Huone

Takakansi:

Huone on riipaiseva kertomus viisivuotiaasta Jackista, joka asuu yhdessä, lukitussa huoneessa äitinsä kanssa. Jack ei tiedä, että Huone on vankila ja että hänen äitinsä on siellä vastoin tahtoaan. Jackille se on koti. Pienen pojan tarina vie mukanaan - vuoroin itkettää, vihastuttaa ja hymyilyttää.

--

Tarina oli koskettava ja upea. Valitettavasti se olisi voinut olla myös täysin totta, sillä tällaisia tapauksia tulee julkisuuteen aina välillä. Saan kylmiä väreitä, kun ajattelen että joku voi olla tälläkin hetkellä samassa tilanteessa, kuin Äiti ja Jack kirjassa. Erittäin rohkeaa kirjailijalta lähteä kirjoittamaan näin kipeästä ja vaikeasta aiheesta. Donoghue on onnistunut siinä hyvin, ja kirja herättää paljon tunteita. En olisi uskonut nauravani tätä kirjaa lukiessa. Lapsen näkökulma tuo kirjaan oman keveytensä, mutta myös synkkyytensä.

Aluksi seuraamme Äidin ja Jackin elämää Huoneessa. Äiti on yrittänyt tehdä elämästä mahdollisimman normaalia. Päivillä on oma rytminsä, ja Äiti ja Jack ovat keksineet monenmoista tekemistä pieneen huoneeseensa. Jackille elämä on normaalia. Hänen on vaikea ymmärtää asioita, joita Äiti hänelle kertoo ulkopuolesta. Huone Jackin maailma, ja ulkopuoli ei kuulu siihen. Kunnes pakosuunnitelma onnistuu, ja Jackin maailma kasvaa. Kirjaa lukiessa tajuaa todella, kuinka valtava maailma on.

Huoneessa kasvaminen on jättänyt Jackiin omat jälkensä. Viiden vuoden ikäisenä, hän on älykäs, osaa lukea, laskea, kirjoittaa, mutta tiettyjen asioiden ymmärtäminen on hänelle vaikeaa. Hän on viettänyt koko elämänsä pelkästään äitinsä seurassa. Äiti ei ole koskaan poistunut hänen luotaan, ja siksi muut ihmiset ja erillään olo Äidistä ovat Jackille hankalaa. Kun Äiti ei yhtäkkiä voikaan niin hyvin, Jack joutuu asumaan Mumminsa luona. Pikkuhiljaa, Jack tottuu ulkopuoleen. Itseasiassa, hämmentävän nopeasti. Lääkäri sanokiin Äidille, että on onni että hän sai Jackin huoneesta suhteellisen nuorena. Kirjassa vihjataan, että ajan kuluessa Jack saattaa unohtaa koko huoneen. Mitä sinä muistat ajasta, kun olit viisivuotias?

Kirjaa lukiessa oli koko ajan muistettava pistää itsensä Jackin tai Äidin asemaan. Vaikka ihmiset kuinka yrittävät, eivät he voi tietää millaista Huoneessa oli asua. Kun vapaus koittaa, Äiti ja Jack eivät maagisesti siirry normaaliin elämään, jossa kaikki on taas hyvin. Huone on jättänyt valtavat jälkensä molempien mieleen. Jack ei ymmärtää maailmasta vain osan, ei osaa puhua muille ihmisille tai aluksi edes kulkea portaita. Äidin kohdalla ihmiset olettavat tietävänsä, miten toimia, miltä hänestä tuntuu, millaisia kysymyksiä saa kysyä, mikä lopulta romahduttaa äidin. Kirjasta huomaa kuinka nälkäisiä ihmiset ovat tällaisten tapausten kohdalla - lehdistö on heti kimpussa ottamassa kuvia, jakamassa groteskeja yksityiskohtia, että ihmiset saisivat kauhistella, sen sijaan että Äidin ja Jackin annettaisiin toipua rauhassa. Jo ensimmäisten päivien jälkeen on mietittävä oikeudenkäyntejä ja televisiohaastatteluja.

Jackin näkökulmaa rajaa tietysti joitain asioita pois. Jack kiinnittää eri asioihin huomiota, kuin aikuinen tekisi. Hän mainitsee joitain asioita, mitä itse ei ymmärrä, mutta mitkä lukija ymmärtää, voi lukea rivien välistä. Hän tekee omia päätelmiään, surullisia ja huvittavia. Äiti on Jackille kaikki kaikessa, jo on pojan ajatuksissa jatkuvasti silloinkin, kun he ovat erillään. Myös Huone aina läsnä, yhä, vaikka sen pitäisi olla jo jäämässä menneeseen. Jackin on vaikea päästää Huoneesta irti, onhan se ainoa koti, jonka Jack on tuntenut, vaikka samalla se oli hänen vankilansa. Jackin ajatusmaailma on kiehtova - Donoghue on onnistunut sen kirjoittamisessa loistavasti, vaikka se aihettaakin turhautumista. Silloin pitää vain taas astua Jackin kenkiin. Jack on koko elämänsä vangittuna ollut pieni lapsi - tottakai hän ei ajattele asioita niin kuin muut.

Kirja jätti jälkeensä uteliasuuden. Mitä sitten tapahtui? Loppujen lopuksi Jack päästi irti Huoneesta, mutta jäikö se kummittelemaan hänelle loppu elämäksi? Millaiseksi ihmiseksi Jack kasvoi? Millainen oli hänen tulevaisuutensa, entä Äidin? Kysymyksiin ei harmi kyllä saa vastausta, sillä kirja päättyi ennen kuin heidän 'normaali' elämänsä pääsi alkamaan. 

--

Kattoikkuna on tänään erilainen kuin ennen. Jostain on tullut musta täplä, joka näyttää silmältä. "Katso, Äiti."

Äiti katsoo ylös ja hymyilee oikeasti. "Ikkunassa on lehti."

"Miksi?"

"Tuuli on varmaan irrottanut sen puusta ja puhaltanut lasin päälle."

"Semmoisesta puustako, joka on todella Ulkopuolella?"

"Joo. Ymmärrätkö sinä? Lehti todistaa minun sanani. Koko maailma on tuolla ulkona."

"Leikitään Pavunvartta. Pannaa minun tuolini tähän Pöydälle..."

Äiti auttaa minua nostamaan tuolini Pöydälle. "Sitten Roskis minun tuolilleni", minä sanon. "Sitten minä kiipeän ylös asti - "

"Se ei ole turvallista."

"Onpas jos sinä seisot Pöydällä ja pitelet Roskista niin etten minä ketku."

"Hmm", sanoo Äiti, se on melkein ei.

"Kokeiltaisiinko nyt, jooko?"

Kaikki sujuu hienosti, minä en edes meinaa pudota. Kun seison Roskiksen päällä pystyn pitämään kiinni Katon korkkireunoista siitä kohtaa, missä ne kääntyy kohti Kattoikkunaa. Näen että lasin pinnalla on jotain, mitä en ole huomannutkaan. "Tässä on hunajakennoa", sanon Äidille ja silitän sitä.

"Se on polykarbonaattiverkkoa", sanoo Äiti. "Se on särkymätöntä. Ennen sinun syntymääsi seisoin usein tässä pöydällä ja katsoin ulos."

"Lehti on ihan musta ja siinä on reikiä."

"Niin, se taitaa olla kuollut lehti viime kesältä."

Lehden ympärillä on sinistä, se on Taivas, ja siinä on valkoisia osia, joita Äiti sanoo pilviksi. Tuijotan verkon läpi tosi kauan mutta näen vain Taivaan. Mitään laivojen tai junien tai hevosten tai tyttöjen tai pilvenpiirtäjien tapaistakaan ei kiidä ohi.

Kun tulen alas Roskiksen ja tuolini päältä, sysään Äidin käden pois.

"Jack - "

Hyppään Lattialle ihan itse. "Sinä ole valepukki. Ulkopuolta ei ole olemassa."

s. 95-96

--

Kirjan nimi: Huone (alkuperäinen Room)

Kirjoittaja: Emma Donoghue (kääntäjä Sari Karhulahti)

Julkaisuvuosi: 2010

Kustantaja: Tammi

Sivumäärä: 323

Luettu loppuun: 27.1.2016

Mistä kirja: Riihimäen kaupunginkirjasto

Arvosana: ✩✩✩✩