Mifongin perintö

Takakansi:

Salaperäinen Rondestanien suku pitää antikvariaattia Sudhaerin maassa, ja kun käy ilmi, että yksi neljästä kuuluisasta Keisarin kirjasta on saatavilla Merontesissa, keskimmäinen veli Dante lähtee tavoittamaan kallisarvoista teosta seurassaan erottamaton kumppaninsa, musta puuma Reu. Merontesissa hän tulee pelastaneeksi hyiseen jokeen pudonneen valtakunnan prinsessan Ardisin, joka on luvattu vaimoksi Belonen ikääntyvälle kuninkaalle. Siitä alkaa uskomattomia käänteitä saava seikkailu, joka vie Danten vankityrmään, merirosvolaivan ruumaan ja lopulta tulivuoren sisällä sijaitsevaan myyttiseen alkuolennon - tulen mifongin - kotiluolaan.

--

On aina jotenkin kiehtovaa lukea suomalaisia fantasiateoksia. Genre on kotimaisessa kirjallisuudessa kasvanut jonkin verran viime vuosina, hyvä että kirjailijat uskaltavat tarttua tähän melko haastavaan (kirjoittamisen osalta) genreen kotisuomessakin.

Mifongin perintö tosin sijoittuu vieraalle planeetalle vieraaseen fantasiamaailmaan, joten ainakin sen osalta se voisi olla ulkomaalaisenkin kirjoittama. Kirjassa käytetyt kielen vivahteet taas osoittavat sen olevan supisuomalaista alkuperää. Vieraskieliset nimet ja termit tuntuvat hieman kömpelöiltä ja väkisinväännetyltä, ikäänkuin kirjailija olisi useimman kohdalla vain tyytynyt ensimmäiseen päähänsä pälkähtäneeseen sanaan maistelematta sitä hetken.

Fantasiamaailma on kovin tavanomainen. Tälläisissä maailmoissa on ennenkin liikuttu: Se on keskiaikainen, keskiössä ovat aateliset, verilinjat ovat tärkeitä ja jotain mystistä on tekeillä, joka ei kosketa tavallisen kansan elämää. Kirjasta puuttui oma uniikki vivahde. Hahmoja on kohtuullinen määrä, ja tässäkin sai kärsiä kaikkitietävästä kerronnasta ja liian monesta näkökulmasta. Joskus vähemmän on enemmän. Hahmot eivät herättäneet minussa sen kummempia tunteita, pidin varsinaisesti vain päähenkilökaksikosta, siis Dantesta ja Ardisista. Ardis alkuun vaikutti nokkavalta ja lellityltä, mutta onneksi hän sai tulta alleen. Myös Danten puuma Reu keräsi piisteet, tuli mieleen Tulen ja jään laulun Starkin perheen hurjasudet.

En yhtään osannut odottaa, että tässä kirjassa tapahtuisi näin paljon! Aikaa kului reilu vuosi, lisäksi alussa oli ärsyttävä pieni aikahyppy. En pidä aikahypyistä, ne saavat kirjailijan näyttämään laiskalta. Tapahtumarikkautta kirjasta ei puuttunut ja ainakaan ei poljettu paikallaan kovin pitkiä aikoja. Silti, kirjan eteneminen oli tasaista ja oli helppo pysyä mukana. Myös lyhyehköt luvut auttoivat siinä. Juonenkääntet olivat parhaimmillaan herkullisia, mutta hieman kävi hermoille hahmojen jatkuvat eroamiset ja jälleennäkemiset. Ikäänkuin kirjailija ei olisi osannut päättää, pitääkö heidät yhdessä vai ei.

Jäin kirjasta hyvin neutraalille mielelle. Se oli loppujen lopuksi hieman kömpelö ja paikoin yliampuva, sivuhahmot jäivät ontoiksi ja rakkaustarinan viritelmän olisi voinut ujuttaa tarinaan paljon paremmin. Ensin se eteni liian nopeasti, ja yhtäkkiä alkoi polkea paikallaan. Danten ja Ardisin kemiat toimivat, heidän välillään oli erityinen side joka piti etäisyydestä huolimatta, ja rakastin hahmojen kanssakäymistä ja mutta loppua kohden se hiipui. 

Mifonki-sarja jäi kiinnostamaan. Sellaiseen seikkailuun minut vietiin, että haluan tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. Toivottovasti tarina jatkuu kehittyneempänä.

--

Ardis pudisti päätään. Nosti kätensä otsalleen. "Ei sillä ole väliä." Hänen rinnassaan oli kipeä möykky. Helpotus Danten elossaolosta oli pyyhkäissyt hänen lävitseen liian nopeasti. Dante oli lähetetty kohtaamaan kuolemansa jossain tuntemattomassa, kaukaisessa paikassa. Ardisin oli estettävä se.

"Sillä on hemmetin väliä! Te olette tehneet minusta narrin omassa linnassani!"

"Minne laiva on matkalla, Landis?"

Ilkeä hymy syttyi miehen kasvoille. "Niin kuin minä kertoisin sinulle."

Ardis astui eteenpäin. "Minun täytyy saada tietää."

"Ja mitä sinä sillä tiedolla tekisit? Sinähän olet vain nainen."

"Vain nainen?" Uusi vihan liekki lipaisi Ardisia. "Enkö minä ole sinulle mitään muuta? Vain nainen, joka saattaa raskaaksi, niinkö? Jolle ei tarvitse kertoa mitään, joka ei ymmärrä mitään?"

s. 189-190

--

Kirjan nimi: Mifongin perintö

Kirjoittaja: J. S. Meresmaa 

Julkaisuvuosi: 2012 

Kustantaja: Karisto

Sivumäärä: 470

Luettu loppuun: 24.1.2016

Mistä kirja: Riihimäen kaupunginkirjasto

Arvosana: ✩✩✩