Lemmikkikaupan tytöt

Takakansi:

Viimeinen havainto Jasmin Martinista tehtiin joulukuun ensimmäisellä viikolla. Hänen näköisensä teinityttö nähtiin kioskilla keski-ikäisen miehen seurassa, sylissään pörröinen chinchillakani. Kun Jasminin ystävä Linda löytyy, etsinnät saavat uuden käänteen.

Äiti ei osaa menettää toivoaan. Jasmin Karkulainen, Jasmin Tuhlaajatyttö. Ole mikä olet, mutta palaa kotiin, pyytää Sara Martin lehti- ja televisiohaastatteluissa.

Mutta Riikinkukon vuosi on halun ja houkutuksen vuosi. Betonitehtaan varjossa kasvanut Lido on keksinyt kukoistavan bisneksen, Lemmikkikaupan, jossa kaikki on mahdollista ja myytävänä. Tarvitaan vain lisää nuoria tyttöjä ja maksavia asiakkaita - sellaisia kuin Kastaja.

--

Hirveästä aiheesta - lapsiprostituutiosta - huolimatta Lemmikkikaupan tytöt on otteessaan pitävä kirja. Se on kirjoitettu niin, että sivuja vaan ei voi olla kääntämättä, pohtien samalla mitä on tapahtunut ja mitä vielä tulee tapahtumaan. Kirja raottaa tapaukseen monta näkökulmaa - äidin, Lemmikkikaupan työntekijän, Jasminin - ja jokainen tarjoaa tarinaan oman puolensa.

Jasminin tapaus on kuin suoraan tosimaailmasta, ja se tässä kirjassa onkin hirvittävää. Kuinka monen tytön kohtalo on sama kuin Jasminin ja Lindan? Kuinka moni katoamistapaus on linkitettävissä prostituution, ihmiskauppaan? Kirja vangitsee osuvasti äidin ahdingon kuin likaiset bisnekset. Ainoa, joka jää mietityttämään, on hahmo Kastaja, joka vie Jasminin mukanaan. Mitä kirjailija on halunnut tällä hahmolla viestiä? Mitä Kastaja oikein tavoitteli?

Kirja ei etene kronologisesti. Se ei seuraa tapahtumia järjestyksessä, vaan tarjoaa osia sieltä täältä. On katkelmia äidin kirjoittamasta kirjasta, Lemmikkikaupassa työskentelevän Randin kirjeitä perheelleen, on Jasminin pohdintaa ennen Lemmikkikauppaa, Lemmikkikaupasta sekä jälkeen kaiken, Kastajan yksityisenä orjana. Jasminin kohtalo tuntuu luuytimissä saakka. Lisäksi siihen koskaan saada varsinaista päätöstä, sillä kirja loppuu aivan yllättäen, kuin kirjailija olisi yhtäkkiä päättänyt, että nyt riittää. Loppuun on lisätty vielä irrallista infoa prostituutiosta, jonka tarkoitusta en ihan ymmärtänyt, tai ymmärsin, mutta miksi juuri nämä tiedot, jotka eivät oikeastaan tukeneet tarinaa ollenkaan?

En pitänyt kirjaa juonellisena tarinana, ennemminkin se oli katsaus rumaan totuuteen, siihen mitä katoamistapausten takana voi todellisuudessa olla. Kertomus yhdestä tapauksesta. Universaaleista nimistä ja kaupungin anonymiteetistä (kaupunkiin viitataan vain kirjaimella O) huolimatta tapahtumat sijoittuvat selvästi Suomeen. Voiko kotisuomessa tapahtua tällaista? Minulla on uutisia: Suomessa voi tapahtua ihan mitä vaan mitä muuallakin. Se, että maa on pieni, kotoisia, näennäisesti turvallinen, ei sulje pois mitään. Kirja on parhaimmillaan kuvaus omaisten ahdingosta, jälkeenjääneistä kysymyksistä, paniikista, epätoivosta. Miksi juuri minulle kävi näin? Mitä tapahtui? Mitä minulta jäi huomaamatta? Myös Jasminin ajautuminen Lemmikkikauppaan on surullista luettavaa, ja osoittaa, kuinka helposti nuoret tytöt voi johtaa harhaan tyhjin lupauksin. Nuoret teinitytöt eivät näe missä raja kulkee, ja juuri siksi heitä on valitettavan helppo hyväksikäyttää.

Tässä on taas teos, joka osoittaa kuinka paljon voimaa kirjailijat kantavat käsissään. Juuri he voivat nostaa pöydälle arkoja asioita, fiktiivisin keinoin, haastaa lukijat miettimään kuinka paljon totuutta tähänkin kirjaan on huomaamatta päätynyt. Ihmiset tuntevat vetovoimaa hirvittäviä, likaisia, rumia, kiellettyjä asioita kohtaan, ja Lemmikkikaupan tytöt tarjoaa juuri sitä. Se tarjoaa kauhisteltavaa, päiviteltävää, kuvotusta, epäuskoa, heittää ne ihmisten kasvoille, mutta kirjan luettua ihmiset voivat huokaista helpotuksesta. Se on vain fiktiota. Mutta onko se? Inhottavia asioita käsittelevästä kirjasta on vaikea myöntää pitävänsä, mutta juuri asioiden käsittely tekee kirjasta hyvän.

Lemmikkikaupan tytöt on voimakas ja koukuttava kirja, lähes nappisuoritus, sekä lukemisen arvoinen. Kirjassa on ongelmansa, jotkin asiat olisivat voineet olla selkeämpiä, tietyt lähestymistavat eivät olleet mieleeni sekä tietysti lopetus liian äkkinäinen. Kirjan viesti on kuitenkin niin voimakas, että ei ole ihme, että tämä on noussut yhdeksi Snellmanin tunnetuimmista teoksista. Täytyy lukea Snellmanilta jotain muuta, minulla on sellainen käsitys, että Snellman kirjoittaa aika usein juuri rohkeista aiheista ja tabuista.

--

Joku neljätoistavuotias tyttö tulee kauppaan paijailemaan marsuja ja gerbiilejä ja parin kuukauden kuluttua hän tekee täyttä päätä takahuonehommia ja kahden kuukauden kuluttua kiertää Sleep Assault Young Pets -nettisivustoilla, hänellä on päässään punainen kiharainen peruukki ja hänen nimensä on Poppy tai Rosy tai Candy Toy.

s. 195

--

Kirjan nimi: Lemmikkikaupan tytöt

Kirjoittaja: Anja Snellman

Julkaisuvuosi: 2007

Kustantaja: Otava

Sivumäärä: 315

Luettu loppuun: 3.3.2016

Mistä kirja: Riihimäen kaupunginkirjasto 

Arvosana: ✩✩✩½