sopii joukkoon, ja hänen ystävyytensä Ganseyn ja Bluen kanssa oli ihanaa luettavaa.
Voin myös väittää, että The Raven King on sarjan kirjoista romanttisin, vaikka rakkaus ei ehkä ole kirjojen pääasia, on se taustalla kuiskiva voima. Rakkaudella on ilman muuta kuitenkin suuri rooli tapahtumissa. Gansey ja Blue eivät ole kirjan ainoa pari. Romantiikan ystävänä sitä olisi voinut olla ehkä kuitenkin hyppysellinen lisää. Ihan vain pikku ripaus.
Kirjan loppuratkaisuun olin tyytäväinen. Vaikka kirja tuntui antiklimaattiselta Glendowerin osalta, lopetus oli kuitenkin upea, ja epilogi täydensi sitä mukavasti. Jään kaipaamaan tämän sarjan tunnelmaa ja maailmaa ja hahmoja. Saataisiinpa tästä joskus vaikka hyvä netflix-sarja... Ja Stiefvaterin tuotantoa jään seuraamaan.
--
Without a pause, she began to climb the tree once more. Blue turned back to Noah, but he was gone. Possibly he had gone before Gwenllian had spoken; just as with his arrival, it was hard to tell the exact moment of his leaving. Blue's brain had already rewritten all of the seconds around his disappearance.
Blue's school suspension felt like a faded dream. What was real? This was real.
The kitchen window groaned open, and Jimi shouted out, "Blue! Your boys are out front, looking like they're fixing to bury a body."
Again? Blue thought.
s. 46
--
Kirjan nimi: The Raven King
Kirjoittaja: Maggie Stiefvater
Julkaisuvuosi: 2016
Kustantaja: Scholastic
Sivumäärä: 438
Luettu loppuun: 26.5.2016
Mistä kirja: Adlibris
Arvosana: ✩✩✩✩
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti