keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

The Raven Boys


Takakansi:

Even if Blue hadn't been told her true love would die if she kissed him, she would stay away from boys. Especially the ones from the local private school. Known as Raven Boys, they only mean trouble.

But this is the year that everything will change for Blue.

This is the year that she will drawn into the strange and sinister world of the Raven Boys. And the year Blue will discover that magic does exist.

This is the year she will fall in love.

--

Tämän kirjan lukemista olinkin jo odottanut. Kirjasta hehkui jo kannesta lähtien tietty mystisyys ja uniikkius, ja idealtaan kirja omaperäinen olikin. Päähenkilötytön, Bluen, perhe koostuu selvännäkijöistä, ja vaikka Blue itse ei kykyä omistaa, vaikuttaa hänen läsnäolonsa yliluonnolliseen vahvistaen sitä. Bluelle on eri selvännäkijöiden taholta kerrottu hänen koko elämänsä, että hän tulee tappamaan tosirakkautensa suudelmallaan. Kirja takakansitekstin perusteella vaikuttaa tusinaiselta paranormaalilta romantiikkahömpötykseltä, mutta kirjassa keskitytäänkin täysin muuhun. Itseasiassa Bluen suhde hänen "sen oikean" kanssa ei ole vielä tässä kirjassa edes romanttinen.

Olen lukenut Stiefvaterilta aikaisemmin ihmissusitrilogian suomennettuna (Väristys, Häivähdys, Ikuisuus), ja itseasiassa Väristys löytyykin omasta hyllystä. Pidin sarjan ekasta osasta, mutta trilogia lässähti loppua kohti. Muistin kuitenkin nauttineeni Stiefvaterin hienovaraisesta romantiikantajusta ja kuulaasta kirjoitustyylistä. Romantiikka tässä kirjassa jäi vielä toistaiseksi sivuun, mutta tunnelma oli sellaista kuin muistin myös englannin kielellä. Ja pidinkin tästä paljon enemmän kuin Väristyksestä, jo idean takia.

Kirja ei keskity pelkästään Bluen näkökulmaan, vaan päästää myös äänen pojat, ja muutama luku on kerrottu heidän latinanopettajansa, joka on myös kai kirjan antagonisti. Hahmot olivat aivan ihastuttavia, en osaa valita edes suosikkiani. Ehkä Adam. Tai Ronan. Tai Noah. On mahdotonta valita! Pojista Gansey on obsessoitunut löytämään ja herättämään walesilaisen kuninkaan Glendowerin. Kirjan paranormaalit elementit olivat tavanomaisesta poikkeavia. Oli selvännäkijää, aaveita ja ley-linjoja. Raja fantasian ja maagisen realismin välillä oli paikoin häilyvä. Erikoisempi teema piti mielenkiinnon vireenä, on ihanaa lukea kirjaa ideasta, joka ei ole loppuunkulutettu jo muidenkin kirjailijoiden kirjoittamana.

Kirjan huonoina puolina mainittakoon se, että se tuntui käynnistyvän hitaasti. Lisäksi, kun näin jälkeenpäin ajattelee, se ei myöskään ollut kovin tapahtumarikas. Mutta tunnelma ja asetelman esittely korvasivat hyvin. Loppuhuipennus oli ehkä hieman päälle liimattu, mutta ymmärrän, että kirjailija halusi kirjaan kliimaksin, vaikka se olikin hieman päälleliimattu. Ahmin kuitenkin kirjan loppuosan innolla, ja kirjasta jäi innostunut mieli lukemaan tarinalle jatkoa. Tuntuu että tämä jäi vasta pintaraapaisuksi, emmekä oppineet hamoista tuskin paljon mitään.

Ehdottomasti suosittelen, mutta jos lähdet etsimään yliluonnollista rakkaustarinaa, sitä ensimmäinen osa ei vielä tarjoa. Kannattaa malttaa sen sijaan keskittyä Stiefvaterin hienopiirteisiin hahmoihin, utuiseen tunnelmaan ja kiehtovaan juoneen - tai siis sen alkuasetelmaan. Kirjassa oli muutama twisti, josta nautin täysin siemauksin. En paljasta vielä mitään, jotta yllätys säilyisi. Mutta rakastan tätä sarjaa jo nyt. Viimeisen osan pitäisi ilmestyä ensi kuussa, joten sentään ei tarvitse odotella tarinaa vuosikaupalla...

--

"Are you ready?" Calla asked Blue.

Gansey was the boy she either killed or fell in love with. Or both. There was no being ready. There was just this: Maura opening the door.

There were three boys in the doorway, backlit by the evening sun as Neeve had been so many weeks ago. Three sets of shoulders: one square, one built, one wiry.

"Sorry that I'm late," said the boy in front, with the square shoulders. The scent of mint rolled in with him, just as it had in the churchyard. "Will it be a problem?"

Blue knew that voice.

She reached for the railing of the stairs to keep her balance as President Mobile Phone stepped into the hallway.

Oh no. Not him. All this time she'd been wondering how Gansey might die and it turned out she was going to strangle him.

s. 143

--

Kirjan nimi: The Raven Boys
Kirjoittaja: Maggie Stiefvater
Julkaisuvuosi: 2012
Kustantaja: Scholastic
Sivumäärä: 419

Luettu loppuun: 27.3.2016
Mistä kirja: CDON

Arvosana: ½

2 kommenttia:

  1. Osaat hienosti kuvata kirjoja ja niiden tunnelmia! Haluan kyllä tämän lainata, mutta hetki menee ja syy lukee vastauksessani omassa blogissa :D Edelleen minua hieman harmittaa, että päähenkilö tappaa oman tosirakkautensa. Olisi ollut kiinnostavampaa, että joku tappaa hänet suudelmaan! Kirjoittaja olisi päässyt puhumaan kuolemanpelosta, mutta toisaalta jos pojatkin saavat äänensä kuuluville, niin eiköhän sitäkin ole luvassa : 3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset! Vielä tässä ei pureuduttu tuohon ongelmaan kuolema kovinkaan syvällisesti, tuntui että Blue ei oikeastaan ajatellut koko asiaa sen kummemmin. Ja tosiaan ymmärrän kirjojen kertymisen, jos aion tilata kaikki suunnittelemani, mulla on jonossa about 17 kirjaa :D Kirjasto saa levätä hetkisen

      Poista