Captive Prince

Takakansi:

Damen is a warrior hero to his people, and the rightful heir to the throne of Akileos. But when his half brother seizes power, Damen is captured, stripped of his identity, and sent to serve the prince of an enemy nation as pleasure slave.

Beautiful, manipulative, and deadly, his new master, Prince Laurent, epitomizes the worst of the court at Vere. But in the lethal political web of the Veretian court, nothing is as it seems, and when Damen finds himself caught up in a play for the throne, he must work together with Laurent to survive and save his country.

For Damen, there is just one rule: never, ever reveal his true identity. Because the one man Damen needs is the one man who has more reason to hate him than anyone else...

--

Ei.

Siis ei vaan ei.

Päätin lukea tämän kirjan vitsillä, sillä olin aikoinaan takakansitekstin perusteella päättänyt, etten tähän kirjaan kosken. Kuitenkin, kirjoja on turha tuomita niitä lukematta, joten ajattelin että mitäpäs siinä menettämään.

Lyhyesti: Prinssi Damenin veli myy hänet (seksi)orjaksi toisen valtakunnan prinssi Laurentille. Ja sitten kaikenlaista tapahtuu, mikä ei oikeastaan minua kiinnostanut.

Joo ei. Jo ajatuksena orjuus on inhottava. Kirja ei käsittele sitä hyvin. Kirjan maailma on huonosti rakennettu. En saanut otetta hahmoista. En saanut kirjasta irti oikeastaan mitään. Lisäksi aluksi tuntui, ettei tarina etene mihinkään suuntaan. Olin yllättynyt, että kirjassa oli juonikin.

Huomaa, että kirja on alunperin lähtöisin netistä. Teksti on oikein hyvää, mutta tarina itse miellyttää itseasissa vain kapeaa kohderyhmää. Olen kyllästynyt näihin negatiivisiin m/m tarinoihin, joiden keskiössä on raiskaus ja esineellistäminen (tähän törmää jo tarpeeksi fanfiktiossa). Olen kyllästynyt kirjoihin jotka ovat ~twisted~ & ~dark~ ja siinä kaikki. Olen kyllästynyt väkinäisiin hahmoihin ja laahaaviin juoniin. Plääh.

Ei siis minua varten ollut tämä. Sen kyllä jo ennen kirjaan tarttumista tiesin, mutta täytyyhän huonojakin lukukokemuksia kertyä. Onneksi kirja oli lyhyt. Ja tiedostan hyvin, että monet tästä tykkäävät ja että tarina saa syvyyttä jatko-osissa, mutta eikös juuri ensimmäisen kirjan pitäisi olla se joka saa lukijan mukaansa? Ja niin tässä tapauksessa ei tapahtunut. Jos tykkää niin tykkää, mutta minun puolestani tällaiset tarinat saisivat pysyä netissä.

--

And so they took him back into his small, familiar, overdecorated room.

It had been a long, sleepless night, and he had a pallet and cushions on which to rest, but there was a feeling in his chest that prevented sleeping. As he looked around the room, the feeling intensified. There were two arched windows along the wall to his left, with low wide sills, each covered with patterned grilles. They looked out on the same gardens as Laurent's loggia, which he knew from personal observation. His chain would not stretch far enough to give him a view. He could imagine below the tumbled water and cool greenery that characterised Veretian interior courtyards. But he could not see them.

What he could see, he knew.

s. 218

--

Kirjan nimi: Captive Prince

Kirjoittaja: C. S. Pacat

Julkaisuvuosi: 2012

Kustantaja: Berkeley

Sivumäärä: 244

Luettu loppuun: 15.6.2016

Mistä kirja: Adlibris

Arvosana: ✩½