Cinder

Takakansi:

Even in the future, the story begins with Once Upon a Time...

Humans and androids crowd the raucous streets of New Beijing. A deadly plague ravages the population. From space, a ruthless lunar people watch, waiting to make their move. No one knows that Earth's fate hinges on one girl...

Sixteen-year-old Cinder, a gifted mechanic, is a cyborg. She's a second-class citizen with a mysterious past and is reviled by her stepmother. But when her life becomes intertwined with the handsome Prince Kai's, she suddenly finds herself at the center of an intergalactic struggle, and a forbidden attraction. Caught between duty and freedom, loyalty and betrayal, she must uncover secrets about her past in order to protect her world's future. Because there is something unusual about Cinder, something that others would kill for.

--

Sivulla 27 myönsin olevani koukussa. Kirjassa oli äärimmäisen kiehtova maailma, kuin dystopian ja Star Warsin sekoitusta. Lisäksi ihastuin täysin tähän versioon Tuhkimosta - mekaanikko ja kyborgi (joita yhteiskunta halveksii), aivan loistava ajatus. Cinder oli muutenkin päähenkilöksi otteessapitävä ja miellyttävä. Vaikka hänessä olikin lukuisia tyypillisiä ya-sankarittaren piirteitä, oli hänestä silti mukava lukea. Lisäksi mielestäni tätä kirjaa tasapainotti hyvin muutama näkökulmanvaihdos. Se antoi Cinderille tilaa hengittää.

Science fiction on genre, joka toimii aina paremmin elokuvissa. Scifikirjojen lukeminen tarvitsee tietynlaista ajattelua, ellei kyseessä sitten ole tusinadystopia. Fantasia sen sijaan tasapainona herää eloon kirjan sivuilla, mutta epäonnistuu usein valkokankaalla. Cinder on onnistunut scifikirja. Se on dystopia, mutta siihen sekoitettu omat mausteensa. Kyborgeista ja androideista lukisin mielellään enemmän muissakin teoksissa.

Maailmaa ovat ravisuttaneet jo kolmas ja neljäskin maailmansota. Kuussa asuva siirtokunta erityisine kykyineen on alati uhkaava. Lisäksi planeetalla riehuu blue fever, kulkutauti, joka tappaa poikkeuksetta ja nopeasti. Siihen ei ole parannusta. Kaiken tämän keskellä on Cinder, joka eräänä päivänä kohtaa valtakuntansa prinssin, jolla on tälle tärkeä tehtävä. Tästä alkaa tapahtumavyyhti.

Kirjaa oli jouheva lukea. Tapahtumat etenevät tasaiseen tahtiin, eikä niistä tule puutetta tai ähkyä. Vaikka hahmoihin Cinderiä lukuunottamatta olisin kaivannut lisää syvyyttä, oli hahmokaarti silti kiehtova. Tuhkimo-satu oli kudottu hienosti taustalle, siitä oli otettu kaikki oleellinen, mutta muuteltu siten ettei kirja ollut ennalta-arvattava. Omalla tavallaan kirjan versio sadusta on hykerryttävä - Cinder ei jätä jälkeensä lasikenkään, vaan metallijalan. Pidin myös prinssi Kain ja Cinderin suhteesta, joka eteni rauhalliseen ja realistiseen tahtiin. Pientä romanssinpoikasta, mutta ei vielä mitään suuria rakkaudenjulistuksia. Lisäksi heidän dynamiikkansa toimi hyvin myös ystävinä. Kain mielenkiinto Cinderia kohtaan oli suloista.

Jossain vaiheessa Cinderin uniikkius alkoi hieman ärsyttämään - hän ei ole pelkästään orpo kyborgi, häneen liittyi myös muita salaisuuksia joita hän ei itsekään tiennyt. Tavallaan olin tyytyväinen lopun paljastukseen ja olin sen alitajunnassani jo arvannutkin, mutta olisin oikeastaan halunnut Cinderin pysyvän vain (epä)tavallisena mekaanikkona. Toisaalta juuri Cinderin kaltaisista hahmoista pidän. Hänestä tuli hieman mieleen A Song of Ice and Firen Jon Snow - ei luonteensa, vaan tietynlaisen asetelman vuoksi. Kirjan loppuun olin tyytäväinen. Usein lopetukset kirjoissa tökkivät, mutta tämä oltiin viety loppuun maltilla.

Kirjasarja ilmeisesti jatkaa satuteemoin. Ihanaa, että tähän sekotetaan muitakin satuja. Seuravassa osassa lähdetään Punahilkan matkaan, mutta kuullaan myös lisää Cinderistä. Tästä kirjasta bongasin ainakin myös Tähkäpään, ja lunarien kuningatar Levana on ilmiselvä Lumikin äitipuoli. Seuraava osan aloitankin heti tähän perään.

--

When Kai fell silent, she risked a glance at him. He was staring at her hands. Cinder snapped them up against her chest, checking the gloves, but they were fine.

"Do you ever take those off?" he asked.

"No."

Kai tilted his head, peering at her as if he could see right through to the metal plate in her head. The intensity of his gaze didn't mellow. "I think you should go to the ball with me."

s. 223-224

--

Kirjan nimi: Cinder

Kirjoittaja: Marissa Meyer

Julkaisuvuosi: 2012

Kustantaja: Square Fish

Sivumäärä: 387

Luettu loppuun: 9.3.2016

Mistä kirja: Laina kaverilta (Himekamin kirjoja) Kiitokset!

Arvosana: ✩✩✩✩½