The Scorpio Races

Takakansi:

Every year the Scorpio Races are run on the beaches of Skarmouth. Every year, the sea washes blood from the sand. To race the savage water horses can mean death, but the danger is irresistible.

When Puck enters the races to save her family, she is drawn to the mysterious Sean, the only person on the island capable of taming the beasts.

--

Luin The Scorpio Racesin sunnuntain lukumaratonissa, ja hyvä lukukokemus siitä muodostuikin. Maggie Stiefvater oli kirjailijana jo varsin tuttu, ja hänen tyylinsä oli samanlainen tämänkin kirjan kohdalla. The Scorpio Races poikkeaa muista kuitenkin siten, ettei se ole osa mitään sarjaa ja sen fantasiaelementit ovat vähäisempiä. Itse asiassa ainoastaa petomaisen vesihevoset tuovat kirjaan mystisyyttä.

The Scorpio Races kuljettaa meidät kuvitteelliselle Thisbyn saarelle, jonne joka syksy rantautuu hirvittäviä hevospetoja, joita saaren väki on pyydystänyt ja kouluttanut kisaamaan joka marraskuu verisessä kilpailussa, jossa tavoite on yksinkertainen: ole ensimmäisenä maalissa.

Kirja seuraa kahden hahmon tarinaa, Puckin (Kate) ja Seanin. Puck ilmoittautuu mukaan kisoihin pitääkseen veljensä Gabrielin saarella. Sean taas on vanha konkari, lukuisia kisoja voittanut erakkopoika, jolla on erityinen side hevosiin. Kirja on hidastempoinen, sillä suurin osa sitä seuraa heidän valmistautumistaan kilpaan, sekä sen ympärillä pyöriviä tapahtumia.

Kirjassa parasta oli ihana saari. Stiefvater on mestari luomaan kauniin tunnelman, ja Thisbyn saari tarjosi sitä antaumuksella. Pystyin kuulemaan korvissani kuinka aallot löivät rantaan. Kirja oli hyvin ajaton, se olisi voinut tapahtua yhtä hyvin eilein kuin viisikymmentä vuotta sitten. En ollut muuten koskaan aikaisemmin lukenut hevoskeskeistä kirjaa. En ole koskaan ollut heppatyttö, joten en voi sanoa myöskään Stiefvaterin hevostuntemuksesta mitään.

Takakansi muuten lupailee jotain erityistä sidettä Puckin ja Seanin välille. Niin ja näin. Minulle tuli tunne, että kirja oli alkanut ajatuksella luoda näiden hahmojen välille jotakin, kenties jopa romanssia, mutta muut ideat olivat vieneet Stiefvaterin mennessään. Ehkä jonkinlainen side heidän välillään loppujen lopuksi olikin, mutta minusta he eivät olleet edes ystäviä. Ehkä kaikki tapahtui vasta sivujen jälkeen.

Vaikka The Scorpio Racesista pidinkin, juuri se seikka että päähenkilöiden suhde jäi lopulta alikehittyneeksi laimeutti kirjaa. Lisäksi pohdin useasti, että Seanin näkökulma ei oikeastaan ollut edes tarpeellinen eikä hän kokenut paljoakaan kasvua tarinan aikana. Olisin mieluummin lukenut koko kirjan Puckin näkökulmasta. Kirjan juonta voisi kuvailla sanalla "haahuileva", mutta toisaalta juoni oli juuri omiaan tälle kirjalle. On vaikea sanoa mistä kirja lopulta kertoo. Sen voi lukija päättää itse.

Stiefvaterin haikeaan tekstiin tulee heti jano palata uudestaan. Myös The Scorpio Races jätti onton ja kaihoisan tunteen sisälle, muttei huonolla tavalla. Kirja jäi ajatuksiin, mikä on kirjasta riippumatta hyvä merkki!

--

He says, "I thought-"

I know, because it's what I was thinking, too.

"Please don't ride her," Finn says, fervent. I can't quite remember the last time he's asked me something and sounded like he really meant it. "Don't ride one of them."

"I'm not," I say.

s. 64

--

Kirjan nimi: The Scorpio Races

Kirjoittaja: Maggie Stiefvater

Julkaisuvuosi: 2011

Kustantaja: Scholastic

Sivumäärä: 482

Luettu loppuun: 10.7.2016

Mistä kirja: Adlibris

Arvosana: ✩✩✩½