Lempikirjat

Teki mieli sanoa muutama sananen lempikirjoista.

Sitä yhtä ainoaa lempikirjaahan on mahdoton sanoa. Minulla on muutamia kirjoja, jotka ovat muodostuneet lemppareiksi.

Goodreadsin lempparit-hyllystä löytyy muutama lisää.


Stephen King: Se

Arvostelu

Tässä kirjassa oli vähän kaikkea, josta pidin, muun muassa kiehtovat hahmot, yliluonnollisia elementtejä, tavallista arkea, lapsuuden kuvausta, kiehtova tapahtumapaikka ja lisäksi kirja oli paksu. Ehdottomasti paras niistä Kingin kirjoista, jotka olen lukenut, todella vangitseva ja otteessaan pitävä. Kirjasta jäi juuri oikea tunne sen lopetettua, tietynlainen haikeus.


George R. R. Martin: A Feast for Crows

A Feast for Crows, jonka monet tuntuvat nimeävän heikoimmaksi Tulen ja jään laulu -sarjassa, onkin oma lempparini. Kirjassa on toki huonommat puolensa, ja ymmärrän hyvin miksi jotkut ovat siihen tympääntyneet, mutta itse pidin että tässä kirjassa päästiin ensimmäistä kertaa Dorneen, sekä Cersein ja Briennen pään sisälle. Pidin monien hahmojen juonikuvioista, ja lisäksi kirjasta puuttuivat Jonin ja Daenerysin näkökulmat. Pidän molemmista hahmoista, mutta heidän juonensa kulkevat niin erillään muista että niistä on välillä hankala kiinnostua. A Feast for Crows on jotakin raikkaampaa kuin edelliset teokset ja lisäksi se kuvaa täydellisesti sodan jälkiä Westerosissa.


L. M. Montgomery: Kotikunnaan Rilla

Anna-sarjan viimeinen osa, joka keskittyy Annan nuorimpaan tyttäreen Rillaan, on oma suosikkini. Toinen suosikkinin Anna-sarjassa on Anna omassa kodissaan, mutta kyllä Rilla vie voiton. Ensimmäinen maailmansota jää usein kirjallisuudessa Toisen maailmansodan jalkoihin, joten pidän usein kirjoista, jotka sijoittuvat ensimmäisen maailmansodan aikaan. Kotikunnaan Rilla ei kuvaa sotaa rintamalla, vaan sen vaikutuksia sotilaiden odottamaan jääneisiin läheisiin. Rillan osalta sotaan lähtevät kolme veljeä, lapsuudenystäviä kuin kihlattukin. Kirja on myös Rillan lumoava kasvutarina, kuin hieman hemmoteltu kuopus joutuu ottamaan yllättävää vastuuta ja kasvamaan äkkiä tytöstä naiseksi.


L. M. Montgomery: Runotyttö-sarja

Suosikkejani Montgomeryn tuotannosta ovat ehdottomasti Runotyttö-kirjat. Olen lukenut nämä ensimmäistä kertaa ihan lapsena, ja jo silloin lumoutunut niin että näitä tulee luettua uudestaan ja uudestaan jatkuvalla syklillä. Osaan kirjat jo lähes ulkoa, ja Emilian tarina on todella lähellä sydäntä. Rakastan kirjoja, ja niiden jokaista hahmoa, rakastan Uutta kuuta ja kissoja ja lapsuuden leikkejä ja nuoren kirjailijan kamppailuja. Emilia on yksiä niitä harvoja hahmoja, joihin samaistun. Nämä kirjat ottaisin mukaan autiosaarelle.


Philip Norman: John Lennon 

The Beatles on minulle tärkeä bändi ja tämä John Lennonin elämäkerta on opettanut minulle paljon. Kirja on järkälemäinen ja pureutuu Lennonin elämän joka yksityiskohtaan. Välillä kirja tuntuu jopa fiktiiviseltä kertomukselta, niin hienosti se on kirjoitettu ja niin uskomaton Lennonin elämä on ollut. Ja kyyneleet virtaavat useammassa kohdassa. Kirja ei myöskään todellakaan kaunistele tai piilottele joitakin Lennonin pimeämpiä puolia, vaan on rehellinen. Kirjasta huomaa, kuinka ihmiset huonot puolet on korvattavissa hyvillä eikä koskaan ole liian myöhäistä muuttua. Lennon- ja The Beatles -faneille erityisesti suosittelen. Olen lukenut myös toisen John Lennonin elämäkerran, joka ei ollut yhtä vangitseva kuin tämä.


Rick Riordan: The Sword of Summer

Arvostelu

Vaikka Percy Jackson ja Olympoksen sankarit ovat aina lähimpänä sydäntäni, Riordan teki nappisuorituksen norjalaisen mytologian kohdalla. Tämän kirjan sydämenä ovat sen vangitsevat ja ihastuttavat hahmot, rohkeat juonelliset ratkaisut sekä tietysti huumori. Minua samaan aikaan innostaa ja pelottaa, mitä seuraavissa osissa tulee tapahtumaan. Toivottavasti ne eivät tuota pettymystä, sillä tämä kirja oli tähän mennessä Riordanin parhain.


Jonathan Stroud: Samarkandin amuletti

Tämän kirjan poimin muutama vuosi sitten tuosta noin vaan kirjaston fantasiahyllystä mukaani sillä perusteella, että se oli paksu ja siksi sopiva mukaan viikon lomareissulle. Ajattelin siitä riittävän luettavaa suurimmaksi osaksi lomaa, mutta olin väärässä, sillä jo parin päivän jälkeen kirja oli luettu ja jäin sitten varakirjojen varaan. En todellakaan odottanut tästä kirjasta näin vangitsevaa. Se oli uniikki ja humoristinen eikä sitä vain voinut laskea käsistä. Luin jatko-osat heti kotiin päästyäni, koko sarja on oikein mainio, mutta tämä eka osa on kyllä se paras. Suosittelen lämpimästi kunnon fantasian ystäville. Tämä ei ole korkeaa fantasiaa, muttei myöskään sitä perinteisintä moderniakaan. 


Pete Townshend: Kuka olen?

Kuka olen? on The Who -yhtyeen kitaristi Pete Townshendin omaelämäkerta. Tämä kirja ei todellakaan tuottanut pettymystä siihen nähden millaisella innolla sitä odotin. Ihanan rehellinen ja läpitunkeva paketti, opin Townshendistä paljon uutta. Kirja oli myös hauska, nauroin monta kertaa ääneen. Tästä ei voi muuta oikein sanoa, kun että kiitos Pete Townshend kun uskalsit kirjoittaa näin rohkeasti.


Saatan ehkä myöhemmin vielä kirjoittaa muista kirjoista, jotka eivät aivan yltäneet lempparitasolle, mutta jotka muuten tekivät vaikutuksen ja jäivät mieleen.