Scarlet

Takakansi:

Even in the future, beware of the big, bad wolf...

Cinder, the cyborg mechanic, returns in the second thrilling installment of the bestselling Lunar Chronicles. She is trying to break out of prison - even though if she succeeds, she'll be the Commonwealth's most wanted fugitive.

Halfway around the world, Scarlet Benoit's grandmother is missing. When Scarlet encounters Wolf, a street fighter who may have information about her grandmother's whereabouts, she is loath to trust this stranger, but is inexplicably drawn to him, and he to her. As Scarlet and Wolf unravel one mystery, they encounter another when they meet Cinder. Now, all of them must stay one ahead of the vicious Lunar Queeen Levana, who will do anything for the handsome Prince Kai to become her husband, her king, her prisoner.

--

Scarlet jatkaa tarinaa, joka alkoi Cinderissä, esitellen tällä kertaa uuden päähenkilön Cinderin rinnalle. Scarlet asuu ranskalaisessa pikkukylässä, hänellä on leiskuvanpunaiset hiukset ja huppari, ja hänen isoäitinsä on mystisesti kadonnut. Scarlet on saanut inspiraationsa sadusta Punahilkka. Hän lähtee selvittämään isoäitinsä kohtaloa Wolfin avulla, eikä tiedä voiko hän luottaa tähän salaperäiseen muukalaiseen alkuunkaan. Kirjan aikana selviää, että Scarletilla on myös yhteyksiä Cinderiin. Cinder taasen onnistuu pakenemaan vankilasta toisen vangin, Thornen avulla, ja lähtevät yhdessä etsimään, ketäpä muuta, kuin Scarletin isoäitiä.

Meyerillä on arvostamani lahjakkuus luoda hyviä hahmoja. Tässä osassa esitellyt uudet hahmot - Scarlet, Wolf, Thorne - ovat kaikki omalla tavallaan kiehtovia ja pidettäviä. Scarletiin ihastuin jo ensisivuilla, samoin Wolfiin, ja heidän väliseen kemiaansa. Heidän suhteensa eteni ehkä nopeasti, mutta heidän välinen vetonsa vetosi minuunkin. Thorne oli alussa varsin ärsyttävä, mutta kasvoi kyllä kiinni ja josta alkoi pitämään. Hän on hahmo, jolla on varaa kehittyä. 

Rakastin ranskalaista miljöötä, se oli onnistunut yhtä hyvin kuin Cinderin New Beijing ja uhkui omanlaistaan salaperäisyyttä. Kirjassa oltiin jatkuvasti liikkeellä, mikä teki siitä nopeatempoisen, muttei välttämättä nopeuttanut lukemista, ja etenin tämän kirjan kanssa hieman enemmän takellellen kuin edellisen kohdalla. Pidin kuitenkin siitä kokonaisuutena, ja varsinkin taas lopusta. Kirjaa tahdittivat prinssi Kain näkökulmasta kuvatut luvut, ja olikin hyvä ettei kirjailija ollut unohtanut häntä, tai jättänyt vain taka-alalle. 

Nautin muuten myös suuresti Meyerin tekstistä ja kuvailusta. Olen huomannut hänen olevan parhaimmillaan nimenomaan hieman arkisempia asioita kuvailleessan. Lisäksi pidän tässä kirjassa siitä, että yhteiskunta ei ole liian futuristinen, vaikka teknologia onkin varsin edistynyttä. Siinä on vielä jotain maanläheisyyttä ja samaistuttavaa ihan meille nykyihmisille. 

Nopeus oli kirjan ongelma omalla kohdallani, varsinkin kun sitä vielä korostettiin Scarletin ihmettelyllä. Alun rauhallisuuden jälkeen kirjassa alkoi tapahtumavyöry. Olen aina pitänyt rauhallisemmin etenevistä teoksista, joten tässä on vain makuasiasta kyse. Huolimatta tapahtumien vauhdista, Scarlet ja Cinder kohtaavat vasta aivan kirjan lopussa. Pidin siitä miten heidän kohtaamisensa oli kuvattu kaiken tapahtuman keskellä. Pidän yleensäkin siitä kuinka lukijalle tutut, toisille vieraat hahmot kohtaavat. Cinderin päätös lopussa sai odottamaan seuraavaa kirjaa innolla.

Scarletissa on monia kirjasarjojen toisille osille tyypillisiä piirteitä, mutta siitä huolimatta se oli onnistunut, vaikka joitain kohtia ei lukenut yhtä suurella innolla kuin toisia. Esimerkiksi minua kiinnosti paljon enemmän Scarletin luvut, kuin Cinderin, vaikka loppupuolella Cinderkin alkoi kiinnostaa yhä enemmän. Hyvät ja huonommat kohdat kirjassa kuitenkin tasapainottivat sitä, ja tarina sai uusia ulottuvuuksia, vaikka juonellisesti se ei ollut yhtä kiehtova kuin Cinder. Punahilkka-sadun hyödyntäminen oli vähäisempää kuin Tuhkimon Cinderissä, mutta pidin silti kirjailijan tekemistä ratkaisuista. Uskon seuraavan osan kohoavan taas korkeammalle.

--

"Wolf," she whispered to herself as the water began to percolate. She let the word linger, feeling it on her lips. To some, a wild beast, a predator, a nuisance. To others, a shy animal who was too often misunderstood by humanity.

s. 113

--

Kirjan nimi: Scarlet

Kirjoittaja: Marissa Meyer

Julkaisuvuosi: 2013

Kustantaja: Square Fish

Sivumäärä: 452

Luettu loppuun: 14.3.2016

Mistä kirja: Laina kaverilta (Himekamin kirjoja) Kiitos jälleen!

Arvosana: ✩✩✩✩