Takakansi:
Dante can swim. Ari can't. Dante is articulate and self-assured. Ari has a hard time with words and suffers from self-doubt. Dante gets lost in poetry and art. Ari gets lost in thoughts of his older brother who is in prison. Dante is fair skinned. Ari's features are much darker. It seems that a boy like Dante, with his open and unique perspective on life, would be the last person to break down the walls that Ari has built around himself.
But against all odds, when Ari and Dante meet, they develop a special bond that will teach them the most important truths of their lives, and help define the people they want to be. But there are big hurdles in their way, and only by believing in each other - and the power of their friendship - can Ari and Dante emerge stronger on the other side.
--
Tämä kirja eksyi nopeasti luettavien listaan ja tuli sitten
tilattuakin yhden kirjatilauksen matkassa. Kirja on kasvutarina, ja kertoo
enimmäkseen pojasta nimeltä Aristotle, eli Ari, ja hänen nuoren mielensä
kamppailuista. Erityisen painon saa Arin ystävyyssuhde Danteen. Poikien
merkittävä ystävyys alkoi uima-altaalla, jolloin Dante opetti Arin uimaan.
(Luulin että tällä seikalla oli ollut isompikin merkitys tarinassa, mutta ei
sittenkään.)
Kirja on varsin filosofinen, mikä ei yleensä ole minun
heiniäni, eikä kyllä ollut tälläkään kertaa. Pidin kirjasta sen ensisivuilla,
erityisesti Arin ja Danten nopeasta ystävystymisestä, mutta siihen se sitten
jäikin. Arin hahmoon kirjan kertojana oli minun osaltani vaikea tykästyä,
vaikka voinkin nähdä kuinka moni voi henkilöön samaistua. Tarina soljui
eteenpäin juonettomana, mikä ei oikeastaan ole huono asia, jos muusta
sisällöstä saa paljon irti. Minä kuitenkin sain vähemmän.
Teksti tuntui kamalan ohuelta. Kyllä, siitä sai irti oivia
lainauksia ja pohdittavuus oli kohdallaan, mutta jotenkin kaikki tuntui…
kelluvan. Teksti oli lihaa ilman luita, jos vertauksen voin näin kääntää.
Hidaslukuiseksi en kirjaa voisi väittää sen kevytrakenteisen tekstin ja
lyhyiden kappaleiden vuoksi. Kirja dialogi vaikutti epärealistiselta, vaikka
oli siinäkin kiehtovuutensa. Lisäksi minulla oli koko ajan tunne, että
kirjailija ei osannut päättää mihin Arin ”kamppailuista” hän keskittyisi. Suhde
Danteen tunnuttiin työnnettävän eteen, mutta silti siinä säilyi kummallinen
etäisyys… En ymmärtänyt Arin osalta kuuman ja kylmän esittämistä, ja kesken
kirjan Dante vain sysättiin syrjään, tai ainakin tuntui siltä.
Kirjassa on myös LGBTA+ teemoja, mutta ei niin paljon kuin
aikaisemmin ymmärsin, ja lähinnä Danten osalta. Kirja loppu oli kuitenkin
kaunis, tosin omalla tavalla antiklimaattinen. Toisaalta kirja, joka ei panosta
juoneen vaan muihin teemoihin ei ehkä tarvitsekaan kliimaksia, mutta toisaalta
se olisi tuonut kirja sopivaan ”pakettiin”. Kliimaksia tai ei, loppu oli muussa tapauksessa hyvä.
Tällaisia kirjoja, jotka eivät vastaa odotuksia ja
muodostavat pienen pettymyksen tulee aina silloin tällöinen vastaan eikä sille
voi mitään. Huonommankin puoleinen lukukokemus on silti lukukokemus, ja olen
sitä mieltä, että jokaisesta kirjasta voi oppia aina jotakin. Eikä se, että
itse en kirjaan ihastunut tee siitä huonoa kirjaa. Kaikki riippuu näkökulmasta,
ja Aristotle and Dante Discover the Secrets of the Universe oli kirja josta ehdottomasti olisin voinut pitää. Mutta
mitä tapahtui maailmankaikkeuden etsimiselle?
--
"I hate them," I said.
"Sam told me you know about Dante."
"There are worse things in the world than a boy who likes to kiss other boys."
"Yes, there are," she said. "Much worse."
--
Kirjan nimi: Aristotle and Dante Discover the Secrets of the Universe
Kirjoittaja: Benjamin Alire Sáenz
Julkaisuvuosi: 2012
Kustantaja: Simon & Schuster
Sivumäärä: 359
Luettu loppuun: 8.6.2016
Mistä kirja: Adlibris
Arvosana: ✩✩½
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti