The Hidden Oracle

Takakansi:

Your fault, Apollo, your punishment.

My father's voice still rings in my ears.

Can you believe Zeus blamed me for the gods' battle with Gaea? Just because the earth goddess duped one of my progeny - Octavian - into plunging the Greek and Roman demigods into a civil war that nearly destroyed human civilization. I ask you, how was that my fault?

Now I'm cast out of Olympus in the form of a sixteen-year-old mortal boy, acne and all! Sadly, I've been punished this way before. I know I will face many trials and hardships. I can only hope that if I suffer through them and prove myself worthy, Father will forgive me and allow me to become a god again.

But this time my situation seems much more dangerous. One of my ancient adversaries knows I am here and is having me followed. The Oracle of Delphi remains dark, unable to issue prophecies. Most embarrassing of all, I am bound to serve a demigod street urchin who defends herself by throwing rotten fruit.

Zeus could not possibly expect me to fix the Oracle problem by myself. Not in my present weak condition. It's time for me to drop in on Camp Half-Blood, where I might find some talented fodder... er, I mean heroes to help. No doubt they will welcome me as a celebrity! They will bring me holy offerings, like peeled grapes, Oreos, and - oh gods - perhaps even bacon!

Mmm. Yes. If I survive this, I really must write an ode to the power of bacon...

--

The Trials of Apollo on Rick Riordanin uusi sarja, joka jatkaa enemmän ja vähemmän siitä mihin Olympoksen veri jäi. En sitten vieläkään päässyt eroon Percystä, ja ehkä hyvä niin. The Hidden Oracle aloittaa viisiosaisen sarjan.

Tällä kertaa Riordan lähestyy modernia mytologiamaailmaansa uudella tavalla: näkökulmahahmona on nimittäin jumala Apollo, jolta Zeus on riisunut voimat, näin muuttaen hänet tavallistakin tavallisemmaksi kuolevaiseksi. Apollo lähteekin pian selvittämään tietään Puoliveristen leiriin, tietenkin vanhan tutun Percyn avulla.

Tämä kirja oli käsittämättömän hauska. Ehkä monet vanhemmat lukijat saattavat pitää sen huumoria lapsellisena, mutta minä pidän lapsellisestakin huumorista. Riordanin kaikki kirjat ovat hauskoja, samalla huumorintajulla kirjoitettuna. Silti, hahmoilta löytyy myös omaa huumoria. Apolloa hahmona oli huvittavaa seurata, koska hän ymmärsi paljon väärin, ja käänsi asioita omaksi edukseen. Hän on koomisen itsekeskeinen. Olin jo odottanut, että tämän sarjan kohdalla Riordan olisi ottanut askeleen aikuismaisempaan suuntaan, mutta tyyli oli yhä sama. Pettymystä kirja ei kuitenkaan tuottanut.

Ensinnäkin, Apollolle hahmona lämpeni nopeasti. Aluksi hän oli hieman… kömpelö, mutta pistetään se sen piikkiin, että hän oli muuttunut juuri jumalasta kuolevaiseksi. Jumalan näkökulma ei ehkä ollut sellainen kuin olin olettanut, mutta toisaalta Apollo juuri monta kertaa valittaa kuinka yhtäkkinen kuolevaisuus sumentaa aivot. Joten näkökulmaa voisi kuvata entisen jumalan näkökulmaksi. Minusta oli hauskaa, että Apollon tullessa puoliveristen leiriin häntä kohdeltiin enemmän leiriläisenä kuin jumalana. Apollo myös kasvoi paljon jo tämän kirjan aikana, millainenkohan hän on sarjan lopussa…

Puoliveristen leiriin ihastuin täysin uudelleen! Muistan vieläkin ensimmäiset kuvailut Salamavarkaassa, ja tähän kirjaan oli liitetty leirin kartta, joka selvensi kuvaa. Riordanin edellisistä sarjoista poiketen suurin osa tämän kirjan tapahtumia tapahtui leirin rajojen sisäpuolella. Vaihtelu virkistää, tässä osoitettiin, että seikkailu ja vaara eivät välttämättä piileskele kaukana. Myös uusia leiriläisiä esiteltiin paljon ja vahoista oppi uutta. Olinkin kaivannut tätä, sillä edellisissä sarjoissa lähes kaikki leirin ”sivuasukkaat” jäivät ontoiksi, pelkiksi nimiksi.

Muita huomioita? Ensinnäkin pidin kuinka kirja kuvasi seksuaalista suuntautumista. Apollo on biseksuaali, ja se näkyi tekstissä vahvasti. Iso kiitos Riordanille tästä, että uskalsi tuoda seksuaalivähemmistön esiin nuoremmalle yleisölle. Toiseksi, oli ihana huomata, että edelleen Riordan viihdyttää enkä kirjan kanssa kauan aikaa viettänyt ennen kuin se oli ohi. Kolmanneksi sarjan juoni tulee olemaan älyttömän mielenkiintoinen. Ja viimeisenä loppu! Pidin oikein paljon, seuraavaa kirjaa odotan kyllä innoissani.

Mikä oli ehkä parasta kirjassa, oli jokaisen luvun alussa oleva humoristtinen haiku. Esimerkiksi sivulla 138:

"Practice makes perfect

Ha ha ha, I don't thinks so

Ignore my sobbing"

--

As I was washing up from the shrapnel extraction, Harley shuffled over, fiddling with his beacon device. His eyes were puffy from crying.

"It's my fault," he muttered. "I got them lost. I... I'm sorry."

He was shaking. I realized the little boy was terrified of what I might do.

For the past two days, I yearned to cause fear in mortals again. My stomach had boiled with resentment and bitterness. I wanted someone to blame for my predicament, for the disappearances, for my own powerlessness to fix things.

Looking at Harley, my anger evaporated. I felt hollow, silly, ashamed of myself. Yes, me, Apollo... ashamed. Truly, it was an event so unprecedented, it should have ripped apart the cosmos.

"It's all right," I told him.

s. 180-181

--

Kirjan nimi: The Hidden Oracle

Kirjoittaja: Rick Riordan

Julkaisuvuosi: 2016

Kustantaja: Disney Hyperion

Sivumäärä: 361

Luettu loppuun: 21.5.2016

Mistä kirja: Adlibris

Arvosana: ✩✩✩✩½