The Scorpio Races

Takakansi:

Every year the Scorpio Races are run on the beaches of Skarmouth. Every year, the sea washes blood from the sand. To race the savage water horses can mean death, but the danger is irresistible.

When Puck enters the races to save her family, she is drawn to the mysterious Sean, the only person on the island capable of taming the beasts.

--

Luin The Scorpio Racesin sunnuntain lukumaratonissa, ja hyvä lukukokemus siitä muodostuikin. Maggie Stiefvater oli kirjailijana jo varsin tuttu, ja hänen tyylinsä oli samanlainen tämänkin kirjan kohdalla. The Scorpio Races poikkeaa muista kuitenkin siten, ettei se ole osa mitään sarjaa ja sen fantasiaelementit ovat vähäisempiä. Itse asiassa ainoastaa petomaisen vesihevoset tuovat kirjaan mystisyyttä.

The Scorpio Races kuljettaa meidät kuvitteelliselle Thisbyn saarelle, jonne joka syksy rantautuu hirvittäviä hevospetoja, joita saaren väki on pyydystänyt ja kouluttanut kisaamaan joka marraskuu verisessä kilpailussa, jossa tavoite on yksinkertainen: ole ensimmäisenä maalissa.

Kirja seuraa kahden hahmon tarinaa, Puckin (Kate) ja Seanin. Puck ilmoittautuu mukaan kisoihin pitääkseen veljensä Gabrielin saarella. Sean taas on vanha konkari, lukuisia kisoja voittanut erakkopoika, jolla on erityinen side hevosiin. Kirja on hidastempoinen, sillä suurin osa sitä seuraa heidän valmistautumistaan kilpaan, sekä sen ympärillä pyöriviä tapahtumia.

Kirjassa parasta oli ihana saari. Stiefvater on mestari luomaan kauniin tunnelman, ja Thisbyn saari tarjosi sitä antaumuksella. Pystyin kuulemaan korvissani kuinka aallot löivät rantaan. Kirja oli hyvin ajaton, se olisi voinut tapahtua yhtä hyvin eilein kuin viisikymmentä vuotta sitten. En ollut muuten koskaan aikaisemmin lukenut hevoskeskeistä kirjaa. En ole koskaan ollut heppatyttö, joten en voi sanoa myöskään Stiefvaterin hevostuntemuksesta mitään.

Takakansi muuten lupailee jotain erityistä sidettä Puckin ja Seanin välille. Niin ja näin. Minulle tuli tunne, että kirja oli alkanut ajatuksella luoda näiden hahmojen välille jotakin, kenties jopa romanssia, mutta muut ideat olivat vieneet Stiefvaterin mennessään. Ehkä jonkinlainen side heidän välillään loppujen lopuksi olikin, mutta minusta he eivät olleet edes ystäviä. Ehkä kaikki tapahtui vasta sivujen jälkeen.

Vaikka The Scorpio Racesista pidinkin, juuri se seikka että päähenkilöiden suhde jäi lopulta alikehittyneeksi laimeutti kirjaa. Lisäksi pohdin useasti, että Seanin näkökulma ei oikeastaan ollut edes tarpeellinen eikä hän kokenut paljoakaan kasvua tarinan aikana. Olisin mieluummin lukenut koko kirjan Puckin näkökulmasta. Kirjan juonta voisi kuvailla sanalla "haahuileva", mutta toisaalta juoni oli juuri omiaan tälle kirjalle. On vaikea sanoa mistä kirja lopulta kertoo. Sen voi lukija päättää itse.

Stiefvaterin haikeaan tekstiin tulee heti jano palata uudestaan. Myös The Scorpio Races jätti onton ja kaihoisan tunteen sisälle, muttei huonolla tavalla. Kirja jäi ajatuksiin, mikä on kirjasta riippumatta hyvä merkki!

--

He says, "I thought-"

I know, because it's what I was thinking, too.

"Please don't ride her," Finn says, fervent. I can't quite remember the last time he's asked me something and sounded like he really meant it. "Don't ride one of them."

"I'm not," I say.

s. 64

--

Kirjan nimi: The Scorpio Races

Kirjoittaja: Maggie Stiefvater

Julkaisuvuosi: 2011

Kustantaja: Scholastic

Sivumäärä: 482

Luettu loppuun: 10.7.2016

Mistä kirja: Adlibris

Arvosana: ✩✩✩½

The Raven King

Takakansi:

For years, Gansey has been on a quest to find a lost king. One by one, he's drawn others into his mission: Ronan, who steals from dreams; Adam, whose life is no longer his own; Noah, whose life is no longer a life; and Blue, who loves Gansey ...and is certain she is destined to kill him.

Nothing dead is to be trusted.

Now the endgame has begun.

Nothing living is safe.

Dreams and nightmares are converging. Love and loss are inseparable. And the quest refuses to be pinned to a path.

--

Tässä oli sitten päätösosa The Raven Cycleen. Nopeasti tämäkin sarja oli ohi, johtuen ehkä siitä että mitään osaa en joutunut odottelemaan. Ja hieno sarja tässä onkin takana, jääänyt ajatuksiin pitkäksi aikaa.

En tiedä kuinka paljon osaan tästä viimeisestä osasta sanoa. Se oli nimittäin hyvä, muttei täydellinen. Jossakin kohtaa kirjaa nimittäin "eksyin", eli harhailin vaan sivuja eteenpäin kiinnittämättä huomiota siihen mitä tapahtui. Lisäksi aikaisemmissa osissa toiminut näkökulmien jako takkuili tässä osassa. Tuli sellainen tunne, että kirjailija ei raaskinut luopua kenekään roolista, ja heidät piti saada kirjaan sitten vaikka väkisin. Toisaalta oli myös en-voi-laskea-kirjaa-käsistäni -hetkiä.

Kirja oli kaikesta huolimatta kaunis ja miellyttyvä, teksti samaa kuulautta, mihin olin jo tottunut. Monet kohtaukset jäivät mieleen henkeäsalpaavina, olivat ne sitten miten yksinkertaisia tahansa. Lempitapahtumapaikkani on ehdottomasti The Barns, Lynchin perheen kotifarmi, joka on täynnä uneksittuja asioita.

Kirja esittelee myös "uuden" hahmon, Henry Chengin, joka itseasiassa esiintyi jo edellisessä osassa, mutta saa tässä osassa isomman roolin ystävystyttyään Ganseyn ja Bluen kanssa. Pidin hänestä kovasti, vaikka välillä tuntui että kirjailija esitteli hänet korvaamaan Noahin, jonka rooli kirjassa jäi harmittavan pieneksi. Henry kuitenkin sopii joukkoon, ja hänen ystävyytensä Ganseyn ja Bluen kanssa oli ihanaa luettavaa.

Voin myös väittää, että The Raven King on sarjan kirjoista romanttisin, vaikka rakkaus ei ehkä ole kirjojen pääasia, on se taustalla kuiskiva voima. Rakkaudella on ilman muuta kuitenkin suuri rooli tapahtumissa. Gansey ja Blue eivät ole kirjan ainoa pari. Romantiikan ystävänä sitä olisi voinut olla ehkä kuitenkin hyppysellinen lisää. Ihan vain pikku ripaus.

Kirjan loppuratkaisuun olin tyytäväinen. Vaikka kirja tuntui antiklimaattiselta Glendowerin osalta, lopetus oli kuitenkin upea, ja epilogi täydensi sitä mukavasti. Jään kaipaamaan tämän sarjan tunnelmaa ja maailmaa ja hahmoja. Saataisiinpa tästä joskus vaikka hyvä netflix-sarja... Ja Stiefvaterin tuotantoa jään seuraamaan.

The Raven Cycle tumblr-blogissani

--

Without a pause, she began to climb the tree once more. Blue turned back to Noah, but he was gone. Possibly he had gone before Gwenllian had spoken; just as with his arrival, it was hard to tell the exact moment of his leaving. Blue's brain had already rewritten all of the seconds around his disappearance.

Blue's school suspension felt like a faded dream. What was real? This was real.

The kitchen window groaned open, and Jimi shouted out, "Blue! Your boys are out front, looking like they're fixing to bury a body."

Again? Blue thought.

s. 46

--

Kirjan nimi: The Raven King

Kirjoittaja: Maggie Stiefvater

Julkaisuvuosi: 2016

Kustantaja: Scholastic

Sivumäärä: 438

Luettu loppuun: 26.5.2016

Mistä kirja: Adlibris

Arvosana: ✩✩✩✩

Blue Lily, Lily Blue

Takakansi:

There is danger in dreaming. But there is even more danger in waking up.

Blue Sargent has found things. For the first time in her life, she has friends she can trust,  a group to which she can belong. The raven boys have taken her in as one of their own. Their problems have become hers, and her problems have become theirs.

The trick with found thins, though, is how easily they can be lost.

Friends can betray.

Mothers can disappear.

Visions can mislead.

Certainties can unravel.

--

Kolmas osa The Raven Cyclea takana. Viimeinen osa on vielä postin matkassa.

Aloitin lukemaan Blue Lily, Lily Bluea heti The Dream Thievesin jälkeen, mutta sitten tuli viikon tauko lomareissun vuoksi, jonne en viitsinyt puoliksi luettua kirjaa raahata, joten hieman piti  palautella tapahtumiamieleen tuossa välissä, sillä kirjaa ei tullut paljon pohdittua. Lisäksi tiesin osan tapahtumista jo etukäteen.

Aluksi kirjan nimi hämmensi. Mitä sillä tahdottiin viestiä? Tulisiko tämän niminen kirja usein poimittua luettavaksi? Lisäksi se ei rimmannut sarjan muiden osien nimien kanssa. Kirjaan perehtyessä kuitenkin nimi sopi kirjalle täydellisesti. Siinä on samalainen mystisyys ja estetiikka, joka huokuu myös kirjan kannesta.

Jos edellisessä kirjassa oltiin keskitytty enemmän Ronaniin ja hänen kykyihinsä, tämä kirja pureutui Blueen, Adamiin ja mystiseen taikametsään, Cabeswateriin. Pojat ja Blue jatkavat siitä mihin ovat jääneet: Glendower on löydettävä, eikä vain siksi, että Gansey haluaa, vaan siksi että Glendower voisi pelastaa Ganseyn hengen.

Sarjan myötä huomaa, että Stiefvater kehittyy kirjoittajana jatkuvasti. Vaikka Blue Lily, Lily Blue ei ollut yhtä hyvä kokonaisuutena kuin edelliset osat, teksti oli ehdottomasti parasta ja helpompaa seurata ja tutkia. Lisäksi tuntui, että tässä kirjassa oli eniten loistavaa huumoria. Varsinkin nyt, kun hahmot ovat tuttuja, moni asia oli hulvaton. Stiefvaterin huumorintaju kyllä puri täysin, hän myös uskaltaa käyttää mustaa huumoria.

Kirjaan koomisuutensa tuovat myös ehkä juuri sitä tarkoitusta tarjoavat sivuhahmot, professori Malory ja Jesse Dittley, joista jälkimmäinen puhui niin kovaan ääneen, että kaikki repliikit oli kirjoitettu caps lockilla. Välillä tuntui, että hahmo suorastaa huusi pään sisällä. Myös kirjan antagonisti, Colin Greenmantle ja hänen vaimonsa Piper olivat omalla tavallaan aika hulvattomia. Greenmantle, joka keräilee yliluonnillisia esineitä, tahtoo omakseen Greywarenin, mutta ei vielä ymmärrä, että kyseessä on henkilö (Ronan), ei esine.

Kirja tarjosi minulle paljon. Rakastan Stiefvaterin luomaa maailmaan, sen hienovaraista ja hieman karmivaa taikuutta ja sitä kuinka hahmot suhtautuvat siihen. Viimeistä osaa odottelen jo innolla, toivottavasti se ei petä odotuksia. Sen perusteella, mitä jo tiedän, näyttää ainakin hyvältä.

--

The phone went quiet. It was never enough, but it was something. Gansey opened his eyes.

Noah sat against the doorjamb of the kitchen-bathroom-laundry. When Gansey thought about it, he thought that possible he had been sitting there for a long time.

There was nothing inherently guilty about the moment except that Gansey burned with guilt and thrill and desire and the nebulous feeling of being truly known. It was on the inside of him, and the inside was all Noah ever really paid attention to.

The other boy wore a knowing expression.

"Don't tell the others," Gansey said.

"I'm dead," Noah replied. "Not stupid."

s. 170

--

Kirjan nimi: Blue Lily, Lily Blue

Kirjoittaja: Maggie Stiefvater

Julkaisuvuosi: 2014

Kustantaja: Scholastic

Sivumäärä: 391

Luettu loppuun: 17.5.2016

Mistä kirja: Adlibris

Arvosana: ✩✩✩✩

The Dream Thieves

Takakansi:

If you could steal things from dreams, what would you take?

Ronan Lynch has secrets. Some he keeps from others. Some he keeps from himself.

One secret: Ronan can bring things out of his dreams.

And sometimes he's not the only one who wants those things.

Ronan is one of the raven boys - a group of friends, practically brothers, searching for a dead king named Glendower, who they thinks is hidden somewhere in the hills by their elite private school, Aglionby Academy. The path to Glendower has long lived as an undercurrent beneath town. But now, like Ronan's secrets, it is beginning to rise to the surface - changing everything in its wake.

--

The Rave Cyclen toinen osa ei todellakaan jättänyt kylmäksi. Tässä päästiin jo ensimmäinen osan pintaraapaisua syvemmälle, mukaan seikkailuun. Hahmot olivat jo entuudestaan tuttuja ja nyt heistä opittiin yhä lisää. Enkä edelleenkään osaa valita suosikkiani.

Maggie Stiefvater tuntee hahmonsa. Sen näkee selvästi, kuinka tarkasti hahmot on rakennettu ja toteutettu. Hahmot eivät jää vain tyhjiksi kuoriksi, nimiksi paperilla. Niiden takana on ehkä vuosienkin kehitys ja tuttavuus. Stiefvater on niin taitava hahmojenkäsittelyssään, että hän saa tylsiltäkin vaikuttavat hahmot kiinnostamaan lukijaa suunnattomasti.

Hän saa jopa toimimaan kerronan monen hahmon silmin. Kirja ei tunnu pirstaleiselta, vaan tuntuu soljuvan eteenpäin Stiefvaterin taitavan kerrontatyylin ansiosta. Hän käyttää ilmiömäisesti symboliikkaa, metaforia, maalailee sanoillaan. Hänen tekstinsä on kaunista, mutta hän ei kaunistele asioita. Kirjassa on siis myös säröjä. Pidän myös siitä, että romantiikka ei ole se pääasia vaikka onkin vahvasti läsnä. Kirjassa keskitytään enemmän hahmojen sisäisiin kamppailuihin, suhteisiin itsensä kanssa.

Tunnelma kirjassa oli ihana, tällaiset yhden ystäväporukan seikkailu/quest kirjat ovat aina lähellä sydäntä. Jokainen hahmo myös kasvaa kirjassa, oppii itsestään ja muista uutta, ja samalla myös opettaa lukijaa. Yliluonnolliset elementit ovat ihanan utuisia ja omaperäisiä - mutta eivät silti vieraita. Ronanin unimaailma on kuvattu upeasti, ja kirja käy läpi myös univarkauden negatiivisia puolia. Kirjassa on siis hieman kauhua painajaisten seuratessa Ronania todellisuuteen niin että pelko tuntuu hiipivän myös omiin luihin. Univarkaudessa on jotain todella vangitsevaa ja karmivaa - myös ihmisiä voi tuoda unista.

Kiva lisämauste kirjassa oli sivujuoni, Mr. Gray, 'hitman' jonka tehtävänä on löytää 'Greywaren', jolla tarkoitetaan tätä unista tuojaa. Hän ei kuitenkaan alussa tiedä, että kyseessä on henkilö, ei esine. Mr. Gray oli kutkuttavan salaperäinen hahmo ja pidin kuinka hänen tarinansa kietoutui lopulta yhteen varsinaisen kanssa. Juuri sopivalla tavalla 'harmaa' hahmo!

Seuraavat The Raven Cycle -sarja osat odottelevatkin jo parhaillaan. Kannattaa ehdottomasti tutustua tähän sarjaan, jos englanniksi malttaa lukea ja on kiinnostunut modernista ja hieman omaperäisemmästä fantasiasta.

--

Ronan allowed the weight of his blue-eyed gaze to rest heavily on Gansey, making him understand that he wasn't getting another answer. His father had told him to never tell. And so he had never told.

Gansey felt the entire year reshaping itself in his head. Every night he'd been terrified for Ronan's well-being. All of the time Ronan had said, It's not like that. At once he was incensed Ronan would have allowed him such continuous fear and relieved that Ronan was not such a foreign creature after all. It was easier for Gansey to wrap his head around a Ronan who made dreams real than a Ronan who wanted to die.

s. 135

--

Kirjan nimi: The Dream Thieves

Kirjoittaja: Maggie Stiefvater

Julkaisuvuosi: 2013

Kustantaja: Scholastic

Sivumäärä: 437

Luettu loppuun: 4.5.2016

Mistä kirja: Adlibris

Arvosana: ✩✩✩✩½

The Raven Boys

Takakansi:

Even if Blue hadn't been told her true love would die if she kissed him, she would stay away from boys. Especially the ones from the local private school. Known as Raven Boys, they only mean trouble.

But this is the year that everything will change for Blue.

This is the year that she will drawn into the strange and sinister world of the Raven Boys. And the year Blue will discover that magic does exist.

This is the year she will fall in love.

--

Tämän kirjan lukemista olinkin jo odottanut. Kirjasta hehkui jo kannesta lähtien tietty mystisyys ja uniikkius, ja idealtaan kirja omaperäinen olikin. Päähenkilötytön, Bluen, perhe koostuu selvännäkijöistä, ja vaikka Blue itse ei kykyä omistaa, vaikuttaa hänen läsnäolonsa yliluonnolliseen vahvistaen sitä. Bluelle on eri selvännäkijöiden taholta kerrottu hänen koko elämänsä, että hän tulee tappamaan tosirakkautensa suudelmallaan. Kirja takakansitekstin perusteella vaikuttaa tusinaiselta paranormaalilta romantiikkahömpötykseltä, mutta kirjassa keskitytäänkin täysin muuhun. Itseasiassa Bluen suhde hänen "sen oikean" kanssa ei ole vielä tässä kirjassa edes romanttinen.

Olen lukenut Stiefvaterilta aikaisemmin ihmissusitrilogian suomennettuna (Väristys, Häivähdys, Ikuisuus), ja itseasiassa Väristys löytyykin omasta hyllystä. Pidin sarjan ekasta osasta, mutta trilogia lässähti loppua kohti. Muistin kuitenkin nauttineeni Stiefvaterin hienovaraisesta romantiikantajusta ja kuulaasta kirjoitustyylistä. Romantiikka tässä kirjassa jäi vielä toistaiseksi sivuun, mutta tunnelma oli sellaista kuin muistin myös englannin kielellä. Ja pidinkin tästä paljon enemmän kuin Väristyksestä, jo idean takia.

Kirja ei keskity pelkästään Bluen näkökulmaan, vaan päästää myös äänen pojat, ja muutama luku on kerrottu heidän latinanopettajansa, joka on myös kai kirjan antagonisti. Hahmot olivat aivan ihastuttavia, en osaa valita edes suosikkiani. Ehkä Adam. Tai Ronan. Tai Noah. On mahdotonta valita! Pojista Gansey on obsessoitunut löytämään ja herättämään walesilaisen kuninkaan Glendowerin. Kirjan paranormaalit elementit olivat tavanomaisesta poikkeavia. Oli selvännäkijää, aaveita ja ley-linjoja. Raja fantasian ja maagisen realismin välillä oli paikoin häilyvä. Erikoisempi teema piti mielenkiinnon vireenä, on ihanaa lukea kirjaa ideasta, joka ei ole loppuunkulutettu jo muidenkin kirjailijoiden kirjoittamana.

Kirjan huonoina puolina mainittakoon se, että se tuntui käynnistyvän hitaasti. Lisäksi, kun näin jälkeenpäin ajattelee, se ei myöskään ollut kovin tapahtumarikas. Mutta tunnelma ja asetelman esittely korvasivat hyvin. Loppuhuipennus oli ehkä hieman päälle liimattu, mutta ymmärrän, että kirjailija halusi kirjaan kliimaksin, vaikka se olikin hieman päälleliimattu. Ahmin kuitenkin kirjan loppuosan innolla, ja kirjasta jäi innostunut mieli lukemaan tarinalle jatkoa. Tuntuu että tämä jäi vasta pintaraapaisuksi, emmekä oppineet hamoista tuskin paljon mitään.

Ehdottomasti suosittelen, mutta jos lähdet etsimään yliluonnollista rakkaustarinaa, sitä ensimmäinen osa ei vielä tarjoa. Kannattaa malttaa sen sijaan keskittyä Stiefvaterin hienopiirteisiin hahmoihin, utuiseen tunnelmaan ja kiehtovaan juoneen - tai siis sen alkuasetelmaan. Kirjassa oli muutama twisti, josta nautin täysin siemauksin. En paljasta vielä mitään, jotta yllätys säilyisi. Mutta rakastan tätä sarjaa jo nyt. Viimeisen osan pitäisi ilmestyä ensi kuussa, joten sentään ei tarvitse odotella tarinaa vuosikaupalla...

--

"Are you ready?" Calla asked Blue.

Gansey was the boy she either killed or fell in love with. Or both. There was no being ready. There was just this: Maura opening the door.

There were three boys in the doorway, backlit by the evening sun as Neeve had been so many weeks ago. Three sets of shoulders: one square, one built, one wiry.

"Sorry that I'm late," said the boy in front, with the square shoulders. The scent of mint rolled in with him, just as it had in the churchyard. "Will it be a problem?"

Blue knew that voice.

She reached for the railing of the stairs to keep her balance as President Mobile Phone stepped into the hallway.

Oh no. Not him. All this time she'd been wondering how Gansey might die and it turned out she was going to strangle him.

s. 143

--

Kirjan nimi: The Raven Boys

Kirjoittaja: Maggie Stiefvater

Julkaisuvuosi: 2012

Kustantaja: Scholastic

Sivumäärä: 419

Luettu loppuun: 27.3.2016

Mistä kirja: CDON

Arvosana: ✩✩✩✩½