Lukija

Takakansi:

Reinin tasangolla nuori koulupoika jättää hyvästit lapsuudelleen ja rakastuu keski-ikäiseen, tuntemattomaan naiseen. Seksuaalisen himon lisäksi poikaa ja naista yhdistää lukeminen, mutta ei aivan tavanomaisessa merkityksessä. Kaipaus ja häpeä, hellyys ja vastuu ovat tämän surumielisen, pohdiskelevan ja yllätyksellisen romaanin painavia teemoja.

--

Täytyy myöntää, että takakannen perusteella kirja vaikuttaa sellaiselta jota en ehkä poimisi hyllystä tuosta noin vaan luettavaksi. Miten tämä kirja sitten alunperin päätyi lukulistalle? Ajattelin, että sen täytyy sisältää jotain erityistä, jotta siitä on jopa tehty menestynyt hollywoodelokuva tähtinäyttelijöillä. Kirjaan törmäsin ensimmäisen kerran lukiossa äidinkielenkurssilla, jossa se oli yksi mahdollisista luettavista. Valitsin silloin toisen kirjan, mutta tämä jäi mieleni perukoille.

Kirja on hyvin lyhyt, varsinkin pokkarina ihan minikokoinen. Ei myöskään vaikealukuinen, mutta aiheeltaan epämiellyttävä. 36-vuotiaan naisen seksuaalinen suhde 15-vuotiaaseen poikaan oli englanninkielisellä sanalla kuvattuna icky. Kirja on kuitenkin kirjoitettu kauniin pohdiskelevaan tyyliin ja sisältää muitakin teemoja. Kirja on jaettu kolmeen osaan. Ensimmäisessä osa käsittelee Michaelin ja Hannan suhdetta, toinen Hannan oikeudenkäyntiä. Hannahan toimi keskitysleirillä naisvartijana. Kolmas osa kertoo tuomion jälkeisestä ajasta ja tarinan lopusta. Kirjan jako osiin selkeyttää kirjaa todella hyvin.

Olen aina miettinyt saksalaisten siviilien suhtautumista natsimenneisyyteen sekä holokaustiin, ja tässä kirjassa käsiteltiin hieman sitä. Kirja alkaa vuodesta 1958, eli sodasta ei ole ehtinyt vierähtää niinkään pitkää aikaa ja sen osalliset elävät muistavat yhä sen tapahtumat. Aluksi oli hankala sijoittaa, milloin kirja tapahtui. Kirja on kirjoitettu vuonna 1995, joten ajattelin ensin 90-lukua, mutta lopulta liuin ajassa taaksepäin. Olikohan kirjan tunnelma aluksi niin ajaton tarkoituksella, sillä myöhemmillä sivuilla päähenkilö Michael pohtii juuri kuinka monet kirjat voi sijoittaa mihin aikaan vain.

Vaikka suuren ikäeron romanssi hieman etoi, pidin silti kirjan tunnelmasta, pohdiskelusta, kaihosta, nostalgiasta... Kirjaan oli saatu ihan omanlaisensa tunnelma. Mistähän kirjailija oli saanut alunperin idean tähän kirjaan... Kirja oli kokonaisuutena onnistunut, mutta ei kuitenkaan purrut minuun voimakkaasti, vaikka olikin voimakas kirja. Mielenkiintoinen tarina, mutta ei sellaisia tarinoita joihin yleensä tykästyn. En myöskään sanoisi kirjaa tylsäksi, mutta joskus liikuttiin sen rajalla.

Hassua, että tällaisia kirjoja on monia, joista varsinaisesti ei pitänyt mutta piti kuitenkin. En pitänyt Hannan ja Michaelin suhteesta, ja olisin halunnut siihen lisää selvitystä. Hanna oli kiehtova hahmo, hänessä oli niin monta eri tasoa. Varsinainen mysteeri, ja olisin halunnut tietää hänen ajatuksiaan Michaelista ja suhteesta. Kirja on kuitenkin Michaelin pohdintaa menneestää. Hän ikäänkuin kertoo tarinaa lukijalle. Tämä on yksi niitä kirjoja, jonka kertoja itse on ikään kuin 'kirjoittanut'. Kirjalija siis yrittää uskotella, että teos on päähenkilön tuottama. Tämä kirja olisi varmasti toiminut hyvin äänikirjana sen kertomusmaisen kirjoitustavan takia.

Kirja olisi varmasti toiminut hyvin lukion äidinkielenkurssia varten luettuna, sillä tästä olisi saanut aikaan niin keskustelua kuin esseetäkin. Kirjan - niin kuin Hanna - oli myös monitasoinen, ja moniteemainen näinkin lyhyeksi kirjaksi. Onneksi oli lyhyt, sillä venyttäminen olisi pilannut kirjan. Ja vaikka kirja oli lyhyt, se ei tuntunut yhtään liian tiiviiltä, ehkäpä juuri kirjoitustyylin takia.

--

Jos lentokoneen moottorit sammuvat, ei lento siihen pääty. Lentokoneet eivät putoa kuin kivi. Ne liitävät, ja jättimäiset monimoottoriset matkustajakoneet liitävät puolen tunnin tai kolmen vartin ajan, kunnes sitten murskautuvat yrittäessään laskeutua. Matkustajat eivät huomaan mitään. Lentäminen ei moottorien sammuttua tunnu sen kummallisemmalta kuin aiemminkaan. Ääni on hiljaisempi, mutta vain vähän: moottoreita äänekkäämpi on tuuli, joka osuu koneen runkoon ja siipiin. Jossakin vaiheessa sitten maa tai meri on uhkaavan lähellä, jos sattuu katsomaan ulos ikkunasta. Tai ehkä onkin meneillään elokuva, ja lentoemännät ja stuertit ovat vetäneet kaihtimet ikkunoiden eteen. Matkustajista saattaa jopa tuntua, että hiukan hiljaisempi lento on entistäkin miellyttävämpää.

Kesä oli meidän rakkautemme liitolentoa. Tai pikemminkin minun rakkauteni; Hannan rakkaudesta en tiedä mitään.

s. 74-75

--

Kirjan nimi: Lukija (alkuperäinen Der Vorleser)

Kirjoittaja: Bernhard Schlink (kääntäjä Oili Suominen)

Julkaisuvuosi: 1995

Kustantaja: WSOY

Sivumäärä: 224

Luettu loppuun: 14.2.2016

Mistä kirja: Riihimäen kaupunginkirjasto

Arvosana: ✩✩½